Nuori vanha, vanha vanha ja vanhin vanha?

Sofokles (495 eKr- 406 eKr) oli paljon yli 60-vuotias kirjoittaessaan Oidipus-näytelmän. Jatko-osan siihen hän kirjoitti 20 vuotta myöhemmin. Huom! Viittaan tässä englanninkieliseen Wikipedian Sofokles-artikkeliin, koska siinä käytetään normaalia eurooppalaista ajanlaskun merkintää päinvastoin kuin suomenkielisessä Wikipediassa, joka poikkeaa tässä asiassa täysin muiden maiden vastaavista artikkeleista ja yleisestä kielenkäytöstä suomen kielessä ja edustaa näin kielellistä harvainvaltaa tai sanoisinko anarkiaa. Englanninkielinen artikkeli on myös laajempi.

Ikäluokittelukin on usein vallankäyttöä. Sillä halutaan osoittaa, että kyseinen henkilö ei pysty hallitsemaan elämäänsä: Lapsi eksyi. Vanhus kompastui. Nuorukainen ajoi pahan kolarin. Mutta esimerkiksi poliitikkoja tai muita julkisuuden henkilöitä ei mummotella eikä vaaritella eikä nimitetä 'vanhuksiksi' - eikä nuorukaisiksikaan.

Eräs nainen sai puhelinsoiton sosiaalityöntekijältä, joka tiedusteli: "Haluamme tietää, kuka pitää huolta vanhuksesta?". Hetken mietittyään nainen tajusi, että soittaja tarkoitti hänen yli 90-vuotiasta miestään ja vastasi: "En minä tiedä, kun 'vanhus' on tällä hetkellä Lapissa hiihtämässä".

Ihmiset ovat erilaisia, heitä ei voi niputtaa iän mukaan. Ikäluokittelu ei ole useinkaan luonnollista. Siitä kertoo sekin tosiasia, että siihen ei tahdo löytyä luontevia sanoja. Näin on muissakin kielissä kuin suomessa.

Englannissa on käytetty yli 60-vuotiaista esimerkiksi termejä 'golden agers', 'oldsters', 'retirees' (eläkeläiset, vaikka eläkeläisissä on alle viisikymppisiäkin), 'senior citizens' ja viimeksi 'seniors'. Uusin luokittelu on seuraava:

65-80 'young old'
80-90 'old old'
90-99 'oldest old'
100+ 'centenarians'

(Jack Rosenthal: What will you call me when I am 64?" International Herald Tribune. July 23. 2007)

Mutta miksi luokitella ihmisiä? Siihen on harvoin kunnon syytä.

Kletschmer ja klassinen musiikki soi kirpputorilla

Tänään sai kuulla hyvää musiikkia Hietalahden kirpputorilla. Nämä soittajat esittivät klassista musiikkia ja kletschmeriä taidolla.

Hups!

Hups!, originally uploaded by amnellanna.

Astuin eilen oikein vauhdilla paljaalla jalalla nastaan. Huh, kyllä koski kantapäähän ja verta tuli paljon. Tänään nastan kohdalla oli vain piste, mutta vieressa mustaa ja punaista. Muistin, että tetanus-rokotuksesta on jo vuosia. Siis Viiskulman terveyskeskukseen. Sain rokotuksen, mutta mitään pahaa ei kantapäässä ollut, vain mustelma.

Pidän yleensä aina kameran mukana. Kuvasin Punavuoren taloja, tuttuja maisemia jo opiskeluajoista asti. Tuo kulmatalo on ollut minusta aina kaunis. Jotta kuvasta tulisi mahdolliisman tarkka, tuen yleensä kameran johonkin - nyt tuin seinään - ja käytän aikalaukaisua.

Liikenne vyöryi ohi. Kuvasta ei tullut alussa ihan sitä, mitä aikoin.

Junat

Kuvassa on tyttäremme amerikkalaisen junan vieressä poseeraamassa, muistaakseni Washington DC:ssä. Emme matkustelleet Pohjois-Amerikassa junalla, mutta Eurooppaa kiersimme kuukauden Eurail-lipuilla kahtena kesänä.

Junalla matkustamista on pidetty vanhanaikaisena "mummojen", Miss Marplen elämäntyylinä, menneen maailman tapana liikkua paikasta toiseen. Agatha Christie itsekin kertoo muistelmissaan, kuinka vapautuneeksi ja itsenäiseksi hän tunsi itsensä saatuaan ajokortin ja oman auton. Mutta nimenomaan englantilaiset junat ovat sitä nostalgiaa, josta pidän. Katselemme usein Miss Marple, Hercule Poirot ja Sherlock Holmes -TV-sarjoja, joita olemme nauhoittaneet itsekin paljon.

Junalla matkustamisesta on kuitenkin tulossa uudenaikainen ja suositeltu tapa matkustaa, sillä se säästää luontoa. Englannin anglikaaninen kirkko on päättänyt, että sen työntekijät matkustavat aina kun mahdollisista junalla, myös ulkomaille. Suomesta en ole kuullut vastaavanlaista edes vihreiden taholta.

Parasta on, että junassa on mukavaa matkustaa. Voi lukea, tehdä käsitöitä tai nukkua jos ei keksi parempaa tekemistä. Maisemia ei voi katselle, sillä nykyiset junat kulkevat liian nopeasti. Edelleen toteutumaton haaveeni on matkustaa junalla Kiinaan. Jotkut tuttavat ovat tehneet sen matkan useitakin kertoja. Siihen asti voi vain muistella entisiä junamatkoja. En kuitenkaan niitä kovalla puupenkillä kahdeksan tuntia kestäneitä matkoja Savoon opiskeluaikana. Mieluummin vaikkapa tätä:

Aamulla varhain juna on pysähtynyt metsän keskelle. Ikkunasta näkyy puistomainen maisema, jossa on reheviä lehtipuita. Kaurisemo vasoineen on pysähtynyt katsomaan junaa. Tuo satumainen maisema on jäänyt mieleeni ihanteellisena. Jotain samaa saattoivat varmaankin kokea entisaikojen matkustajat jotka liikkuivat vaunuilla, ratsain tai kävellen halki Euroopan.

Täältä löytyy pitkä luettelo elokuvista, joissa juna on tärkeä. Trains in Movies.

Punaista ja vihreää

Punaista ja vihreää, originally uploaded by amnellanna.