sunnuntai, kesäkuuta 11, 2006

Nestor kuuntelee Mozartia. Lang Lang Pekingissä



Nestor on tullut meille kesävieraaksi. Se kuuntelee kiinnostuneena, kun Kiinan Filharmonikot soittavat TV:ssä Mozartia Kielletyssä kaupungissa. Kissatkin pitävät Mozartista.

Long Yu johtaa, solistina Lang Lang (piano) ja Chengy Yuan (baritoni).

Lang Lang soittaa täällä Schumannia.

perjantaina, kesäkuuta 09, 2006

Kohtalona Rock Around the Clock

writer, Finland

Anna Amnell ( Pirkko Anna Amnell, Pirkko Kolehmainen]

Lehtikuva haastattelusta, joka tehtiin minusta amerikkalaisessa koululehdessä vuonna 1956, kun olin juuri saapunut Euroopasta.

Kun läksin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, en osannut tanssia. Opin tanssimaan laivalla keskellä Atlantia viulun ja hanurin soiton mukaan niin kuin ainakin Amerikkaan menijä. Ystävystyin joihinkin portugalilaisiin vaihto-oppilaisiin, jotka opettivat minut tanssimaan. Se oli hyvä asia, sillä Amerikassa koulutanssiaiset olivat osa kouluelämää.

Muutaman kerran vuodessa oli iltapukutanssiaiset, jonne mentiin kavaljeerin kanssa, mieluiten kaksi paria yhdessä. Pojat pyysivät tytöt daamikseen ja tulivat juhlapuvussa orkidea kädessä hakemaan kotoa. Orkidea kiinnitettiin iltapukuun. Tytöillä oli pienet kirjat, joihin tanssit merkittiin. Vanhempia ja opettajia istui juhlasalin seinustoilla. Orkesteri soitti. Se olisi voinut tapahtua Viktorian aikaan.


tanssiaiset

I took this photo in Split, Croatia. It reminded me that school dances were similar formal events in 1950's America.

Oli siis onni, että olin oppínut tanssimaan edes vähän. Iltapukujakin riitti, sillä perheessä oli yhteensä viisi tyttöä, ja yläkerran vaatehuoneessa riippui monta iltapukua. Niissä näytti suurin piirtein kermaleivokselta.

Eräänä päivänä, kun tulin koulusta, perheen pienemmät tytöt olivat pomppia kattoon, sillä telkkarissa (mustavalkoisessa) esiintyi pikkutyttöjen suosikki Elvis. Minusta hän oli tympeän näköinen rasvaletti, joka ketkutteli hassusti. Yleensäkään en välittänyt amerikkalaisista pojista, sillä siihen aikaankin oli pojilla muotia leikkauttaa tukka aivan lyhyeksi ja pukeutua lantiolta roikkuviin farkkuihin.



Sadie Hawkins -päivä

Kerran vuodessa tytöt hankkivat kavaljeerin ja pidettiin naamiaiset. Juhlan taustalla oli Al Cappin sarjakuva, jossa ruman Sadien pormestari-isä keksii päivän, jolloin naimattomat naiset saavat metsästää itselleen miehen. Tämä oli Sadie Hawkins -päivä, jota vietettiin 1970-luvulle asti collegeissakin ja joka elää edelleen musikaalina (Näin sen Broadwayllä jo seuraavana kesänä). Tytöt sananmukaisesti ajoivat takaa poikia ryhmissä ja merkitsivät heidät nauhalla.

Minulla oli ongelma, en halunnut ketään niistä siilitukista. - Minä voin ottaa Fredin, sanoin vihdoin, kun ystävilläni oli jo kavaljeerit. Ajattelin, että kukaan ei valitsisi Frediä, sillä hänellä oli isot rumat silmälasit, ja hän oli muutenkin vähän outo. Hän oli toisaalta hyvin hauska ja luova ihminen, hyvä ystäväni, samassa taideluokassa ja AFS-perheen collegessa olevan tyttären tuttu, esittänyt tanssiohjelmia koulussa hänen kanssaan.

Fred oli linnoittautunut huoneeseensa yläkertaan. Hänen isänsä ja äitinsä sanoivat, että hän oli ollut koko päivän lukon takana ja siirtänyt jopa jonkun raskaan kaapin ovensa eteen. Eräs jo metsästetyistä pojista keksi keinon. Haettiin korkeat tikkaat, kiivettiin ylös ja rikottiin Fredin vanhempien luvalla Fredin huoneen ikkuna.

Fred oli kalmankalpea, kun kiipesin ikkunasta hänen huoneeseensa.
- Fred, I don't have a crush on you. En keksinyt ketään muutakaan, sanoin Tilanne muuttui täysin. Fred innostui kovasti koulujuhlasta.

