Lucia säteli sateessakin

Karolina Henriksson, Lucia 2006, Helsinki, originally uploaded by amnellanna.

Kuvat: Anna Amnell. Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana.
Lucia-kulkue oli kaunis sateesta huolimatta. Lapsilla oli hauskaa tonttupuvuissa ja muumien kanssa. Kulkueen alussa oli poniratsukkojen joukko. Yleisön joukossakin oli pieni Lucia, tyttö jolla oli kynttiläkruunu päässä.

Etelä-Esplanadilla pääsi jo lähemmäksi kulkuetta ja sai napattua pari kuvaa.

Lucian päivä ei ole satua

Lucia eli 283-304 jKr. Katolinen Pyhän Lucian kuva

Protestanttinen Pohjola juhlii tänään Lucian päivää, valoa pimeydessä. Tarkoittaahan jo nimi Lucia (lux) 'valoa', jota tarvitaan tähän aikaan vuodesta. "Ennen gregoriaaniseen ajanlaskuun siirtymistä, Suomessa vuoteen 1752 saakka, Lucian päivä eli Lussinmessu sattui talvipäivän seisauksen aikaan. Nykyinen Lucian päivän vietto valon juhlana 13. p:nä joulukuuta on peräisin Ruotsista 1920-luvulta." Näin kertoo Arno Forsius kirjoituksessaan Pyhimykset suomalaisessa kansanparannuksessa.


Lucia (283-304 jKr) oli syrakuusalainen, sisilialainen nuori nainen, joka kuoli Diokletianuksen vainojen aikaan. Hän oli jo 500-luvulla yleisesti tunnustettu marttyyri koko kristillisessä maailmassa. Nämä ovat ainoat faktat, joiden ympärille on syntynyt legendoja.

Lucian päivää juhlitaan koko Skandinaviassa. Sivuilta Lucia, valon tuoja löydät kaikki, mitä haluat tietää Luciasta (engl).

Lucia kruunataan tänään Tuomiokirkossa klo 17:00. Klo 18:00 Lucia-"satukulkue" lähtee Senaatintorilta. Lucian päivää juhlitaan tänään myös Turussa.

Lucian päivä kulkue on iloinen tapahtuma, mutta martyyrit eivät ole kuitenkaan satua. Maailmassa on tällä hetkellä kristittyjä marttyyreja (ihmisiä jotka murhataan nimenomaan heidän uskontonsa vuoksi) enemmän kuin kuin koskaan aikaisemmin, vaikka siitä ei yleensä puhuta. Se vie miettiväiseksi näin Lucian päivänä.

Hyvää Lucian päivää!
Diokletianuksen palatsin rauniot

Hyvä ja huono maku

Olen nähnyt monenlaista roinaa talojen pihoilla ja tienvierillä Pohjois-Amerikassa pitkillä automatkoillamme. Huippuja olivat räikeän vaaleanpunaiset muoviflamingot ja aaltopellistä tehty hökkelikirkko, jossa oli kirkasvärinen neonvaloristi. Kuvassa kerrassaan kohtuullisia puisia flamingoja kanadalaisen talon pihalla. Kuva: Anna Amnell

Täällä näet oikeita, kauniita flamingoja, joita ihmiset varmaankin muistelevat katsellessaan flamingokoristeitaan.

Pseudonyymin blogissa on hauska kirjoitus puutarhatontuista tai oikeammin niiden intohimoisesta ystävästä - ja vihollisesta. Blogissa keskustellaan asiasta ja sanoin jo kommenteissa, että tunsin kerran erään miellyttävän ja arvokkaan puutarhatontun ja antaisin tilaa myös puutarhatontuille.

Ainoa tuttu puutarhatonttuni asui Tehtaankadulla olevan katolisen kirkon pihalla, ja sitä rakastivat sekä katolisen lastentarhan että viereisessä ´rakennuksessa sijainneen englantilaisen lastentarhan lapset. Sitä ei ole näkynyt siellä enää pitkiin aikoihin.

Värikkäitä patsaita näkee muuallakin. Kävin mieheni kanssa kerran torontolaisessa hindutemppelissä. Rakennus oli aivan uusi, ja siellä oli kodikas tunnelma. Istuttiin lattialla, ja meille ainoille ei-intialaisille oltiin erityisen ystävällisiä. Olemme kumpikin opiskelleet josssain vaiheessa uskontotiedettä ja tarkkailimme kiinnostuneina temppeliä ja ihmisiä. Kun tulimme kotiin, ihmettelin lapsille sitä, miksi hindujumalien patsaat olivat räikeästi maalattuja niin kuin Disneylandin hahmot.

Vanhempi poikani selosti heti, että sellaisia olivat myös antiikin patsaat. Netistä löytyi äsken kirja, jossa tästä myös kerrotaan. Sekä suuret että pienet veistokset olivat värikkäitä.

