My very old blog. Vuodesta 2005-
sunnuntai, elokuuta 11, 2013
lauantaina, elokuuta 10, 2013
Värikollaasi 141: 'Oliivi'
Saint Petersburg - Pietari
The Home of Happiness -kahvilan eli "Enkelikahvilan" pyöreä kyltti, Suklaamuseon joulupukki, matto Gostinyy Dvor -tavaratalon seinällä ja eteisen lattia sukulaiseni kodissa. Kuvat on otettu viime vuoden lokakuun lopussa. Menen syyskuun puolivälissä taas Pietariin. Kuvia "enkelikahvilasta", joka on Pietarissa työssä olevan sukulaiseni mukaan suosittu nuorten keskuudessa. Siellä näki nuoria ihmisiä läppäreineen. Henkilökunta oli mukavaa ja ystävällistä, niin kuin pietarilaiset ovat minusta yleensäkin.
Suuri koko (a larger size)
Värikollaasi 138: 'Oliivi'
Värimalli
The Home of Happiness -kahvilan eli "Enkelikahvilan" pyöreä kyltti, Suklaamuseon joulupukki, matto Gostinyy Dvor -tavaratalon seinällä ja eteisen lattia sukulaiseni kodissa. Kuvat on otettu viime vuoden lokakuun lopussa. Menen syyskuun puolivälissä taas Pietariin. Kuvia "enkelikahvilasta", joka on Pietarissa työssä olevan sukulaiseni mukaan suosittu nuorten keskuudessa. Siellä näki nuoria ihmisiä läppäreineen. Henkilökunta oli mukavaa ja ystävällistä, niin kuin pietarilaiset ovat minusta yleensäkin.
Suuri koko (a larger size)
Värikollaasi 138: 'Oliivi'
Värimalli
Vihdoinkin totuus. Helsingin Sanomat kertoo Itä-Euroopasta kommunismin kourissa
Belgradin kommunismin aikaisia taloja. Kuva; Anna Amnell
Tätä olen odottanut siitä asti, kun palasin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen vuonna 1988: Helsingin Sanomat kertoo kaunistelemattoman totuuden.
Jukka Petäjä: Punalippu terrorin junaan. Sodanjälkeinen aika Itä-Euroopassa on yhtä järkyttävä ajanjakso kuin toinen maailmansota. Helsingin Sanomat/Kulttuuri 10.8.2013 Petäjä selostaa Anne Applebaumin kirjaa Iron Curtain - The Crushing of Eastern Europe 1944-1956.
Lue netistä edes lyhennetty versio, mieluummin osta tämän päivän Helsingin Sanomat, jos sitä ei Sinulle tule tilattuna.
Anne Applebaumin kirjan arvostelu The New York Times lehdessä (Max Frankel, entinen the Times -lehden Moskovan ja Itä-Euroopan pitkäaikainen kirjeenvaihtaja).
Suomessa asioita on kaunisteltu, Itä-Euroopan kärsimystä vähätelty, Itä-Saksaa ihannoitu. Silmäni aukenivat, kun kuulin Torontossa Itä-Euroopasta paenneiden tuttavien, naapureiden ja ystävien tarinat. Kommunismi ja natsismi olivat yhtä pahoja, kommunismi vieläkin pahempi, sillä sen terrroria kesti niin kovin paljon kauemmin, ja sen lumoissa ovat yhä liian monet Suomessakin.
Kuvat: Belgradin kommunismin aikaista arkkitehtuuria. Alempi kuva Krakowasta, joka on joutunut kärsimään sekä natsien että kommunistien hirmutöistä.
Kommentteja: Camilla Läckberg
Kommentteja blogiin Leena Lumi (Läckbergiä koskeviin kirjoituksiin)
1. Leena, odotan kiinnostuksella, mitä ajattelet Camilla Läckbergin Enkelintekijästä. Päätin tutustua hänen tuotantoonsa, ja olen lukenut häneltä jo kaksi kirjaa, kirjan lahkolaissaarnaajasta ja Majakanvartijan. Hyvin kiinnostavia kirjoja. Hiukan minua häiritsee jatkuva näkökulman vaihtuminen jopa samalla sivulla. Saarnaajan alku on aivan loistava, ne ensimmäiset kaksi sivua. Enkelintekijä minulla myös on, ja aion ostaa loputkin kirjat.
2. Saarnaajasta pitäisi käyttää sanaa huijarisaarnaaja. Hirveä kirja, taitava juoni.
Ostan näitä kirjoja saman kadun varrella olevasta divarista. Kirjoja on kertynyt niin paljon, että en yleensä enää käytä niihin paljoa rahaa.
3. En ole vielä lukenut Enkelintekijää, joka kiinnostaa kovasti ja odottaa tuossa vieressäni kirjahyllyssä. Mutta tähän asti lukemieni kirjojen perusteella olen sitä mieltä, että Läckberg on kasannut Annalle [salapoliisin kirjailijavaimon sisarelle] liiaksi ongelmia ja onnettomuuksia.
Liioittelu on tyylikeino. Se toimii tehokkaasti huumorin keinona esimerkiksi elokuvassa Blues Brothers, jota katsoimme eilen illalla. Kerronnan täytyy olla Jobin kirjan tasoa, jotta onnettomuuksien ja vastoinkäymisten kasaaminen yhden henkilön niskaan ei muutu huumoriksi tai kiusalliseksi.
4. (Tuosta Jobin kirjasta. Lassi Nummen käännös on loistava, yltää samalle tasoille kuin englantilaisten King James, jonka vaikutus tuntuu edelleen englanninkielisessä lehdistössä, kaunokirjallisuudessa ja puheessa. )
1. Leena, odotan kiinnostuksella, mitä ajattelet Camilla Läckbergin Enkelintekijästä. Päätin tutustua hänen tuotantoonsa, ja olen lukenut häneltä jo kaksi kirjaa, kirjan lahkolaissaarnaajasta ja Majakanvartijan. Hyvin kiinnostavia kirjoja. Hiukan minua häiritsee jatkuva näkökulman vaihtuminen jopa samalla sivulla. Saarnaajan alku on aivan loistava, ne ensimmäiset kaksi sivua. Enkelintekijä minulla myös on, ja aion ostaa loputkin kirjat.
2. Saarnaajasta pitäisi käyttää sanaa huijarisaarnaaja. Hirveä kirja, taitava juoni.
Ostan näitä kirjoja saman kadun varrella olevasta divarista. Kirjoja on kertynyt niin paljon, että en yleensä enää käytä niihin paljoa rahaa.
3. En ole vielä lukenut Enkelintekijää, joka kiinnostaa kovasti ja odottaa tuossa vieressäni kirjahyllyssä. Mutta tähän asti lukemieni kirjojen perusteella olen sitä mieltä, että Läckberg on kasannut Annalle [salapoliisin kirjailijavaimon sisarelle] liiaksi ongelmia ja onnettomuuksia.
Liioittelu on tyylikeino. Se toimii tehokkaasti huumorin keinona esimerkiksi elokuvassa Blues Brothers, jota katsoimme eilen illalla. Kerronnan täytyy olla Jobin kirjan tasoa, jotta onnettomuuksien ja vastoinkäymisten kasaaminen yhden henkilön niskaan ei muutu huumoriksi tai kiusalliseksi.
4. (Tuosta Jobin kirjasta. Lassi Nummen käännös on loistava, yltää samalle tasoille kuin englantilaisten King James, jonka vaikutus tuntuu edelleen englanninkielisessä lehdistössä, kaunokirjallisuudessa ja puheessa. )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)