maanantaina, maaliskuuta 09, 2009

Osasiko entisajan ihminen arvostaa luonnonkauneutta?



Huudahdin ääneen aamulla, kun vedin verhot syrjään ikkunasta: lumisade! Pidän lumisesta maisemasta. (Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena)

Jossain kirjassa väitettiin, että entisaikojen ihmiset eivät osanneet nauttia maiseman kauneudesta, ja vasta 1400-luvulla elänyt italialainen kirjailija Piccolomini (myöhemmin paavi Pius II) "havaitsi" ensimmäisenä maiseman kauneuden. En usko, että on niin. Hänellä oli vain aikaa ja mahdollisuus, paperia, mustetta, varmaan myös kirjuri, jotta hän saattoi merkitä muistiin muutakin kuin aivan välttämättömät faktat. Ja hänellä oli mahdollisuus matkustella. Uskon, että löytyy vielä joitain käsikirjoituksia, joissa muutkin kertovat nauttineensa ympäristön kauneudesta. (Luukaskin kirjoittaa vanhan käännöksen mukaan "kauniista satamista", King James käännös "fair havens") Tietenkin vain harvat ihmiset ovat jääneet historiaan, muut ovat vaipuneet unholaan - kuten sanotaan - kuin heitä ei olisi ollutkaan.

Menneisyyden tulkinnassa käytetään toisaalta arkeologisia löytöjä, kaivetaan esiin kulttuurikerroksia ja katsotaan, mitä ihmiset ovat syöneet (ruoantähteet, käymälät), millaisia astioita tai työvälineitä heillä on ollut, millaisia tekstiilejä. Hyvin paljonhan ei ole säilynyt. Sitten ovat asiakirjat, testamentit ja tiedot rikoksista tai myötäjäisistä. Voi havaita erimielisyyttä näiden kahden ryhmän välillä vaikkapa silloin, kun puhutaan Suomen historiasta.

Maalaukset ovat kiinnostava lisä menneisyyden ymmärtämiseen. Niissä näkee koiria, kissoja, lapsia leikkimässä, palvelijoita - ja maisemia (Bruegel). Mutta ovatko ne realistisia? Toiset ovat, toiset ei.

Kun ajattelen lapsuuttani maalla mummolassa, minusta tuntuu näin jälkeenpäin monesti, että elin kuin keskiaikaa. Sodan aiheuttaman pitkällisen pulakauden vuoksi vuonna 1875 syntynyt isoisäni turvautui lapsuutensa ja nuoruutensa elämäntapaan, esimerkiksi käytti päreitä tuvan valaisemiseksi, vaikka hänellä oli ammattinsa vuoksi erikoislupa saada polttoainetta hyvin kirkkaaseen työskentelylamppuun, jonka valossa jotkut naapurit tulivat lukemaan sanomalehteään. Vielä 1950-luvullakin maalla elettiin vaatimattomasti kuin keskiajalla. Juhannus oli kuin renessanssin juhla: soudeltiin talosta taloon, laitettiin kukkia ja vihreitä oksia hirsiseinän rakoihin ja lattialle, koivukuja rappusten eteen.

Tässä ympäristössä elin monta vuotta ja muistan, että luonnonkauneus oli minulle, pienelle lapsellekin tärkeä. Muistan aamu-usvan, joka verhosi maiseman, kukat joiden keskellä vaelsin kuin metsässä, auringonlaskut ja valkean puhtaan lumen, jota näkyi silmänkantamattomiin.

sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2009

Mitä on jääkaappisi ovessa?



Hallatar kyselee

Jääkaappini ovessa on milloin mitäkin. Usein jokin tärkeä tiedote, ystäviltä ja sukulaisilta tulleita kortteja, kuvassa lapsuudenystäväni ja hänen miehensä lähettämä kortti Roomasta. Helsingin Sanomat kertoo, että täytyy lähteä liikkeelle työpöydän äärestä niin usein kuin voi. Kortteja ja viestejä pitelevät aapiskukko, alligaattori, Ljubljanan sillan lohikäärme ja Velasquesin "Infanta Margarita". Picasson kissakin kurkistaa kuvassa.

P.S. Blogilista on viisi juttua jäljessä. Onneksi minulla on mittarit, muuten luulisin, että minulla on Blogilistan näyttämät parikymmentä lukijaa päivässä. Nyt 14! Jokin toimii. Aika outoa.

Hyvää naistenpäivää 2009!

Window shopping

International Women's day 2009

Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana. Tai katso tässä OIKEIN SUURENA.

lauantaina, maaliskuuta 07, 2009

Kuusi asiaa

kuvia 007

Rita haastoi minut tähän leikkiin. Kirjoita itsestäsi kuusi sattumanvaraista asiaa.

Säännöt:

1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.

2. Kirjoita säännöt blogiisi.

3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.

4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.

5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.

6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen

********************************************************************
Kuusi asiaa minusta:

1. Kirjoitan paljon tekstiviestejä ja tallennan osan niistä, varsinkin ne, jotka tulevat kaukaisista ja eksoottisista maista, joissa aikuiset lapseni ja eräs lähisukulaiseni usein käyvät työnsäkin puolesta.

2. Kuuntelen klassista kanavaa radiosta ja pidän elokuvista.

3. Minulla on yksi suuri addiktio: digikuvaaminen.

4. Tilasin ”seiskan” koeajaksi, jotta sain vanhan ajan radion. (Ks kuvaa) Harmittelin, kun tuli musta. Olisin halunnnut värikkään. (Seiska on maineensa mukaisesti kammottava, mutta olen selannut sitä. Luen yleensäkin kaiken, mikä tulee eteeni. Radio- ja TV-ohjelmat ovat perfektionistisen täydellisesti lueteltuja. Jaksaneeko joku käydä ne päivittäin läpi? Mikä on lehden suosion salaisuus?)

5. Minulla on ikävä sisartani, joka kuoli kaksi vuotta sitten.

6. Olen allerginen soijalle ja huonepölylle.

Tämä quiz on avoin kaikille teille, jotka satutte lukemaan sen.

torstaina, maaliskuuta 05, 2009

Pelaatko sanaristikkopeliä?

001

Olen pelannut mieheni kanssa Scrabblea jo vuodesta 2000 lähtien säännöllisesti. Jossain välissä löysimme kirpputorilta toisen pelilaatikonkin, jossa oli kaikki osat tallella. Tuskin sitä oli pelattu monta kertaa. Tästä syystä pelin mukana tulevat pisteidenlaskutaulukot ovat riittäneet kauan.

Vähän aikaa sitten huomasimme, että viimeinen oli menossa. Onneksi löytyi yksi lyijykynällä kirjoitettu lista, josta saattoi pyyhkiä numerot pois ja tulostaa sen avulla lisää näitä pelissä tarvittavia listoja.

Kirjainlaatatkin kuluivat ensimmäisestä pelistä, ja vahvensimme numeroita mustalla tussikynällä. Toisesta pelistä saimme kirjainlaatat, jotka ovat kuin uudet. Peli jatkuu.

Scrabblea pelatessa voi jutella ja juoda teetä. Lukemattomat sanat vilistävät mielessä, osa päätyy ruudukkoon.

Klikkaa sanaa Scrabble, niin näet muita kirjoituksiani samasta aiheesta ja kuvia pelilaudasta.