Suomi ja Nato

IMG_2676, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

”Pääosa EU-kumppaneistamme sekä Norja, Yhdysvallat ja Kanada ovat valinneet Naton puolustuksensa ytimeksi, joten se on monien tärkeimpien verrokkimaidemme puolustusliitto. Meillä Natoa käsitellään jopa kuntavaalien tupailloissa ja vastaavissa poliittisissa kokouksissa helvetin esikartanona, jossa pääpiruna häärii tietenkin liiton suurin jäsenvaltio Yhdysvallat.”
Olli Kivinen ”Kolmen A:n humalan huumaa”. HS:n pääkirjoitussivun kolumni 20.11.2012
Lue koko kirjoitus Hesarin uusilta nettisivuilla. Meheviä totuuksia  ”suomettumisliemessä marinoiduille ” Kivisen sanontaa käyttääkseni. Kyllä siinä on asiaa siitä kissanpennustakin, jonka Halonen sai.
Kuva  ”Nato Days ”-näytöksestä  Ostravassa, Tsekissä.

Mustavalkomaanantai 138. 'tyhjä'

black and white, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tilapäisesti tyhjät. Suuri koko, a large size
Mustavalkomaantai 138 'tyhjä'

suuri koko raitiovaunusta

pakinaperjantai 312. Lempivelkani

lapsuus, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Olin seitsemän vuotta vanha, kun muutin maalta kaupunkiin. Oli kova asuntopula. Saimme aluksi vain yhden huoneen sukulaisten talosta. Asuin samassa pikkupietarinpihamaisessa pihassa monta vuotta vähän isommassa kodissa.

Naapurissamme asui huoneen ja keittiön asunnossa toimittaja ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa. Veli asui kamarissa, sisar keittiössä.

Heidän ullakkonsa eli vinttinsä, kuten Savossa sanottiin, oli täynnnä kirjoja ja lastenlehtiä. Kun opin lukemaan, aloitin lastenlehdistä. Toimittaja sai jatkuvasti arvostelijankappaleita, joita luin koko lapsuuteni ja kouluvuosieni ajan. Pikkusiskoni teki samoin vähän myöhemmin.

En pysty kuvittelemaan, millainen ihminen olisin, jos ei olisi ollut tuota ullakkoa. Se oli niin kuin lumottu torni, josta avautuivat laajat maisemat. En ollutkaan köyhässä sodanjälkeisessä Suomessa, sillä koko maailma oli minun.

Tunnen olevani loputtomassa kiitollisuudenvelassa niille kirjailijoille, joiden kirjoja luin lapsena. Sitä velkaa maksan mielelläni.

Minulla oli päälläni vaaleanturkoosi vekkihame ja samanvärinen liivi, kun menin ensimmäistä kertaa kouluun. Liivissä oli nauhakoristelu. Äidit olivat saattamassa meitä lapsiaan. Seisoimme äidit ja lapset juhlasalin takaosassa.

Äiti oli nuori ja kaunis ja yhtä innoissaan kuin minäkin. Hänen silmänsä loistivat. Pidin äitiä kädestä kiinni ja odotin, milloin minun nimeni huudettaisiin.

Kun se hetki tuli, laskin äidin kädestä irti ja juoksin suuren salin poikki opettajani luo. Koulu oli alkanut. Rakastin lapsena koulua.

Kaunis Helsinki marraskuussa 1

(kuva oli kadonnut, jospa se nyt pysyy)
Tämä on eräs kauneimpia kohtia talvisessa Helsingissä. Joulukuuset, valot, Penrosen laatat. Tässä tulee hyvä mieli iltakävelyllä.

Värikollaasit 101 -

Berliini-sufi-ravintola, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Minulla ei ole mitään kuvia, joissa olisi täsmälleen tämä väri. Mutta tein kaksi kollaasia, molemmat Berliinistä. Toinen on sufi-ravintolan nurkkaus. sufismi on islamin mystinen suuntaus. Suurempi koko täällä. Lisäys-kävimme - 2010 marraskuussa  - Berliinissä syömässä sufiravintolassa kasvisaterian. metroasema Mehringdamm.

värikollaasit 101




Toinen on Art Deco-portaikko Berliinistä, jälleenrakennetusta juutalaisesta kaupunginosasta, jonka natsit tuhosivat aikoinaan.
Lisää kuvia Hackesche Höfestä