Päivi Heikkilä-Halttunen: Lastenkirjahylly: Yhdessä olemme jättiläisiä

Helsinki, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Dosentti Päivi Heikkilä-Halttunen kirjoittaa lastenkirjallisuusblogissaan arvostelun kirjastani Lucia ja Luka. Hän sanoo muun muassa:

"Keskiajan ja renessanssiajan taitekohtaan vuoteen 1562 Turkuun sijoittuva Lucia ja Luca on kaikkien historian ystävien toivekirja. Amnellin valttina on tarkka ja eloisa historian kuvaus, joka ei silti uuvuta lukijaa liialla nippelitiedolla.

Amnell kirjoittaa aistimusvoimaisesti: lukija tuntee karhean kankaan ihollaan, eritteiden, ruuan, tervan ja savun tuoksut sekä aistii Turun linnan muureista huokuvan kylmyyden ja puheensorinan."

Tämä arvostelu juhlisti minulle Kalevalan päivän eli suomalaisen kirjallisuuden juhlapäivän.

Viime viikolla myönnettiin dosentti Päivi Heikkilä-Halttuselle ansiokkaan kriitikon Vaaskivi-palkinto. (Helsingin Sanomat)

Onnea ansiokkaalle kriitikolle ja kiitos kirja-arvostelusta!

Hyvää Lucian pävää

Maalaus Gemäldegalrie, Berlin, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lucia Olavintytär (fiktiivinen, kirjan henkilö) toivottaa hyvää nimipäivää kaikille kaimoilleen. Kuva on otettu Berliinin Gemäldegalerie-taidemuseossa. Maalaus: Jan van Hemessen: Die Goldwägerin. Maalaus esittää todennäköisesti hänen tytärtään Catherinea, josta tuli myös taiteilija.

Pakinaperjantai: Koirankarvakintaat eli julma 1500-luku

Kuvassa maalauksia 1500-luvun miehistä  Berliinissä (Gemäldegalerie)

Vanhoina kovina aikoina ei annettu paljon arvoa ihmishengelle saati sitten eläinparoille. Olen kirjoittanut kolme historiallista nuorisoromaania 1500-luvusta, joka oli kaikin tavoin julmaa aikaa. Ihmisiä kidutettiin, kuolemanrangaistus oli tavallista. Kirjojeni sankaritar Lucia Olavintytär, Kyyynärän mittainen tyttö on lyhytkasvuinen tyttö, ja hänen kaltaisensa ihmisen kohtalo saattoi olla kova siihen aikaan. Heitä ryöstettiin, ostettiin ja myytiin lemmikeiksi ja kuriositeeteiksi oppineille sekä koristeeksi ja viihdyttäjiksi kuninkaallisiin hoveihin. Iloa ja onneakin löytyi.

Pakinaperjantaissa on uusimpana aiheena 'Koirankarvakintaat'. Se toi heti mieleeni, mitä tapahtuu Lucian tarinan kolmannen osan, vielä julkaisemattoman kirjan käsikirjoituksessa luvussa "Turkkurin tuvassa". Lucian 13-vuotias veli Hannu on lähetetty viemään äitinsä viittaa korjattavaksi Perttu-turkkurille:

 "Hannu istuutui ovenvieruspenkille ja laittoi äitinsä viitan ja muut korjattavat vaatteet vierelleen. Turkiksia riippui orsilla, niitä oli levitetty pöydille. Kisällit kiinnittivät turkisvuoria hameisiin, alushameisiin, nuttuihin, hattuihin, yömyssyihin, kaapuihin ja takkeihin. Kalleimmat turkikset laitettiin näkyville ja halvemmat vaatteiden sisäpuolelle ja paitoihin. Oppipojat lakaisivat lattiaa. Pitkäkarvainen koira torkkui pöydän alla tyytyväisenä siitä, että oli saanut pitää turkkinsa. Kissastakin oli tehty jo rukkaset. Hannun kävi sääliksi eläinparat.

--Perttu-turkkuri oli kiireinen mies. --Halvat turkikset pitivät rahvaan lämpimänä, ja kalliit turkikset toivat lämmön lisäksi arvonantoa juhliin saapuville vieraille. Kaikkein ylhäisimmälle väelle laittoi linnan oma turkkuri jopa ketunnahkaa hameitten vuoriksi. Herttuattarelle hän ompeli ilvestä ja kärppää. Niillä vaatteilla tarkeni Turun linnan kivimuurien sisällä, jossa oli kylmempää kuin kaupungin ja maaseudun hirsitaloissa. " 

 Olisiko tässä syy siihen, että en ole vielä saanut kustantajaa tälle uusimmalle kirjalleni? Herkkähermoiset eläintenoikeusihmiset eivät ehkä kestä realistista kuvausta menneisyydestä. Olen nähnyt eräässä elokuvamainoksessa pikkutytön ratsastavan jääkarhulla Pohjoisnavalla, ja hänellä on päällysvaatteenaan vain ohut villatakki ja villamyssy, ehkä puuvillalangasta neulotut. Käsineitäkään ei ollut. 

