Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmissuhteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmissuhteet. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, syyskuuta 13, 2014

Parasta elämässä: ihmissuhteet

IMG_0020


"Menestystä on monenlaista: tieteellistä, teknologista ja taloudellista. Menestyä voi myös urheilussa ja kulttuurissa. Kuninkuuslaji on nähtävästi elämä. Mikään ei ole hienompaa kuin ihmissuhteissa onnistuminen. Harva asia on arvokkaampi kuin läpi vuosien hyvinä ja lämpiminä säilyvät suhteet perheeseen ja vanhoihin ystäviin. "
Björn Wahlroos Pääkirjoitus/Menestyjä 2014.
13.9.2014 Helsingin Sanomien yhteydessä ollut ilmoitusliite.

sunnuntaina, heinäkuuta 01, 2012

Internet ja ihmissuhteet


Naamiot, originally uploaded by Anna Amnell.

Ystävyyttä vai puukonheittoja hymyilevien naamioiden takaa?

Facebook on ollut syynä 33%:issa avioeroista Englannissa. Näin kerrottiin viime vuoden tilastojen perusteella. Edellisenä vuonna se oli ollut syynä 'vain' vähän yli 20 prosenttiin avioeroista.
Voiko Internet vaikuttaa niin paljon ihmissuhteisiin?

Olen lukenut siitä, että nettikiusaaminen on aiheuttanut teini-ikäisten itsemurhia. Mutta miten Internet vaikuttaa meihin aikuisiin, kaikkiin, jotka käytämme sitä?

Olen ollut mukana jollain tavoin Internetissä jo vuodesta 2003. Olin järkyttynyt siitä, kuinka rajua tekstiä netissä liikkui alkuaikoina. Internet on siistiytynyt pakon edessä.

Alussahan vastustettiin ankarasti rekisteröimispakkoa ja vaatimusta nimellä kirjoittamisesta. Nyt niihin on totuttu. Alussa nimimerkin käyttö tuntui hauskalta leikiltä. Kirjoitin itsekin nimimerkillä Tiger ystävälliseen Rihmaston foorumiin, jossa keskusteltiin kirjallisuudesta. Oikea nimeni oli kyllä näkyvissä. Mutta alusta asti kirjoitin nimellä muihin kirjallisuuspalstoihin.

Blogit

Kun perustin blogin Blogisisko kesällä 2005, käytin alussa 'Blogisiskoa' nimimerkkinäkin, mutta huomasin, että on parasta käyttää nimeä. Suosittelen sitä käytäntöä kaikille, sillä laki suojelee nimeä paremmin tiukan paikan tullen kuin nimimerkkiä.( Blogisisko on nykyään rekisteröity tavaramerkki. Se on hyödyllinen suoja.)

Edelleen monissa blogeissa sekä bloggaaja että kommentoijat käyttävät nimimerkkiä tai kommentoivat anonyymeina. Usein he lienevät tuttuja keskenään Internetin ulkopuolellakin, sillä Internetissä voi valita seuransa vielä tarkemmin kuin Internetin ulkopuolella. Todellisuudessa Internetissä ollaan hyvin klikkiytyneitä. Unelma erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kohtaamissta netissä on jäänyt unelmaksi. Voi myös sanoa, että kenenkään aika ei riitä hyvin laajaan nettiseurusteluun.

Koenko Internetin muuttaneen minua itseäni? Ehdottomasti. Olin ennen Internettiin astumistani ja alkuaikoina paljon pehmeämpi, avoimempi ja luottavaisempi ihminen kuin nyt. Olen tullut varovaiseksi. Hyvin harvat ystävistäni ovat mukana Internetissä. Osa on Facebookissa työnsä vuoksi.  Minullekin Internet on sekä työ että harrastus. Facebook merkitsee minulle ennen kaikkea kommunikointia ulkomailla asuvien ja usein matkoilla olevien lähiomaisten kanssa. Kannattaa harkita tarkoin, mitä laittaa Facebookiin. Silloin se on ihan hauska ja hyödyllinen.

 Jos jonkun avioliitto on hajonnut Facebookin vuoksi, syynä ovat olleet joko omat varomattomat kirjoitukset tai sitten juorut. Nimettömät kirjeet  eli"poison pen letters" eivät ole uusi keksintö.

