Esplanadin lokit

Ne ovat villiintyneet. Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa kansiota, jossa niitä on lisää.

Akropolis ei ollut valkoinen

Akropolis eli "linnavuori" olikin värikkäästi koristeltu

Olen lukenut jo aikaisemmin siitä, että antiikin patsaat olivat alkujaan värikkäiksi maalattuja vähän samaan tyyliin kuin huvipuistojen tai ainoan näkemäni hindutemppelin patsaat (uusi temppeli Torontossa). Tämän aamun HBL kertoo, että näin oli myös Akropolis eli ainakin Parthenonia koristavat veistokset:

"Templet från 400-talet före Kristus är kantat av utsökta skulpterade statyer och friser som visar scener från den grekiska mytologin. Giovanni Verri vid British Museum i London har med hjälp av en ny ljusteknik funnit spår av ett färgpigment kallat egyptisk blått på flera av statyer". (Akropolis kan ha haft granna färger. HBL/Noterat/Kultur & nöje. 22.6.2009)

Juhannusmuisto

Tänä vuonna emme menneet edes hakemaan juhannuskukkia, sillä ei huvittanut mennä kahlaamaan sateen kastelemassa ruohikossa. Valkoinen orkidea sai olla juhannuskukkana.

Juhannuksen tunnelma ei näy riippuvan säästä. Emme ole olleet kahteen päivään edes ulkona kävelemässä. Juhannusta edeltävinä päivinä oli harvinaisen kaunis sää, joten tuli ulkoiltua tavallista enemmän. Kaupunki pursui valoa, väriä, katusoittajien musiikkia ja elämää. Turistit ovat varmaankin ihmetelleet tänäkin juhannuksena sitä, minne kaikki ihmiset ovat äkkiä kadonneet Helsingistä. Suuri osa varmaankin kesämökeilleen. Lieneekö koskaan tutkittu sitä, kuinka monet helsinkiläiset viettävät juhannusta kotonaan?

En tiedä, poltettiinko jossain päin Helsinkiä tänä kesänä juhannuskokkoa. Menemme yleensä Kaivopuiston rantaan kokkoa katsomaan. Sinne kertyy tavallisesti runsaasti ihmisiä, enimmäkseen kävelymatkan päästä kuin jossain pikkukaupungissa. Ikkunasta katsottuna kaupunki on tyhjä - ja hiljainen.

On kuunneltu sateen ropinaa katossa, ihmetelty sitä miten, kovaa lehmukset heiluvat puistossa tuulen kourissa. Olemme katsoneet televisiota ja elokuvia omasta DVD-varastosta. Olemme kuunnelleet Chopinia ja muuta mielimusiikkia, nyt paraillaan Martti Talvelaa.




Iisalmen kirkonkylän kansakoulu sijaitsi järven rannalla. Vietimme siellä usein kesälomia.

Juhannukseen sopii hyvin muisto siitä, kun mieheni ja minä olimme kesällä 1963 soutelemassa Martti Talvelan kanssa sen jälkeen, kun hän oli ollut harjoittelemassa mieheni vanhempien pianolla. Toukokuussa syntynyt esikoisemme nukkui vaunuissa pihalla ja heräsi Talvelan lauluun. Talvela oli myös ollut opettaja kuten hänen vaimonsa Annukka, joka oli ollut appeni oppilas, sillä hänen kotinsa oli samassa kylässä. Talvelat olivat tulleet tutuiksi appivanhemmilleni, jotka olivat innokkaita musiikin harrastajia.

Shortsit jalassa meitä muutamaa vuotta vanhempi Martti Talvela muistutti mielestäni ulkomuodoltaan lastenkirjojen Babaria. Hän oli tasainen ja rauhallinen, vähän ujo. Ihailimme kaikki jo silloin hänen laulamistaan ja jännitimme hänen tulevaisuuttaan. Olimme olleet hänen ensikonsertissaan Sibelius Akatemian juhlasalissa syksyllä 1960. Häntä ei hyväksytty Suomen Kansallisopperaan, ja hän oli lähtenyt Tukholmaan opiskelemaan. Hän oli laulanut edellisenä vuonna Bayrethin Wagner-juhlissa, hänen kansainvälinen uransa oli juuri alkamassa Euroopassa. Minusta tuntuu aina haikealta kuunnella hänen lauluaan, kun ajattelen, miten nuorena hän kuoli, vain 54-vuotiaana. (4. helmikuuta 1935 Hiitola – 22. heinäkuuta 1989 Juva)

Martti Talvela kansallisbiografiassa

Annukka Talvelan muistelmat ja muistoja opettajaseminaarista, jossa hän tutustui tulevaan mieheens.