 Sen verran poliittisesti korrekti oman aikani ihminen olen minäkin, että kirjani konnat ovat itsevaltiaita hallitsijoita ja turkiskauppiaita: 

"Tupaan astui kaksi miestä nilkkoihin ulottuvat susiturkit päällä. Toinen mies oli pitkä, laiha ja mustapartainen ja toinen lyhyt, pyöreänaamainen ja punapartainen. Turkkuri kehotti heitä astumaan peremmälle. Koira murisi ja meni piiloon pöydän alle."

Historiallinen totuushan on, että renessanssin eurooppalaiset kulkivat nykyisen Suomen ja Venäjän alueilta metsästettyjen eläinten nahoilla vuorattuissa ja päällystetyissä vaatteissa. Jopa alusvaatteetkin vuorattiin turkiksilla, sillä kunnollisia lämmityslaitteita ei ollut sen ajan kodeissa. Ihmiset näyttävät valtavan lihavilta vanhoissa maalauksissa: heillä oli moninkertainen vaatetus. Lue lisää 1500-luvusta Lucia Olavintytär -blogista.

Moniblogisuus Multiple blogs

Minulla on monia blogeja, ei kuitenkaan sataa, niin kuin saattaa olla joillakin Amerikassa. Siinä toivossa, että vähitellen voin yhdistää useita blogeja samaan osoitteeseen, olen niitä valmistellut. Bloggerissa onkin jo neuvoja siitä. (Multiple blogs)

Kategorioiden (labels) mahdollisuus Bloggerissa on muuttanut tilanteen helpommaksi. Nyt kyselevätkin monet, miten voi yhdistää useammat Blogger-blogit yhdeksi blogiksi. Odotan, että Bloggeriin tulee helppo liittäminen, jolloin voin yhdistää kaikki Blogisiskot (1, 2 ja 3). Huomaan, että tämä blogien yhdistäminen on yleinen ongelma, josta keskustellaan. Pääset kaikkiin Bloggerin blogeihini täältä profiilista eli henkilötiedoista.

Myös Vuodatuksessa on ollut puhetta siitä, että kaksi tai kolme blogia voisi olla yhdessä. En ole seurannut keskustelua viime aikoina, joten en tiedä, onko mitään uutta tullut esille.

Vain tämä Blogisisko 3, "Broken Star" (käsityöt) ja nukketaloblogi "Aurora's Home Auroran talo" ovat esillä tilaajamäärineen (eli Toplistalla). Laitoin nukketaloblogin listalle vasta eilen. Muut blogini ovat vain mukana, jotta voi nähdä, milloin niihin tulee uutta asiaa. Ne olivat välillä poissa Blogilistalta, joten ne ovat alkaneet tavallaan alusta.

Kausiblogeja ovat "Syksyblogi", johon kirjoittaminen loppuu ensilumen tuloon, ja Narniassa -blogi, joka tulee ajankohtaisemmaksi uuden Narnia-elokuvan lähestyessä, siis vuonna 2008. Kausiblogi on tavallaan myös Taivaanrannan maalari, johon on koottu kuvia taivaasta Helsingin yllä nähtynä tietystä ikkunasta. Talvikaudella kuvia ei varmaankaan tule paljon.

"Kirjoituslipastoihin" (Vuodatus ja Wordpress) oli koottu kommentteja, kirjoituksia yms. Olen laukkauttanut kummankin ja siirtänyt aineiston Blogisisko 2:een ja Kotisivublogiin.

"Kotikissat" kokoaa samaan blogiin suvun ja ystävien kissojen kuvia ja kissakohtaloita.

Kotisivublogi kertoo 1900-luvun alun elämästä sekä antaa kirjailijatietoaja linkkejä kirjoittamisesta. Lucia Olavintytär taas kertoo 1500-luvusta ja sitä aikakautta kuvaavista kirjoistani (uusin "Pako Tallinnaan" 2006) .

Olen ajatellut välillä lopettaa suurimmman osan blogeistani tai sulkea ne yksityisiksi, jollainen on uusimpaan kirjaprojektiini liittyvä blogi. Huomasin kuitenkin hämmästyksekseni, että suurimmalla osalla blogeistani on kohtalaisesti ja jopa runsaasti lukijoita, joten annan niiden olla. Ne näyttävät kiinnostavan joitakin lukijoita.

Löydät blogini näillä mainituilla nimillä Blogilistalla. Osa on esillä tuolla sivupalkissa. Kotisivullani on linkki useimpiin blogeistani. Siellä on vielä Amerikka-blogikin, jonka olen lopettanut ja siirtänyt aineiston tänne Bloggeriin.

Bloggaan, koska se on minusta hauskaa. Blogit ovat kansioita, joissa ei ole pölyä. Tärkeää on myös se, että tulee kirjoitettua koko ajan.

Mukavaa syksyä kaikille!