Parasta elämässä: ihmissuhteet

"Menestystä on monenlaista: tieteellistä, teknologista ja taloudellista. Menestyä voi myös urheilussa ja kulttuurissa. Kuninkuuslaji on nähtävästi elämä. Mikään ei ole hienompaa kuin ihmissuhteissa onnistuminen. Harva asia on arvokkaampi kuin läpi vuosien hyvinä ja lämpiminä säilyvät suhteet perheeseen ja vanhoihin ystäviin. "
Björn Wahlroos Pääkirjoitus/Menestyjä 2014.
13.9.2014 Helsingin Sanomien yhteydessä ollut ilmoitusliite.

Kommentti: Kirjailija, julkisuus, kilpailu, menestys

Sofi Oksanen on luonut itsestään taideteoksen, huomiota herättävän ulkomuodon, jolla on julkisuusarvoa. Photo: Anna Amnell (ks Flickr)

Kommentteja --(blogi lopetettu)

1. Naulan kantaan.

Meidän nuorin lapsi neuvoikin minua, kun sain ensimmäisen kirjani valmiiksi: Äiti, nyt sinun pitää järjestää jokin mehevä skandaali.
Olisi pitänyt noudattaa neuvoa.

:)

2. Eivät ostajat löydä kirjoja, jos ne eivät ole missään esillä. Suuret kustantamot ja suurilevikkisimmät lehdet ovat yleensä samojen suuryhtiöiden osia. Oman firman kirjailijoista tehdään näyttäviä juttuja. Muut pääsevät niissä harvoin esille.

Kirjoja ilmestyy niin paljon, että kukaan ei ehdi tutustua kaikkiin. Kirjallisuuden asiantuntijoita on vähän, ja hekin ovat jakaantuneet kaikenlaisiin kuppikuntiin.

Tällaisessa tilanteessa kirjailijan asema on suorastaan traaginen.

Sofi Oksanen on loistava kirjailija. Mutta olisiko hän vain pienen kirjallisen eliitin suosikki ilman tehokkaasti luotua imagoa, joka kiinnittää suurten joukkojen ja median huomion?

Haastatteluissa Sofi Oksanen osoittautuu erittäin älykkääksi ja rautaisen harkitsevaksi ihmiseksi. Silloin tällöin välähtää toinen, yksityinen puoli, lämmin ja ystävällinen ihminen. Menestyskirjailijan elämä vaatii hyviä hermoja ja älyä riippumatta siitä, miten suuri yleisö ja kustantaja kohtelee häntä.

Jos keskinkertaiset kirjailijat tukisivat toisiaan, he menestyisivät kaikki paremmin kuin nyt, sillä kyllä maailmaan kirjoja mahtuu. Ihmisten lukemisen tarve on loputon.

Valitettavasti tapahtuu enemmän pudotuspeliä, jossa kilpailijaksi koettu kirjailija sysätään syrjään keinolla millä hyvänsä. Pakostakin tulee mieleen sosiologian opiskelun aikoina luetut tutkimukset ja kokeet, joissa aggressiiviset rotat tunkivat kiltit ja pehmeät rotat häkin nurkkaan surkastumaan.

Mutta nykyään sanotaan, että ystävällisyys ja auttavaisuus ovat todellisen menestyksen salaisuus. Be nice!
Tämä on kommentti blogikirjoitukseen Julkisuusstrategia.
( Kommenttini tääsä blogissa  Sofi Oksasesta huhtikuussa 2008 heti 'Puhdistuksen' ilmestyttä. Kirja oli tärkein, ei kirjoittaja. )

3. kommentti

Sanonta "Onni täällä vaihtelee" on totta kirjallisessa maailmassakin. Jotkut suursuosikit menneisyydestä ja lähimenneisyydestä ovat täysin unohtuneet. Jotkut entisaikojen PR-miehet ja naisetovat muuttuneet klassikoiksi. Joidenkin piti elää hurjaa elämää, pilata terveytensä ja kuolla nuorena tuon päämäärän hyväksi.

Dickens olisi pärjännyt nykyaikanakin: hän osasi tehdä lukijat riippuvaisiksi kirjoistaan, jotka ilmestyivät jatkokertomuksina lehdissä ja teki kovasti jalkatyötä eli kiersi lukemassa tekstejään. Jos ei ole kovin halukas hurjaan ja hyperaktiiviseen kirjailijaelämään, voi koettaa olla sitkeä.

4.

rouva Tolstoi oli todellakin mainio kustannustoimittaja. Tyttären kertoman mukaan Tolstoi kirjoitti päivät epäselvällä käsialallaan ja vaimo selvitti hieroglyfit yöllä miehensä nukkuessa. Aamulla oli siisti versio odottamassa. Näin käytiin Sota ja rauha-kirjan käsikirjoitusta läpi 60 kertaa! Hyvä romaanihan siitä tuli.

