Sopiva keskustelunaihe

Johanneksen kirkko yöllä joulukuussa, originally uploaded by Anna Amnell.

Uskonnosta on tullut salonkikelpoinen keskustelunaihe.

Kuvassa: Johanneksen kirkko yöllä joulukuussa

Parnasso. Aivot ja Internet

Onko kirjanlukija uhanalainen ilmiö?

Parnassossa ja päätoimittajan blogissa kirjoitetaan aivoista, Internetistä ja lukemisesta.

Lukijan aivot. Lapset, lukeminen ja tietokone ja Internet.

Kommenttejani Parnasson keskusteluun

Jo vuonna 2007 esitti amerikkalainen aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kirjassaan "Proust ja mustekala" [Proust and the Squid] väitteen, että Internet tulee muuttamaan ihmiskunnan aivoja.
http://www.theguardian.com/books/2008/apr/12/featuresreviews.guardianreview21
(klikkaa sanaa Maryanne Wolf)

kommenttini:
Wolfin kirjoituksen perusteella esitin, että lapselle ei tarvitse opettaa näkemistä tai kuulemista, mutta lukemaan hänet täytyy opettaa, se ei ole synnynnäinen geneettinen ominaisuus kuten näkeminen ja kuuleminen.
Ihminen on täysi ihminen, vaikka ei osaisi lukea ollenkaan. Eihän siitä ole kauan, kun suomalaisetkin olivat kirjoitustaidottomia, lukea he osasivat, kun oli pakko, ei päässyt muuten naimisiin.
He olivat kuitenkin yhtä älykkäitä kuin nykyajan ihmiset. Kirjoittaminen ei vain kuulunut heidän kulttuuriinsa. Ei kai Kaarle Suurikaan osannut kirjoittaa. Sitä varten olivat kirjurit.

vastaus toisen henkilön kommenttiin:
Patriot,
luku- ja kirjoitustaidoton Kaarle Suuri (742 – 814) uudisti lainsäädäntöä ja talouselämää. Hänen kirjurinsa kirjoitti hänen muistelmansa. Kirjurit olivat arvostettuja ammattilaisia. Heidän käsialastaan saa yleensä hyvin selvää. Se oli parhaimmillaan "kuin painettua".
Urho Kekkonen eli 1900-1986. Vertaa Kaarle Suurta ennemminkin Urho Kekkosen luku- ja kirjoitustaidottomiin esi-isiin.
Varmaankin näillä älykkäillä ihmisillä oli suullista perimätietoa, runoja, lauluja, kronikoita, jotka säilyivät sukupolvesta toiseen ulkomuistissa, josta aivotutkija Wolf kirjoittaa. Valitettavasti heillä ei ollut kirjuria, sillä ulkomuisti heikentyi vähitellen, ja osa henkisestä perinnöstä katosi.

Kommentti
Lukulaite
on ihan hyvä idea. Kaikilla ei ole asunnossaan tilaa tuhansiin kirjoihin. Allergiset kärsivät kirjojen pölystä.
Monet hakevat netistä kuvia ja lisätietoa lukiessaan tai luettuaan kaunokirjallisuutta. Eikö se ole aika normaalia?
Joistakin kirjoista on jo esittelyssä tällaista tietoa
.Minusta tuollainenkin on hyvä idea.

kommentti
Neulojien älynlahjoja epäillään usein.  Sanoihan jo teräväkielinen Edith Sitwell Virginia Woolfen olevan vain "kaunis neuloja". Neulominen pitää vireänä. Kuten sanaristikot - ja ristipistojen ompeleminen - se treenaa aivoja. Ja se kasvattaa uusia aivosoluja ja vahvistaa entisten välisiä yhteyksiä. Se voi estää dementiaa.
Tässä blogissa samasta aiheesta eli neulomisesta ja aivoista ym. ks linkit

http://blogisisko.blogspot.fi/2007/10/lukijan-aivot.html

http://blogisisko.blogspot.fi/2007/03/miss-marple-ja-muut-lykkt-neulojat.html

http://blogisisko.blogspot.fi/2015/07/aivot-kirja-tietokone-meditaatio.html

Huvimaja

Miltähän tämä näyttää nyt, kun on ruska?

