Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
maanantaina, kesäkuuta 19, 2006
Kissojen ihanuus
Siivosin tietokonetta ja tajusin, että omille ja suvun ja muillekin maailman kissoille pitää olla oma blogi.
sunnuntai, kesäkuuta 18, 2006
Volkswagenin ystävällinen ilme
Kuva: Wikipedia
Juuri äsken TV:ssä nähty Discoveryn auto-ohjelma kertoi, että Volkswagenin ystävällisen ilmeen keksi nimenomaan Adolf Hitler, mies jonka olisi ollut nähtävästi parempi päästä designeriksi kuin valtakunnan johtoon. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää, ihmisessäkin - ja varsinkin ihmisessä. Mutta tieto oli sittenkin yllättävä.
Tietenkin myös koko idea kansanauton tekemisestä oli Hitlerin. Porschen suunnittelema auto oli kuitenkin niin ruma, että Hitler suunnitteli itse paremman, ilmeeltään ystävällisemmän. Siitä tuli maailman suosituin auto nimenomaan sen ystävällisen ilmeen vuoksi.
Chaplin tajusi Diktaattorissa Hitlerin kaksijakoisuuden.
Lisäys seuraavana päivänä:
Onneksi Hitlerin kausi oli lyhyt, vain 1933-1945. Neuvostoliiton kauhuja kesti yli 60 vuotta. Ellisin saarella on siirtolaismuseossa näyttely Stalinin pakkotyöleireistä Gulag Älkäämme unohtako niitä 18 miljoonaa vankia. Tämä löytyi Pekka Nykäsen blogista.
Kuulin Torontossa pakolaisilta omakohtaisia muistoja ja sukutarinoita molemmista, sekä Hitlerin että Stalinin ajoista.
Kokeile tätä
lauantaina, kesäkuuta 17, 2006
Ihanteellinen harrastus
Nestorkin bloggaa. Papereissa listoja, joista valitsin kuvia ihkauuteen Flickr-albumiin (ks. sivupalkki ja klikkaa kohtaa 'What's this')
Bloggaaminen on siinä mielessä ihanteellinen harrastus, kun siinä on loputtomat mahdollisuudet. Jokainen blogeja lukenut tietää, että blogeja on vaikka minkälaisia. Monipuolisuudessa on myös ansa. Miten tätä harrastusta osaisi rajoittaa? Sitä aioin opetella seuraavaksi.
Annoin itselleni vuoden aikaa opetella bloggaamaan. Olen kiihdyttänyt opetteluani perustamalla useita blogeja ja käyttämällä bloggaamiseen paljon aikaa. Bloggaaminen on ollut vähän niin kuin gradun tekoa. (Tein kylläkin omaa graduani vuosikaudet keräten aineistoa vähitellen lasten tekemisen ja lasten ja kodin hoitamisen ohella.) Bloggaamiseen olen voinut keskittyä rauhassa, vaikka olen samalla viimeistellyt kirjaa, joka ilmestyy syksyllä.
Mieheni on suhtautunut bloggaamiseeni koko ajan myötätuntoisesti ja kannustavasti. Hänen oma vapaa-ajan harrastuksensa, tutkimustyö, on nimittäin myös intensiivistä ja vie aikaa. On hyvä, että kummallakin on kiinnostavia harrastuksia. Menimme naimisiin kemppismäisesti ilmaistuna "tässä hiljan eli opiskeluaikana" 1960-luvulla, ja sain tänään häälahjaksi pienen ja helposti kuljetettavan jalustan kameralleni. Sitäkin voi nyt opetella käyttämään.
Pari viimeistä päivää olen lajitellut kuvia ja opetellut Flickrin käyttöä. Hyvänä seurana on ollut Nestor-kissa, joka vahtaa puhelinta, josko sieltä kuuluisi His Master's Voice tai Maman hellä ääni maapallon toiselta puolen.
Hyvää kesää kaikelle! Minäkin pääsen jo ulos nauttimaan Helsingin kesästä muutoinkin kuin ikkunasta ihaillen. Meillä alkaa ensi viikolla lomat.
torstaina, kesäkuuta 15, 2006
Kultaiset kädet Golden hands
My grandfather was a fiddler, carpenter and master skimaker. I took this picture of him with my first simple camera over 50 years ago. He is about 80 years old in this picture. He was 94 years old when he died in 1969.