Nauttikaamme blogeista ja muista Internetin hyvistä puolista niin kauan, kuin meillä on siihen varaa. Pelkään nimittäin, että nämä ilmaispalvelut eivät kestä loputtomiin. Pitäisi nähtävästi laittaa omiin blogeihinkin mainoksia. Ei niistä itselle kerry kuin pennosia, mutta ehkä ne auttaisivat Bloggeria ja muita pitämään yllä ilmaisia blogeja mahdollisimman kauan näinä taloudellisesti tiukkinakin aikoina.

Kiitos, blogiystävät. Kierrän blogeissanne aina kun ehdin. Hyvää jatkoa kesälle!

maanantaina, syyskuuta 12, 2011

Vaikeita ihmissuhteita. Kommentit


Wall-painting-in-Wedding-Berlin, originally uploaded by Anna Amnell.

Kanadassa eräs tuttavani opiskeli terapeutiksi. Hän kertoi eräästä ideasta, jolla menneisyyden haamujen kanssa voi yrittää tehdä sovinnon.


Ota esille kuva ihmisestä, elävästä tai jo kuolleesta, tai ajattele häntä muuten ja kirjoita hänelle kirje, jossa kerrot avoimesti siitä, millä tavalla koet suhteen häneen tulehtuneeksi ja raskaaksi.


Kuvittelet hänet eteesi ja luet kirjeen hänelle ääneen. Et missään tapauksessa lähetä kirjettä, vaikka tämä henkilö olisi elossa. Revi kirje palasiksi, heitä se vessan pönttöön tai hävitä kirje polttamalla se.


Monille on ollut apua tästä yksinkertaisesta, mutta koettuna vaikuttavasta teosta.


Kokeilin, auttoi. Pääsin eroon eräästä henkilöstä, josta näin painajaisunia. Pystyn ajattelemaan häntä kokonaisena ihmisenä, jolla on valoisat ja pimeät puolensa.


Avioliittokeskusteluun:
Jätä se, älä jätä sitä 


1. Olemme kaikki suuressa määrin epätäydellisiä ihmisiä. Miksi vaadimme aviopuolisolta täydellisyyttä? 

Ymmärrän uskottomuuden ja väkivaltaisuuden avioeron syiksi, mutta en sitä, että "mies ei sovi olohuoneen väreihin" tai vaimo missin mittoihin. Tuntuu siltä, ettei osata neuvotella eikä tehdä kompromisseja. 

Avioerosta ja uskottomuudesta on tullut jonkinlainen fiksuuden ja muodikkuuden symboli. Skandaalimainen uskottomuusdraama ja sitä seurannut liitto vaikuttaa olevan suorastaan ansio esimerkiksi poltiikassa. 

Peräkamarin pariskunnat, jotka viihtyvät toistensa kanssa vuosikymmenet kahvipöydän ja telkkarin ääressä tai kasvimaata möyrimässä eivät ole totisesti trendikkäitä.

2.


Se syy, että mies ei sovi huonekalujen väreihin oli tarkoitettu vitsiksi, mutta olen huono kertomaan vitsejä. Yhtä lapselliselta, vielä pinnallisemmalta kuulosti erään julkkiksen syy eroon: mies oli liian kiltti.
3.

nn 
kirjoitat: "Luulisin, että liian pitkään jatkuneet liitot ovat aiheuttaneet lapsilleen aivan yhtä paljon tuskaa kuin liian aikaisin päättyneet liitot."


Elämä yleensäkin aiheuttaa tuskaa. Ei ole helppoa kestää muiden ihmisten ja oman itsensä heikkouksia.


Onneksi lapset ovat sitkeitä niin kuin Kirsi Kunnaksen runossa hauskasti sanotaan. 


Pitkä liitto hioo ihmistä pehmeämmäksi. Yleensä. 


Uskon, että eniten onnettomuutta aiheuttavat sekä pitkissä että lyhyissä liitoissa uskottomuus ja väkivaltaisuus, ja kummassakin on alkoholin liikakäytöllä osuus kuten edelläkin on kirjoitettu.


Olen eri mieltä siitä, oliko entisajan liitoissa rakkautta. Niiden rakkaudettomuus on vanhentunut ajatus, samoin se, että lapsia ei muka rakastettu eikä surettu. 