Koti - paikka - mielentila - kodikkuus

Muratti ja orkideoja kasvamassa uudessa keittiössä kasvulamppujen alla. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Kommentti Haloefektin blogiin, siinä olleeseen kirjoitukseen ja kuvaan: Koti on sekä paikka että mielentila.

Tämä on hyvin lohdullinen kirjoitus. Muutimme vuosi sitten asunnosta, joka oli kotimme 20 vuotta. En ole asunut missään muualla niin kauan.

Olen pohtinut sitä, täytyykö minun luopua siitä kodista mielessäni ja sopeutua elämään alueella, jossa en viihdy, vaikka opettelen viihtymään, sillä se on monella tavalla hyvä asuinalue ja monille paras mahdollinen, mutta se on minulle uusi (!) ja siksi ei tunnu kodilta.

Tämä blogikirjoitus auttoi minua tajuamaan, että se koti on edelleen kotini samoin kuin eräs ränsistynyt kyproslainen huvila vihreällä linjalla Nikosiassa - vaikka asuimme siellä vain muutaman kuukauden ennen vallankumouksen ja sodan puhkemaista. Koteja ovat edelleen monet muut kodit lapsuuden ja kouluvuosienkin ajoilta.

[Haloefektin blogin ] Hauska valokuva. Siinä on kodikkuutta, jota puuttuu niin usein nykyaikaisista asunnoista ja asuinalueista.

Linkissäni kirjoitus kodikkuudesta tällä vuosituhannella.
Klikkaa haku sanaa 'kodikkuus', jolla löydät muitakin kirjoituksiani samasta aiheesta.

Keskustelua kirkosta 2

Kuvassa: Hautamuistomerkki Zagrebin hautausmaalla.
Lisäys: Mitä teet, jos huomaat, että joku tuttavasi tai sukulaisesi on eronnut kirkosta nimissäsi? Se on mahdollista. Tämän aamun HBL kertoo, että  joku erosi kirkosta piispa Björn Vikströmin nimissä. Eroilmoitus meni maistraattiin asti. Asia paljastui, kun "erottaja" oli tehnyt virheen henkilötiedoissa. Jotain vikaa systeemissä?
Suomessa kirkosta eroamisesta on tullut äkkiä muoti-ilmiö. sosiaalisesti hyväksyttävä ja jopa jalona pidetty asia. Mutta mistä on todella kysymys? 

Tämä on kommentti Iineksen blogiin, jossa keskustellaan - mistäpä muusta kuin kirkosta eroamisesta.  Siiinä vasta loputon aihe. Kun kirkosta voi erota yhdellä klikkauksella, ei voi puhua vakavasti harkitusta teosta. 

-Mutta hyvä, että keskustellaan.


Kirkkoon suhtaudutaan nykyään niin kuin kuntosalijäsenyyteen. toisinaan ollaan jäseniä toisinaan ei. Mutta jos ei ole jäsenmaksujen maksajia voi käydä niin, että kuntosali onkin suljettu, kun sitä tarvittaisiin.

Nythän kirkko on avoin kaikille, niin kirkon jäsenille kuin muillekin. Joku valitteli lehtihaastattelussa, ettei saa enää nauttia kauniista kirkoista. Miksi ei saisi? Ovet ovat auki.

Minusta kirkkoon mahtuu monenlaisia ihmisiä. Suvaitsevaisuutta tarvitaan kaikilta osapuolilta. Joillakin kestää aikansa, että he hyväksyvät erilaisuutta. Niin on aina ollut. Muutokset ovat suuria.

Minullakin on muuten "tieteellinen maailmankatsomus", mutta se ei ole ristiriidassa uskonnollisten ajatusteni kanssa, sillä tiede (=luonnontieteet ja muut tieteet) puhuvat tästä maailmasta ja uskonto tuonpuoleisesta, jonka toivomme olevan olemassa.

Olemme kaikki samassa veneessä.


P.S. Suomen luterilainen kirkko on harvinaisen suvaitsevainen kirkkokunta. Ihmiset ovat täällä hemmotellut uskonnollisissa asioissa. Kovan paikan tullen harva suomalainen - tai ihminen yleensäkään muuallakaan maailmassa - kääntää selkänsä uskonnon tuomalle lohdutukselle. Kukaan ei ole täydellinen. Olemme kaikki yhtä heikkoja elämän suurten mysteerien edessä.