sunnuntai, tammikuuta 31, 2010

Muinaiset kulttuurit: Viikinkien kiehtova historia



Viikinkilaivan miniatyyrimalli matkamuistona Norjasta kertoo viikinkien perinnöstä.

Olemme tilanneet runsaasti Muinaiset kulttuurit -DVD-levyjä. Vuorossa oli katsottavana "Viikingit. Viikinkilaivojen matkassa." Uutta oli se, että nykytutkimusten mukaan viikinkinä olo oli enemmänkin elämäntapa kuin kansallisuus. Mukana esimerkiksi Islantiin muuttajissa oli muun muassa slaaveja.

Viikingit eivät eläneet eristäytyneinä muusta maailmasta. Heidän kulttuurinsa oli kehittynyttä, heillä oli taitavia käsityöläisiä ja maanviljelijöitä, he tiesivät, että maapallo on pyöreä, he osasivat navigoida taitavasti ja matkustivat kaukaisiin maihin.

Suotuisalla säällä esimerkiksi Leif Erikinpojan tutkimusmatka Amerikkaan kesti vain muutaman päivän. Viikingit antoivat uudelle mantereelle ensin nimen Metsämaa ja myöhemmin Viinimaa. Heidän asuinalueensa oli nykyisen Saint Lawrencen lahden seutu Kanadassa.

Suurin osa viikingeistä omaksui kristinuskon, ja he veivät sen myös Islantiin. Grönlantiin muuttaneet viikingit olivat myös kristittyjä, ja heillä oli monia kirkkoja, joissa voi nähdä vaikutteita sekä vanhasta uskonnosta että kristinuskosta. Samoihin aikoihin muuttivat Grönlantiin inuitit nykyisen Kanadan alueelta, ja inuitit ja viikingit elivät sovussa yhdessä ja kehittivät asunpaikkaansa.

Purjehtivatko viikingit nykyisen New Yorkin seudulle asti? Tämän ohjelman mukaan niin tapahtui, ja viikingit sanoivat nykyisen New Yorkin satamaa laguuniksi, mitä se tietenkin on.

Viikinkien sagoissa kerrotaan myös kohtaamisesta intiaanien kanssa. Intiaanit luulivat tulleensa myrkytetyiksi, kun tulivat kipeiksi juotuaan viikinkien tarjoamaa maitoa. Intiaanien laktoosi-intoleranssin aiheuttama sairastuminen ja sitä seuranneet vihamielisyydet estivät viikinkien pysyvän asettumisen uudelle mantereelle. He asuivat kuitenkin Amerikassa neljäkymmentä vuotta.

Grönlantiin palattua kohtasi paluumuuttajia kulttuurishokki, sillä ilmasto oli muuttunut tänä aikana. Elinolosuhteet huonivat. Viikingit eivät halunneet kuitenkaan ryhtyä elämään eskimoiden lailla, vaan halusivat elää eurooppalaisina ja viljellä maata. Nykyään inuitit viljelevät viikinkien vanhoja maatiloja Grönlannissa, ja arkeologit tutkivat viikinkien kyliä, hautausmaita ja kirkkojen raunioita. Nykyajan tutkimusmenetelmillä voidaan saada aivan uutta tietoa siitä, miten viikingit elivät.

Muinaiset kulttuurit -DVD:t ovat koko perheen ohjelmia.

Oletko opaali?

Opaalia on kaikissa sateenkaaren ja merenpohjan väreissä. Se on herkkää, ei kestä kylmyyttä eikä kovaa kohtelua. Sitä saadaan eniten Australiasta. Myös Perusta on löydetty viime aikoina opaalia. 

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija Maija Länsimäki on toimittanut neljätoista vuotta suosittua Kieli-ikkunaa Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla. Hän on kirjoittanut ja ideoinut 130 kieli-ikkunaa. Viimeisessä kirjoituksessaan eläkkeelle päässyt Länsimäki kertoo, että kaikki eivät pidä sanasta eläkeläinen. Vaihtoehdoksi on esitetty sanaa 'opaali' (englanniksi 'opal', Old People Active Lifestyle). "Haluttaisiko tulla verratuksi arvokkaaseen kiveen, jalokiveen, korukiveen? " kysyy Länsimäki.

lauantaina, tammikuuta 30, 2010

Protea

Protea

Protea on eräs lempikukkiani. Se on Etelä-Afrikan kansalliskukka ja tuo muistoja niistä etelä-afrikkalaisista, jotka olen tavannut: Mazisi Kunene, Desmond Tutu, Mpho Tutu, Maki Mandela. Etelä-afrikkalaisia oli usein puhumassa Torontossa 1980-luvulla ja tein heistä lehtijuttuja Suomeen. En Kunenesta, sillä mikään lehti ei ollut hänestä kiinnostunut. Mazisi Kunene (1930-2006) oli siihen aikaan karkotettuna kotimaastaan ja toimi kirjallisuuden professorina Kaliforniassa. Hänestähän tuli Etelä-Afrikan kansallisrunoilija.

Klikkaa Kunenen nimeä tunnisteissa ja lue mitä kirjoitin aikaisemmin Kunenesta.
Siirtolaiset ja pakolaiset näkevät unia (puhelinkeskustelumme)
Mazisi Kunene -sivut

Day-After -tunnelmia

Nestor 2010

Tässä talossa nukuttiin hyvin viime yö ja aloitettiin normaali meno. Mies on ollut töissä koko päivän, keskittynyt muiden ihmisten elämän merkittäviin tapahtumiin.

Meillä on viikonloppuvieras, joka on hyvin tyytymätön elämäänsä, Nestor-kissa, jonka koti muutti tänään toiseen kaupunginosaan remontin vuoksi. Täälläkin on outoa. Mikä ihmeen paikka tämä on? näyttää Nestor tuumivan.

Sukulainen soitti ja kertoi, että kotikaupunkimme lehti kertoi iisalmelaisesta tuplatohtorista.

perjantaina, tammikuuta 29, 2010

Suuren päivän pieniä yksityiskohtia

yksityiskohtia

Tämä on meidän perheelle suuri päivä. Vävy laittoi päälleen Dallasista työmatkalta häitänsä varten ostamansa puvun, jota hän ei usein käytä, tytär otti myös tämän päivän kokonaan vapaaksi työstä, poika oli paikalla Pienessä juhlasalissa, vaikka huomenna on muuttopäivä jne.

Frakki vuokrattiin. Sen mukana tuli monisivuinen opas oikeasta tavasta pukea se! Taskukellokin vuokrattiin ja henkeslitkin laitettiin pääälle. Jalassa on ihan uudet mustat sukat.

Täällä kotona olen ollut minä nenäliinapakettieni ja kurkkutablettieni kanssa. Tytär on raportoinut tekstiviesteillä tapahtumien kulkua. Mieskin ehti jo soittamaan. Nyt on vuorossa sukulaisten ja ystävien tapaaminen kahvikutsuilla. Sitten kotiin päiväunille, sillä jostain syystä meitä ei nukuttanut hyvin paljon viime yönä. Illalla on juhla-ateria kolmikolle, joka esiintyi väitöstilaisuudessa.