Kiinalaiset sanovat, että käsistään taitavilla ihmisillä on kultaiset kädet. Minun isoisälläni oli kultaiset kädet. Edustakoon hän meille nykyajan ihmisille vanhan ajan ihmistä, joka teki itse kaiken, mitä tarvitsi. Olen ottanut tämän valokuvan koululaisena ensimmäisellä kamerallani. Sain koulusta stipendin ja ostin sillä laatikkokameran. [ei ihan samanlainen kuin kuvassa]
Isoisäni oli viulupelimanni, puuseppä ja suksimestari (suksiseppä). Kun hän näki pikkupoikana Pielavedellä isänsä kanssa hiihtokilpailua seuratessaan ensi kerran sukset, hän sanoi: Minäkin osaan tehdä tuollaiset. Yllättävää kyllä, vasta silloin 1800-luvun lopussa alettiin järjestää Suomessa hiihtokilpailuja. Jaakko teki itselleen sukset. Hän teki teini-ikäisenä itselleen viulunkin, osti myöhemmin paremman ja opetteli soittamaan. Hänestä tuli viulupelimanni, joka soitti häissä ja hautajaisissa. Hän kiersi nuorena Pietarissa asti.
Hän teki myös kaikenlaisia puutöitä, puuleikkauksia rakennuksiin, verantoja taloihin, ruumisarkkuja lapsille ja aikuisille, kaikkea mitä pyydettiin. Kun hän oli 28-vuotiaana tekemässä kirkkovenettä Runnin lähellä, hän rakastui itseään kymmenen vuotta nuorempaan palvelustyttöön, jolla oli pitkät mustat hiukset, hoikka vyötärö ja suuret kauniit silmät, jotka olivat etäällä toisistaan. Kosiessaan hän sanoi tytölle, isoäidilleni : Nämä kädet jos saisin ja sinut kokonaan. Isoäidillä (Ryth-suku) oli harvinaisen kaunismuotoiset kädet kuten on toisella sisarellani ja tyttärellänikin. Äiti sanoo, että isoisäkin oli hyvin komea mies nuorena, ja hänellä oli kaunis lauluääni.
Isoisä oli hyvin pieni kooltaan. Hänen kätensäkin ovat yllättävän pienet. Kuitenkin noilla käsillä hän rakensi itselleen kaksi taloa ja kaikki tarve-esineet niihin. Hän teki kaiken puusta. Niin kuin lintu hän rakensi pesänsä ympäristöstä saatavista aineksista.
Hän muutti asumaan kauas korpeen, sillä siellä kasvoi hyviä suksipuita. Hän teki vuosikymmenet suksia. Niillä hiihtivät sen ajan tunnetut hiihtäjät, esimerkiksi Klaes eli Klaus Karppinen. Hän pysyi kuitenkin köyhänä, sillä hänellä oli suuri perhe ja iso talovelka. Ajat olivat huonot. Vuoden 1918 sota ja sodat naapurivaltion kanssa köyhdyttivät maan isoisän mielestä. Isoisä ei ymmärtänyt sitä, että ihmiset voivat tappaa toisiaan.
Ukki oli rikkaan suvun jälkeläinen. Kahdesti hän torjui tarjouksen perustaa suksitehtaan, mikä olisi tehnyt hänestä upporikkaan. Jotkut hänen lapsistaan olivat siitä katkeria, mutta ei ukki itse. On olemassa vanha juutalainen tarina, jonka nimi on Kultaiset kädet ja kova sydän. Niin varmaankin menestyy ulkonaisesti, mutta isoisällä oli kultaiset kädet ja lämmin sydän. On olemassa muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus.
Suksimestari ja viulupelimanni Jaakko Rytkönen (1.8.1875- 4.5.1969).
"Nimi Rytkönen on muodostunut mahdollisessti goottilaisperäisestä etunimestä Hrodgaer joka nykyisin kirjoitetaan muotoon Roger." (Wkipedia) Nimi Hrodgaer esiintyy mm Beowulfissa.
Sukututkimus Jaakon ja Marian suvusta
https://maria-ja-jaakko.blogspot.com/2019/08/sukututkimus-on-oppitiunti-historian.html
Labels:
10 tai yli kommenttia,
eläkemökki,
family stories,
henkilökohtaista,
Iisalmi,
Jaakko Rytkönen,
musiikki,
Pielavesi,
suksimestari,
suksiseppä,
sukuhistoria,
vapaussota,
viulupelimanni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)