Blogipohjailua

Uudempi kirjoitukseni

Olen uudistanut kotisivublogiani sireeniaiheella. Siitä asti kun asuin Suomenlinnassa, sireenit ovat merkinneet minulle historiaa ja kansainvälisyyttä: Suomenlinnan sireenien alkukoti oli Versailles.

Olen viettänyt kuluneella viikolla tuntikausia Herkun, Tiian ja Blogipohjagalleria-idean keksijän Tillyn blogeissa. Olen tutkinut blogipohjia, joita heiltä syntyy koko ajan. Käykää katsomassa. Niitä saa ottaa käyttöön.

Olen tulostanut ja verrannut näiden blogipohjamestareiden koodeja ja vaivoin onnistunut vaihtamaan esimerkiksi kirjainten kokoa ja väriä. Olen oppinut paljon väreistä , mutta en ole onnistunut löytämään itselleni mieleisiä yhdistelmiä.

Siksi olen ostanut muutamalla dollarilla oikeuden käyttää Patin (patswebgraphics.com) sireeniaiheista blogigrafiikka. Hänellä on muitakin, myös ilmaistuotteita. Käykää katsomassa. Minä osuin sinne sattumalta. Vuodatuksen uusi keskustelufoorumi antaa optimismia siinä, että tässä bloggaamisessa voi kuka hyvänsä kehittyä.

Huom! sanat "sireeni" ja "syreeni" ovat samanarvoisia rinnakkaismuotoja. Ks. kommentit.

Kansalle niukkuutta, asiantuntijoille rikkautta ja runsautta - sisustuksessa

Tämä on ollut tiedossa jo kauan: suomalaisille suunnitellaan karun yksinkertaisia huonekaluja ja koteja, mutta suunnittelijat eivät elä itse, niin kuin opettavat:

”Minulta meni monta vuotta vapautuakseni bauhauslaisista niukkuuden opeista, joiden vaikutuksessa olin vuosikymmeniä opiskeluajan jälkeenkin. Nyt olen rikkauden ja runsauden rakastaja-- . Vaikka runsaus inspiroikin, oma suunnitteluni on edelleen pelkistetyn yksinkertaista”, Bonsdorff sanoo.
(Maija-Riitta Riuttamäki: Niukkojen linjojen suunnittelija. Omassa elämässään ammattisisustaja Hannele Bonsdorff rakastaa runsautta ja rikkautta. – Helsingin Sanomat/D/Koti ja tyyli. 10. 2. 2006.)

Miten tällainen tilanne voi jatkua? Varakkaimmat ostavat tai perivät antiikkia ja hankkivat kaukomatkoillaan eksoottisia ulkomaalaisia tuotteita. Kansa uskoo, mitä asiantuntijat ja aikakauslehdet väittävät ja kannattaa kotimaista niukkuutta. Köyhät design-kapinalliset keräävät kotiinsa kodikkuutta kirpputoreilta.

Katso edeltä kirjoitukseni kodikkuudesta. Tähän liittyvät myös kirjoituslipaston puolella (helmikuu 2006) olevat kirjoitukset Viktorian tyylistä, josta monet etsivät ”runsautta ja rikkautta”.

Talvipäivä. White as snow

Photo:Anna Amnell
Klikkaa kuva suuremmaksi! (kuva poistettu)

Joka talvi koen uudestaan ja uudestaan ilon ja yllätyksen tunteen, kun puiston lehmukset ovat lumen peittämiä. Talvi pääsee jatkuvasti yllättämään, kun tekee työtä kotona. Sitä on täysin omiin ajatuksiinsa keskittyneenä, menee mietteissään avaamaan ikkunan - ja lumi on taas muuttanut maiseman. Olen yrittänyt valokuvata lumista kaupunkia, mutta se ei onnistu koskaan kunnolla. Vain vanhan ajan maalauksissa voi nähdä samanlaista pehmeyttä ja puhtautta.

Broken Star - blogissani (ks. sivupalkki) eräs käsityö kertoo tänään sukuhistoriaa ja historiaa.

Runeberg: Lähteellä. Suomalaisuuteni juuria.

Runebergin "Sua lähde kaunis katselen" savolaisessa koulussa kuorossa laulettuna on eräs kauneimpia lapsuusmuistojani. Sekä sanat että sävel koskettivat minua niin syvältä, että piti pinnistää, ettei tullut kyynel silmään.

En varmaankaan tiennyt, kuka laulun oli kirjoittanut. Sen kirjoittaja oli minulle samanlainen kuin minäkin: hänellä oli lähde ja minulla oli lähde.

Minun mummoni laittoi aina puhtaan esiliinan, kun lähdettiin lähteelle. Niin tekevät monet suomensukuiset vanhat naiset yhä vieläkin Venäjällä. Puhdas, hyvältä maistuva vesi on arjen ylellisyyttä. Ehkä taustalla ovat myös ikivanhat käsitykset lähteestä.

Menimme käsi kädessä lähteelle. Laskeuduimme alas mäkeä ja ylitimme lankkuja pitkin ojan, jonka pientareella kasvoi mesimarjoja.

Lähteen reunalla kasvoi maariankämmeköitä, ja pilvien varjot vaelsivat kirkkaan veden pinnalla. Minä näin ne. Runeberg kirjoitti minun lähteestäni.

Lähteellä

Sua lähde kaunis, katselen
likellä vettäsi,
kun pilven varjot vaeltavat
kuvastimessasi.

Kas, tuoll' on pilvi loistava,
ihana, kaunoinen.
Jo lähti pois pakenemaan -
hyvästi varjoinen.

Mä näitä nähden aattelen
mun omaa sieluain.
Niin moni pilvi kultainen
noin senkin jätti vain.

Johan Ludvig Runeberg (1804-1877), "Vid en källa", suom. Elias Lönnrot (1802-1884).

Keskustelua tästä laulusta

Viktorian aika eli 1800-luvun elämäntyyli ja sisustus kirjoituslipaston puolella. (linkki korjattu)