Kuninkaalliset ja rikkaat naitettiin useimmiten rahan ja liikesuhteiden, maanomistuksen yms perusteella. Mutta tavallinen kansa - eli suurin osa ihmisistä - meni avioon rakkaudesta eli ihastumisen ja seksuaalisen vetovoiman perusteella. Viisaat vanhemmat ymmärsivät, mikä tuki rakastava puoliso on elämän myrskyissä. Pitkässä liitossa syventyy myös ystävyys, toisesta tulee läheisin ihminen.


Me kaikki varmaankin ymmärrämme, että on on avioliittoja, jotka tulisi purkaa mahdollisimman nopeasti, sellaiset joissa ilmenee lasten hyväksikäyttöä, väkivaltaisuutta tai alkoholismia, josta kyseinen henkilö ei halua parantua tai luopua.


4.
Avioliitto on jatkuva matka, jossa opitaan koko ajan uutta.

Avioliitolla on valtava vaikutus ihmisen elämään. Avioliitto on edelleenkin ihmisen elämän tärkein valinta. Rakkauden voima on aina tunnustettu taiteessakin kulttuurista ja aikakaudesta riippumatta.

Tyttäreni intialaiset ystävät, nuoret akateemiset naiset, ovat ihmetelleet siitä, että Euroopassa nuoret ihmiset joutuvat ITSE valitsemaan puolisonsa. Edelleen näkee englanninkielisissä sanomalehdissä Euroopassakin ilmoituksia, joissa vanhemmat etsivät hyvää puolisoa tyttärelleen, joka on ehkä lääkäri tai arkkitehti. Tyttö saa tehdä tietenkin itse lopullisen valinnan. Käsittämätöntä meille länsimaiden ihmisille. (Nähtävästi myös pojille etsitään vaimoa.:)

Ymmärrän nykyajan nuorten huolen siitä, tuleeko solmittua hyvä liitto. Avoliitto on yksi yritys testata. Mutta en usko, että se auttaa ratkaisevasti. Elämä voi tuoda yllätyksiä. Eivät avoliitossa olleet ole onnistuneet paremmin avioliiton laadun takaamisessa kuin ne jotka ovat menneet naimisiin ilman seksuaalista kokeilua.

5.



Anu, 
olen samaa mieltä pitkälti. Ennen oli vaan ihan tavallista seurustella monta vuotta asumatta yhdessä ja harjoittamatta seksiä. 


Seksitön seurustelu oli vielä ainakin 1950- ja 1960-luvulla täysin yleistä, ja oli ihan tavallista opiskelijapiireissäkin, että yli 20-vuotias morsian kyseli naimisissa olevalta ystävättäreltään, mitä oikein tapahtuu hääyönä. Tällainen on edelleen normaalia monissa kulttuureissa. 


Olen opiskellut myös sosiologiaa ja tutustunut tutkimuksiin suomalaisten seksuaalisuudesta, joten en puhu omiani.:) Seksi ei ole yhtä pakollista kuin ruokailu.:) Meidän aikamme on yliseksuaalinen, aivan eri maailma.


6,


A., kirjoitit:  "en oikein osaa nähdä ihailtavana tilanteena sitä että yli 20-vuotias ihminen ei tiedä seksistä edes teoreettisia perusteita."


Seksuaalista kokemattomuutta ei hävetty ennen niin kuin nykyään tehdään. Vanhan ajan ihmisille hääyö merkitsi yleensä seksuaalielämän aloittamista.


Vanhan ajan ihmiset olivat ehjempiä seksuaalisuudessaan, siksi kai avioliitot kestivät vuosikymmeniä.


Seksuaalielämän tärkeintä puolta, toisen ihmisen huomioonottamista  ei opita kirjoista eikä tilapäisistä seksikokemuksista.


Viimeinen kommenttini:


Keskustelun jatkaminen on tehty mahdottomaksi, kun vaaditaan että siihen osallistujilla täytyy olla henkilökohtaista kokemusta yhden illan jutuista ja jokin tarkemmin määrittelemätön maailmankatsomus.

Jos keskustelun tasoa ei nosteta, se muuttuu pelkästään yhden illan jutun kokeneiden kokemusten vertailuksi. Ei enää keskustella seksuaalimoraalin muutoksista ja sen vaikituksesta yhteiskuntaan ja sen jäseniin ja nimenomaan avioliittoon.



Lue ihmeessä koko keskustelu!