Me nykyajan ihmiset olemme kehittäneet mielessämme kuvan askeettisen kauniista valkoisesta antiikista. Samoin on rokokoon laita. Ainakin minun mielessäni oli ollut kuva vaalean puuterin sävyisistä rokokoovaatteista. Mutta sitten Helsingissä vieraili Tukholman kustavilainen seura kirkasvärisine asuineen. Meille kerrottiin, että nuo kalpeat sävyt olivatkin haalistuneita. Saumojen sisältä löytyy aidoista rokokoovaatteista kirkasta punaista ja värikkäitä kukkakuvioita.

Lapset rakastavat kirkkaita värejä ja "amerikkalaistyylisiä" naiivin realistisia kuvia. Sellaisia rakastivat myös renessanssin ihmiset. Vaatteet olivat värikkäitä ja loisteliaita, kodeissa oli paljon värejä tyynyissä, seinävaatteissa ja vuodeverhoissa. Väriä oli esivanhempiemmekin vaatteissa. Kirkkaanpunaista alushametta käytti Elisabet I yhtä hyvin kuin savolaismummo.

Tässä välillä monet suomalaiset kodit olivat tyhjiä ja värittömiä ja rakennukset askeettisia. Näin äsken sanomalehdessä kuvan, joka näytti minusta ensi silmäykseltä halkoliiteriltä. Se oli Alvar Aallon suunnittelema näyttelypaviljonki. Kaikista oli tullut shakereitä. Askeettisuus oli tyylikästä ja poliittisesti korrektia.

Mutta aika on muuttunut, värejä ja kuvioitakin sallitaan. Minusta tuntuu siltä, että yksityisillä ihmisillä yhtä hyvin kuin koko kulttuurilla on sekä värikkäitä että hillitynsävyisiä kausia. Pidän nykyään tummanpunaisesta ja sinisestä, joskus punainen oli lempivärini, sitä ennen valkoinen. Onneksi ei ollut koskaan varaa kalustaa askeettisen tyylikästä kotia, sillä se olisi ollut varmaankin lapsista ankea.

Onko tämä moderni tonttu, puutarhatontun "veli" hyvää vai huonoa makua?
puutarhatonttu, puutarhatontut

Neljä kuukautta kukassa

Neljä kuukautta kukassa, originally uploaded by amnellanna.

Tämä sama orkidea oli kukassa jo elokuun 14. päivänä. Vielä on neljä kukkaa. En ole koskaan aikaisemmin seurannut, kuinka kauan nämä perhoskämmekät kukkivat.

Kukinta alkoi elokuussa.

Picasson juhlanäyttely ja muita taidemuistoja Amerikasta

Olin koululaisena hyvin kiinnostunut kuvaamataiteista. Luin innokkaasti kirjoja taiteilijoiden elämästä, kävin piirustuskerhossa ja otin Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana ollessani maalaustunteja. Olin erityisen kiinnostunut Picassosta. Minua kiinnostivat erityisesti Picasson sininen (1901-1904) ja vaaleanpunainen kausi(1905-1907), erityisesti maalaukset harlekiineista.

Paluumatkalla Amerikan vaihto-oppilasvuodelta saimme olla ensin kiertomatkalla Yhdysvalloissa ja lopuksi yhden viikon New Yorkissa jossakin perheessä. Olin vieraana erään lakimiehen perheessä ja tutustuin sinä aikana hyvin rikkaiden newyorkilaisten elämään.

Perheen isä ja vanhin poika veivät minut ajelulle myös New Yorkin ongelma-alueille, ja perheen äiti taas taidemuseoihin. Hän oli opiskellut itse Pariisissa ja halusi näyttää minulle New Yorkin parasta taidetta. Nykytaiteen museossa oli menossa Picasson 75-vuotisjuhlanäyttely. Picasson "Guernica" oli myös sijoitettuna sinne siihen aikaan. Minuun tekivät vaikutuksen erityisesti ne lukemattomat luonnokset, joita Picasso oli tehnyt tätä työtään varten. Picasson muu myöhäisempi tuotanto ei ole kiinnostanut minua koskaan.

Lapsuudenystäväni meni opiskelemaan Ateneumiin, ja poikani on opiskellut taidetta. Minulle taide on jäänyt myös läheiseksi. Parasta siirtolaisuudessakin olivat matkat, jolloin saimme koko perhe tutustua Amerikan luontoon, mutta samalla myös museoihin ja taidekokoelmiin.

Ehdottomia kohokohtia olivat Kenojuakin näyttely Torontossa ja Dalin museo Floridassa St

Picasson 75-vuotisjuhlanäyttely, MoMa, 4.5.-25.8.1957. Jo ensimmäisen kuukauden aikana näyttelyssä kävi yli 100 000 henkilöä.
[Picasso: 75th Anniversary MoMA , May 4-August 25, 1957, a record-breaking exhibition. More than 100,000 visitors saw the exhibition during the first month.]