5.

"Satojen eri kirjailijoiden kirjoja lähti taas lukijoiden kotiin. Niistä vain hyvin pieni osa oli topten-kirjailijoiden teoksia, osa hyvinkin hiljaisten tekijöiden ja osa jo kauan sitten kuolleiden tekijöiden."

Tuon me tiedämme jo kirjallisuuden historiasta. Mutta paljon on tapahtunut, ennen kuin nuo kirjat on edes painettu. Monet asiat vaikuttavat siihen, mitä kirjoja kustantajat haluavat ja mitä ostetaan kirjastoihin. Kirjallisuus ei ole enää ennen kaikkea kulttuuria vaan liike-elämää, jossa halutaan mahdollisimman paljon voittoa.

Onkohan enää edes vähälevikkisen arvokirjallisuuden tukea?

5.

Taiteellisuus ei auta, ei aina edes nerouskaan. Vuonna 1917 Virginia Woolf ja hänen miehensä alkoivat painaa Virginian esseita, novelleja ja romaaneja kotona käsikäyttöisellä painokoneella. Suurin osa hänen tuotannostaan on omakustanteita. Kotikirjapainon nimi oli Hogarth Press. 

Suku merkitsee Suomessakin

Tämän aamun Hesarissa Kaija Virta kirjoittaa suvun merkityksestä Amerikan politiikkaan. (Sukuvaltaa lännessä ja idässä. HS/Merkintöjä 20.12.2008): "Yhdysvaltain edesmenneen presidentin John Kennedyn tytär Caroline on tarjoutunut täyttämään New Yorkin senaattorin paikan --. " Virta kertoo amerikkalaisesta tutkimuksesta, joka osoittaa, että "kongressin jäsenyys on todellakin paljon periytyvämpää kuin esimerkiksi lääkärin tai putkimiehen ammatti". Sukunimen kuuluisuus ja perheen sosiaaliset yhteydet vaikuttavat kirjoituksen mukaan yhtä hyvin idässä kuin lännessä.

Mutta näinhän on myös Suomessa, mitä Virta ei lainkaan mainitse. Esimerkiksi Jutta Urpilaisen kerrottiin olevan kolmannen polven demari. Aikoinaan vasemmistoradikaalien kuuluisa laulu - jota en ole muuten koskaan kuunnellut - kertoi 20 vaikutusvaltaisesta suomalaisesta suvusta.

Sen jälkeen suomalainen vasemmisto on luonut omat dynastiansa, joiden jälkeläisille levitetään punainen matto, ryhtyivätpä nämä mihin hyvänsä. Eräästä suomalaisesta nuoresta kirjailijasta sanottiinkin, että hän on "vankkaa vasemmistosukua".

Mutta myös vanha hieno suku merkitsee edelleen jotakin. Luin juuri eilen kirja-arvostelua, jossa tämä rehellisesti myönnettiin:
"--esikoiskirjailijan teos on arvostelijallekin vakava paikka, koska aiemmasta tuotannosta ei ole tukea arvioinnille. Tehtävä on astetta vaikeampi, kun tekijän nimi viittaa Suomen kulttuurielämässä laajalti vaikuttaneeseen sukuun [Gullichsen]." (Onnimanni 4/2008)

Jos joku kirjoittaisi suomalaisen opaskirjan siitä, miten menestyä alalla kuin alalla pienessä Suomessa, siinä pitäisi neuvoa: jos et ole syntynyt tunnettuun sukuun, mene naimisiin tunnetun suvun jäsenen kanssa - edes siksi aikaa, että saat häneltä nimen, kuten eräs nainen vitsaili. Sukua vastaa myös sopiva poliittinen puolue tai se että on ollut kuuluisan henkilön puoliso tai tyttöystävä/poikaystävä, suomeksi sanottuna rakastaja tai rakastajatar.

Uusi dynastia ovat julkkikset. Tunnetun ja varsinkin skandaaleja herättäneen julkkiksen kirja saa vaikkapa kirjamessuilla enemmän huomiota osakseen kuin työhuoneessaan puurtaneen kirjailijan teos. Kestojulkkiksen lapset ja lapsenlapsetkin perivät häneltä paikan julkisuudessa aivan kuten tunnettujen kirjallisten, kirkollisten tai poliittisten sukujen jälkeläiset.

Sekä suomalainen politiikka, kulttuuri että kirkollinen elämä kertovat suvun ja sen saavuttamien suhteiden vaikutuksesta menestykseen.

Niin - eräs neuvo unohtui: itse hankittu skandaalikin auttaa eduskuntaan ja hyviin virkoihin yhtä hyvin kuin kirjan menestykseen.