Vihreä talo Töölössä.
My very old blog. Vuodesta 2005-
perjantaina, toukokuuta 06, 2011
torstaina, toukokuuta 05, 2011
Päivänvarjo erkkerissä
Edellisen kirjoituksen kommenteissa Pekka antoi vihjeen siitä, että kukkia ulkona kuvattaessa voi laittaa sateenvarjon auringon eteen, jotta kukat eivät ylivalotu.
Tämä sama idea näyttää auttavan myös erkkerissä, johon tulvii valoa kolmelta suunnalta ja lisäksi turkkilaisiin verhoihin syntyy kimalletta, kun pinta on osittain samettinukkaa. Oikeanpuoleisen kuvan otin siten, että pidin vasemmassa kädessä päivänvarjoa.
Käytin tyttäreni pientä kiinalaista pitsipäivänvarjoa, jossa on kaksinkertainen keskusosa - pitsi ja tiivis kangas. Jotain tällaista täytyy kehittää tänne. Sateenvarjon täytyy olla lastensateenvarjo, jotta se mahtuu ikkunan edessä olevan kaapin päälle.
Tämä sama idea näyttää auttavan myös erkkerissä, johon tulvii valoa kolmelta suunnalta ja lisäksi turkkilaisiin verhoihin syntyy kimalletta, kun pinta on osittain samettinukkaa. Oikeanpuoleisen kuvan otin siten, että pidin vasemmassa kädessä päivänvarjoa.
Käytin tyttäreni pientä kiinalaista pitsipäivänvarjoa, jossa on kaksinkertainen keskusosa - pitsi ja tiivis kangas. Jotain tällaista täytyy kehittää tänne. Sateenvarjon täytyy olla lastensateenvarjo, jotta se mahtuu ikkunan edessä olevan kaapin päälle.
Kukat ja niiden kuvaaminen
Minusta on myös hauskaa katsella muiden ottamia valokuvia. Monet bloggaajat ovat hyvin taitavia valokuvaajia, ja heillä on kiinnostava asuinympäristö, kaunis puutarha ja kiehtovia esineitä tai herkullisen näköistä ruokaa, jota he kuvaavat.. Sitten on vielä niitä, joilla on hienot laitteet ja paljon tietoa ja taitoa.
keskiviikkona, toukokuuta 04, 2011
Renessanssin väri
Sain mieheltäni komean hortensian, joka ilahdutti kovasti. Nyt on talossa kolme kukkaa, jotka ovat samaa sävyä, erästä lempiväreistäni. Renessanssin väri minulle.
Oikeassa kulmassa on ikivanha orkidea, joka puhkesi ihmeekseni kukkaan tänä keväänä, sen alla on tyttären orkidea, joka on täällä tilapäisesti.
Minusta tuntuu siltä, että mieheni antamat kukat ja muut lahjat ovat auttaneet minua kaikkein eniten kirjailijan työssäni.
1990-luvulla kirjoitin työn ohella vastapainoksi vaikealle työpaikalle. Siihen aikaan oli Suomessa samanlainen taloudellisesti raskas kausi kuin nytkin. Kirjoitin iltaisin, varhain aamulla, jouluaamuna muiden nukkuessa. Sain aikaan neljä kirjaa.
Sitten innostuin Firenzen Uffizin ja Vatikaanin taidekokoelmia katsellessani renessanssiin, lopulta nimenomaan 1500-lukuun. Olen lukenut siitä aikakaudesta yli kymmenen vuotta, käynyt museoissa, käynyt luennoilla yliopistossa ja kansalaisopistoissa, katsellut musiikkia, nähnyt elokuvia ja vanhoja kaupunkeja - ja saanut aikaan kolme kirjaa, joista kaksi on jo julkaistua. Kolmas tavallaan valmis, mutta jatkuvan hionnan kohteena.
En itsekään oikein ymmärrä, miksi kirjoitan lapsille. Aikuislukijatkaan eivät varmaankaan aavista, miten paljon työtä on yhden luvun, jopa yhden sivun takana - ja kuitenkin kaiken tulisi vaikuttaa helpolta, jotta lapsikin ymmärtää, mitä kuvataan. Taloudellisestihan tämä on täysin mieletöntä tällaisessa pienen kielialueen kulttuurissa,
Lapsuudenystäväni sanoo, että minun olisi pitänyt ryhtyä tutkijaksi. Itse kokon uransa yliopistossa tehneenä hän on nähnyt siellä tällaisia ihmisiä, jotka innostuvat tutkimaan joitakin asioita vuosikausiksi.
Netti on hyvä viihdyke. Se on tavallaan päiväkirja, vaikkakaan ei niin intiimi. Se tarjoaa kevyen henkisen välipalan tekstin muokkaamisen ja lähdekirjallisuuteen tutustumisen tauottamiseksi. Tutkin nimittäin nyt aivan uutta aikakautta.
Oikeassa kulmassa on ikivanha orkidea, joka puhkesi ihmeekseni kukkaan tänä keväänä, sen alla on tyttären orkidea, joka on täällä tilapäisesti.
Minusta tuntuu siltä, että mieheni antamat kukat ja muut lahjat ovat auttaneet minua kaikkein eniten kirjailijan työssäni.
1990-luvulla kirjoitin työn ohella vastapainoksi vaikealle työpaikalle. Siihen aikaan oli Suomessa samanlainen taloudellisesti raskas kausi kuin nytkin. Kirjoitin iltaisin, varhain aamulla, jouluaamuna muiden nukkuessa. Sain aikaan neljä kirjaa.
Sitten innostuin Firenzen Uffizin ja Vatikaanin taidekokoelmia katsellessani renessanssiin, lopulta nimenomaan 1500-lukuun. Olen lukenut siitä aikakaudesta yli kymmenen vuotta, käynyt museoissa, käynyt luennoilla yliopistossa ja kansalaisopistoissa, katsellut musiikkia, nähnyt elokuvia ja vanhoja kaupunkeja - ja saanut aikaan kolme kirjaa, joista kaksi on jo julkaistua. Kolmas tavallaan valmis, mutta jatkuvan hionnan kohteena.
En itsekään oikein ymmärrä, miksi kirjoitan lapsille. Aikuislukijatkaan eivät varmaankaan aavista, miten paljon työtä on yhden luvun, jopa yhden sivun takana - ja kuitenkin kaiken tulisi vaikuttaa helpolta, jotta lapsikin ymmärtää, mitä kuvataan. Taloudellisestihan tämä on täysin mieletöntä tällaisessa pienen kielialueen kulttuurissa,
Lapsuudenystäväni sanoo, että minun olisi pitänyt ryhtyä tutkijaksi. Itse kokon uransa yliopistossa tehneenä hän on nähnyt siellä tällaisia ihmisiä, jotka innostuvat tutkimaan joitakin asioita vuosikausiksi.
Netti on hyvä viihdyke. Se on tavallaan päiväkirja, vaikkakaan ei niin intiimi. Se tarjoaa kevyen henkisen välipalan tekstin muokkaamisen ja lähdekirjallisuuteen tutustumisen tauottamiseksi. Tutkin nimittäin nyt aivan uutta aikakautta.
tiistaina, toukokuuta 03, 2011
Töölönlahti ja Villa Kivi
Ruoho vihertää, ja puisto alkaa muuttua. Huomaan, että Ooperan vierestä on näkymä Villa Kiveen puiden välistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)