Asiattomat suomennokset pilaavat TV:n katsomisen

Leija Helsingin yllä juhannuspäivänä 2009

Kylmä ja tuulinen juhannus innostaa olemaan kotona ja katsomaan TV:tä tavallista enemmän. Viime päivinä on ollut kiinnostavaa seurata varsinkin BBC Worldin, Deutsche Wellen, France 24:n ja CNN Internationalin erinomaisia uutiskatsauksia Iranin tilanteesta. Yhä useammin tulee muutenkin mentyä ulkomaiden kanaville. En halua tässä nyt puhua suomalaisten ohjelmien tasosta. Sen jokainen tietää ja toivoo parempaa.

Suomentajat pilaavat monesti suomalaisilla kanavilla näytetyt ulkomaiset ohjelmatkin käyttämällä dokumenttiohjelmiin, tiede- ja historiaohjelmiin eaa/jaa ajanmerkintöjä, vaikka katsoja selvästi kuulee, kuinka ohjelmassa sanotaan BC tai AD tai se on esimerkiksi BBC:n tuottama, ja BBC käyttää vain BC/AD-merkintöjä, joita vastaavat ovat yleisessä käytössä kaikkialla muuallakin länsimailla. Osa suomalaisesta mediasta - eli varsinkin Hesari ja YLE - ovat vastenmielinen poikkeus tässäkin asiassa.

On lisäksi tyylirikko laittaa suomalainen uskontoa vastustava eaa tai jaa vaikkapa ohjelmaan, jossa esitellään kristillisiä kirkkoja (Adrianmeren ohjelmasarjan jakso Kroatian Istriasta). Sama koskee Jumalan kirjoittamista pienellä kirjaimella, kun käsitellään ihmisten kristillistä uskoa. Näin tapahtui eilen Teemalla esitetyssä kiinalaisessa dokumentissa (Delamu, Teema pe 19. kesäkuuta 2009), jossa käsiteltiin kauniisti ja syvällisesti nykyajan Kiinassa vallitsevaa tilannetta, jossa ihmiset saavat harjoittaa jälleen myös kristinuskoa. Toivon, että YLE harjoittaa hienotunteisuutta myös maamme pääuskontoa kohtaan.

Suurin osa suomalaisista katsojista on kristittyjä. Tämä kannattaa muistaa erityisen hyvin nyt, kun koko kansalta aletaan kerätä rahat YLEn toimintaa varten entistä tarmokkaammin.

Pelastakaa kirjailijakokous!

Auringonlasku Helsingissä muutama päivä sitten. Kuvassa Hotelli Torni, joka esiintyy muun muassa John Irvingin romaanissa Until I Find You.

Lahden kansainväinen kirjailijakokous pidettiin tänä vuonna Messilän kartanossa. Hesarin Kuiskaaja kirjoittaa tänään juhannusaattona "Kirjailijakokous muuttui museoksi." Tämän vuoden kokouksessa kuultiin soraääniä: "Lahden kansainvälinen kirjailijakokous on suurten ikäluokkien ja sodanjälkeisen kirjallisuuden museo". (HS/Kulttuuri/Kuiskaaja. Kohtauksia kulttuurielämästä. 19.6. 2009)

Tietty aikakausi on ohi. Maailma on muuttunut avoimemmaksi. Mukkulan kokouksella on ollut merkittävä tehtävä pitkään. Tilanne on muuttunut maailman muuttuessa. Pelastakaa kirjailijakokous siirtämällä se sinne, minne saadaan enemmän kirjailijoita ja enemmän yleisöä. Kokousta valmistellaan huolella. Siinä on suuri työ. Olisi tärkeää saada sille sopivammat puitteet.

Helsingissä on muun muassa ihastuttava Villa Kivi, Helsingin kirjailijoiden oma talo, ja runsaasti muita kokouspaikkoja. Matkat voi tehdä nopeasti julkisilla kulkuneuvoilla. Suuri osa suomalaisista kirjailijoista asuu Helsingissä ja lähiympäristössä. Ulkomaalaisille vieraille Helsinki olisi myös kiinnostava lomailukohde. Helsingissä pidetään paljon konferensseja. Jo kirjailijahaastattelut Akateemisessa kirjakaupassakin kiinnostavat suuria yleisöjoukkoja. Uskon, että kansainvälisen kirjailijakokouksen tapahtumat kiinnostaisivat suuria joukkoja suomalaisia, ja niitä voitaisiin mainostaa myös turisteille, joita käy Helsingissä kesäisin paljon. Kirjallisuus kiinnostaa. Se tulee tuoda lähelle ihmisiä.

Kansainvälisyys on aina piristänyt suomalaisten luovuutta. Parnasson blogin kommenteissa joku kysyi, missä oli venäläinen kirjallisuus. Sehän on aivan toista kuin 1960- ja 1970 -luvuilla. Venäläiset kirjailijat voisivat kiinnostaa sekä Suomessa asuvia venäläisiä että turisteja.