Frederick Clayton Jackson

Fred Jackson  , Billings, Montana
Sadie Hawkins Day School dance



Hänen ideastaan pukeuduimme intiaaniasuihin, joita Fred ja perheeni vanhempi tytär olivat käyttäneet eräässä tanssinäytöksessä. Sitten Fred opetti minu tanssimaan. Hän tuli meille monta kertaa viikossa ja harjoittelimme tanssimista tosissaan äänilevyjen tai AFS-perheeni äidin pianonsoiton tahdissa. Näin minä opin tuntemaan myös rock and roll -musiikin. Kun palasin Suomeen seuraavana kesänä, olin valmis kohtaamaan kohtaloni.


Photo: Amnell Family Album
Arosa Kulm

Hänellä oli kaunis musta tukka. Hän oli kiinnostunut filosofiasta ja kirjallisuudesta. Hän oli hyvin musikaalinen, pukeutui eurooppalaisittain ja osasi keskustella - ja tanssi hyvin. Meidän romanssimme alkoi teinikunnassa, koulunäytelmän harjoituksissa ja teinikunnan juhlissa. Hän oli ollut edellisenä kesänä Englannissa kansainvälisellä nuortenleirillä poimimassa mansikoita ja oppinut samalla tanssimaan rokkia.

Bill Haley & His Comets "Rock around the Clock" jäi mieleen meidän musiikkinamme. Miten minä huono tanssija olisin pärjännyt, jos Fred ei olisi treenannut minua?

Muistuivat mieleen kouluajat: kohtalona Rock and Roll. Emme kuunnelleet tätä musiikkia koskaan kotona. Kummankaan kotona ei ollut levysoitinta. Poikaystäväni soitti pianoa, mutta ei koskaan tätä kappaletta. Se oli tanssimusikkia.

Kuuntelemme juuri tyttäremme ostamaa levyä, jossa on Rock Around the Clock Bill Haleyn esittämänä. Rock and roll aloitti Amerikassa aivan uudenlaisen musiikin. Melodia on yksinkertainen ja tarttuva, rytmi hyvä. Sama iskulause toistuu. http://annaamnell.weebly.com/anna-amnells-historical-novels.html

torstaina, kesäkuuta 08, 2006

Valokuvatorstai 3. Pyöreä lasinen paperipaino

DSC01206


Olen kuvannut tämän paperipainon ennenkin. Silloin sen pinta oli kuiva ja pölyinen. Puhtaus ja vesi kirkastavat kirpputorilta ostetun lasisen paperipainon värit, saavat sen eloon. Vertaa kuvia. Alinna pölyinen paperipaino. ( Klikkaa kuvat suuremmiksi.)









keskiviikkona, kesäkuuta 07, 2006

Tunteekohan Lordi naamioituneet meksikkolaiset painijat? Lucha libre

Lordi vertaa naamiotaan joulupukin naamioon. Suomalaisille lapsille naamioituminen on luonnollinen asia, jos sitä noin ajattelee.

Naamioidutaan muuallakin. Meksikossa on naamioituneiden vapaapainijoiden perinne Lucha libre [vapaa taistelu], jossa painijat pyrkivät poistamaan vastustajan naamion. Painiottelut ovat koko perheen tapahtumia, ja kuuluisat painijat ovat sankareita, kuten oli 1950-luvun Santo, el Enmascarado de Plata (hopeanaamioinen mies).

Meksikossa naamioitumisella on vanha maya- ja atsteekkitausta. Eräs kuuluisimmista painijoista oli katolinen pappi, joka hankki naamioituneena painijana rahaa orpokotiin. Lucha librestä ollaan tekemässä elokuvaa. Kun siihen etsittiin näyttelijöitä, painijat tulivat naamioituneina eivätkä suostuneet poistamaan naamioitaan.

Naamion menettäminen on häviö, jota voidaan korostaa sillä, että hävinneen tulee ajaa tukkansakin pois.

Lewis Beale sanoo artikkelissaan meksikkolaisista painijoista, että joka kerta kun meksikkolainen laittaa kasvoilleen naamion, se muuttaa maailmaa. Hänen mielestään tämä on meksikkolainen ilmiö: yksilö verhoutuu naamion taakse, mutta edustaa massoja.
(Lewis Beale: Wrestling with the power of masks. - International Herald Tribune June 1, 2006.)

Siitäkö on kysymys Lordissakin? Yksilö, Tomi Putaansuu, edustaa naamioituneena suomalaisia, nuorisoa. Ketä muita?

Mr Lordi, Tomi Putaansuu says that his mask is like the mask of Finnish Father Christmas. (Santa Claus comes to Finnish homes on Christmas Eve and gives the presents.) But what about the masks of Mexican Lucha libre -wrestlers? Any connection?




tiistaina, kesäkuuta 06, 2006

Pääosassa taivas



Ollaan ihan metsässä, kun puut ovat tulleet lehteen. Pääosassa on nyt taivas. Siinä riittääkin ihmettelemista. Sitä olen tehnyt koko ikäni. Lapsena taivas oli minulle kuin telkkari. Näin siellä kaupunkeja, ihmisiä, meriä ja korkeita vuoria. Nyt värit viehättävät. Varsinkin illalla väri vaihtuu nopeasti, muutamassa minuutissa.