Flickr: million plus views

Huomasin, että kuviani katsotaan paljon Flickrissä, vaikka olen vain näppäilijä.



Kärjessä kuva [virolaisesta] kansallispukuisesta ryhmästä, jonka kuvasin vuonna 2007 raitsikkapysäkillä, kun näin heidät raiteiden toisella puolen ja huusin, saanko ottaa kuvan. Tyypillinen esimerkki näppäilystä.

Alkuaikoina lähetin kuviani joihinkin ryhmiin, mutta olen laiskistunut. En myöskään ehdi katsoa paljonkaan muiden kuvia.  Silloin tällöin kerään joukon kuvia suosikeiksi kuten viimeksi kuvia Newcastlesta, jonna tyttäreni on muuttanut.

Olen ottanut suurimman osan kuvistani halvoilla taskukameroilla.  Siitä on ollut haittaa, sillä joitakin kuviani on pyydetty ulkomaisiin julkaisuihin, mutta kuvan koko ei ole riittänyt. Nyt minulla on ensi kerran hiukan parempi kamera.

Sataa lunta

It's snowing in Helsinki.

Downton Abbeyn vanhan kreivittären nuoruudenrakkaus

Prinssi Alfredin ja suuriruhtinatar Marian häät

Historiallinen tausta: Kuningatar Viktorian toiseksi vanhin poika Prinssi Alfred (myöh. Edinburghin herttua) meni naimisiin keisari Aleksanteri II:n tyttären Venäjän suuriruhtinatar Marian kanssa Talvipalatsissa Pietarissa tammikuun 23. päivä vuonna1874. Violet Crawleyn mies oli prinssin seurueessa, ja Violet tapasi häissä ruhtinas Kuraginin,  ja nämä rakastuvat.

Downton Abbeyn vanhan kreivittären Violet Crawleyn [Dame Maggie Smith] menneisyydestä löytyi ihailija, venäläinen emigranttiruhtinas Kuragin. Tätä dramaattista henkilöä näyttelee palkittu kroatialainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä, entisen Jugoslavian serbi Rade Šerbedžija. Hän asuu länsimailla ja on esiintynyt pitkän uransa aikana myös monissa tunnetuissa länsimaisissa elokuvissa (Mission Impossible II, Harry Potter and the Deathly Hallows, X-men).

Violet Crawleyn nuoruuden romanssi  [kuvia, keskusteluja] on saanut brittikatsojat kiihdyksiin, ja näistä 1870-luvun rakastavaisista keskustellaan kiihkeästi nettipalstoilla. Joku oli keksinyt yhdistää nuoren Maggien ja nuoren Raden kuvat tunnelman tehostamiseksi. Odotamme nyt mielenkiinnolla, mitä seuraa. Tulevat mieleen ajat, jolloin Dickensin henkilöiden kohtalot saivat samalla tavalla lukijoiden tunteet kuohuksiin.

Iltakävelyllä sateessa

Hesperian Esplanadilla oli kaunista. Taustalla Mehiläisen sairaala.
On terveellistä käydä iltakävelyllä.
Makrokuvat: Terveellinen

 

Tänä syksynä ei ehditty nähdä ruskaa hevoskastanjoissa.



Tunnelmallista
Kävelyn jälkeen on hyvä olo.

Ylös, ulos ja lenkille!

500000 + lukijaa ei ole enää iso tapaus

10. syyskuuta 2005 olin blogannut 100 päivää ja olin innoissani. 

Muistan, kuinka iloinen olin. Olin blogannut vasta 100 päivää, ja minulla oli jo 10000 kävijää mittarissa. Todellisuudessa oli ollut enemmänkin, sillä aloitin 2.6.2005, mutta osasin  laittaa blogiini mittarin vasta juhannuksen maissa. 

Eräällä toisella blogillani oli samana vuonna vauhdikkaampi alku, yli 5000 kävijää puolessatoista kuukaudessa. Aloin suomentaa vanhaa englannin graduani Vuodatukseen Narniassa-blogiin, kun ensimmäinen Narnia-elokuva tuli Suomeen.

5000 kävijää puolessatoista kuukaudessa tai 500000 yhdeksässä vuodessa ei tunnu enää miltään nykyisenä megabloggaajien aikana, jolloin voidaan saada Suomessakin valtavia kävijälukuja. Nyt bloggaavat poliitikot ja muutkin julkisuuden henkilöt. Blogggaamisesta on tullut toisaalta tavallinen asia ja toisaalta trendikästä.

Joulukuun viimeisenä päivänä vuonna 2005  kirjoitin Blogisisko-blogissani:

Philip Teir kertoo blogissaan [Mitt liv som blog], että TV4:n toimittaja Jan Gradvall nimitti perjantain aamuohjelmassa vuotta 2005 bloggaajien vuodeksi.

Kuihtuuko bloggaaminen tämän jälkeen vai kasvaako se? Siihen aikaan kun tein lehtijuttuja vapaana toimittajana Torontosta käsin, soitin Suomeen mielestäni hyvistä ideoista. Monesti joku päätoimittaja sanoi: Voi, kun siitä aiheesta/henkilöstä puhuttiin jo viime vuonna/viime kuussa/viime viikolla. Ei siitä/hänestä puhuta enää. Miten käy bloggaamisen? Tuleeko siitäkin kulunut siitä-on-jo-puhuttu -aihe?

Ja meidän bloggaajien kannalta tärkeä kysymys: Millä tavalla me jaksamme jatkaa bloggaamista alkuinnostuksen jälkeen? Miten säilyy bloggaamisen ilo?

HS:n toimittaja Anssi Miettinenkin perusti blogin ja teki lehtijutun bloggaamisesta. Olin mukana blogissa ja lehtijutussa. Hauskaa on se, että HS.fi on alkanut julkaista Kuukausiliitteiden vanhoja kirjoituksia. Anssi Miettisen kirjoitus  Perustin tiedotusvälineen julkaistiin alun perin Kuukausiliitteen numerossa 11/2005. Se on nyt luettavissaHelsingin Sanomien nettisivujen "arkistojen kätköissä" osoitteessa hs.fi/kuukausiliite.  

http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2005/11/

Säilyikö bloggaamisen ilo? Aika pian blogimaailma hajosi klikkeihin. Politiikka jakoi ensimmäiseksi, ja siitä tuli pysyvä ilmiö. Presidentinvaalien aikana menetin ainakin puolet lukijoistani, kun kerroin, että kannatin rullaluistelijaa presidentiksi enkä muumimammaa, jota suurin osa näytti kannattavan. Jo sitä ennen jotkut tajusivat, että en ollutkaan yhtä nuori kuin he ja jättivät blogini. Mutta kuten jo alkuaikoina Amerikassa ennustettiin, keski-ikäiset ja iäkkäät naiset ovat olleet uskollisia, jollei suorastaan uskollisimpia bloggaajia. Syntyi käsityöblogeja. Ne valtasivat Blogilistan, joka oli siihen aikaan hyvin tärkeä. Ne edelsivät muotiblogeja ja ruokablogeja, jotka ovat nyt suosionsa huipulla.

Minusta tuli monibloginen, ja muista blogeistani tulee yhteenlaskettuna suurin piirtein saman verran lukijoita, eli miljoonan vaiheilla on ollut lukijoitteni määrä yhteensä. Bloggaan edelleen, mutta en säännöllisesti muualle kuin tähän blogiin. Kuvat ovat saaaneet suuren roolin blogeissani. Niistä on tullut entistä tärkeämpiä.

Kiitos kanssabloggaajat siitä, että kirjoitatte, luette ja kommentoitte.