Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maryanne Wolf. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maryanne Wolf. Näytä kaikki tekstit

torstaina, huhtikuuta 28, 2016

Blogisisko ® Anna Amnell: Lukijan aivot



Juha Matias Lehtonen tuo esille Maryanne Wolfin (..kirjojen lukeminen on mukavaa? - HS/Elämä/Miksi? 28.4.2016) . Olen kirjoittanut useaan otteeseen Wolfista eli siitä, että on eri asia luemmeko kirjaa tai tietokonetta. Aihetta lukea tämä ja muut , joihin pääset klikkaamalla muita linkkejä.


http://blogisisko.blogspot.fi/2015/07/aivot-kirja-tietokone-meditaatio.html

Blogisisko ® Anna Amnell: Lukijan aivot: Anna Amnell  Suomen tietokirjailijoiden Turun kirjamessuilla vuonna 2007 järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja luk...

perjantaina, lokakuuta 22, 2010

Parnasso. Aivot ja Internet


Onko kirjanlukija uhanalainen ilmiö?

Parnassossa ja päätoimittajan blogissa kirjoitetaan aivoista, Internetistä ja lukemisesta.

Lukijan aivot. Lapset, lukeminen ja tietokone ja Internet.

Kommenttejani Parnasson keskusteluun

Jo vuonna 2007 esitti amerikkalainen aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kirjassaan "Proust ja mustekala" [Proust and the Squid] väitteen, että Internet tulee muuttamaan ihmiskunnan aivoja.
http://www.theguardian.com/books/2008/apr/12/featuresreviews.guardianreview21
(klikkaa sanaa Maryanne Wolf)

kommentti
Wolfin kirjoituksen perusteella esitin, että lapselle ei tarvitse opettaa näkemistä tai kuulemista, mutta lukemaan hänet täytyy opettaa, se ei ole synnynnäinen geneettinen ominaisuus kuten näkeminen ja kuuleminen.
Ihminen on täysi ihminen, vaikka ei osaisi lukea ollenkaan. Eihän siitä ole kauan, kun suomalaisetkin olivat kirjoitustaidottomia, lukea he osasivat, kun oli pakko, ei päässyt muuten naimisiin.
He olivat kuitenkin yhtä älykkäitä kuin nykyajan ihmiset. Kirjoittaminen ei vain kuulunut heidän kulttuuriinsa. Ei kai Kaarle Suurikaan osannut kirjoittaa. Sitä varten olivat kirjurit.

vastaus kommenttiin
Patriot,
luku- ja kirjoitustaidoton Kaarle Suuri (742 – 814) uudisti lainsäädäntöä ja talouselämää. Hänen kirjurinsa kirjoitti hänen muistelmansa. Kirjurit olivat arvostettuja ammattilaisia. Heidän käsialastaan saa yleensä hyvin selvää. Se oli parhaimmillaan "kuin painettua".
Urho Kekkonen eli 1900-1986. Vertaa Kaarle Suurta ennemminkin Urho Kekkosen luku- ja kirjoitustaidottomiin esi-isiin.
Varmaankin näillä älykkäillä ihmisillä oli suullista perimätietoa, runoja, lauluja, kronikoita, jotka säilyivät sukupolvesta toiseen ulkomuistissa, josta aivotutkija Wolf kirjoittaa. Valitettavasti heillä ei ollut kirjuria, sillä ulkomuisti heikentyi vähitellen, ja osa henkisestä perinnöstä katosi.

Kommentti
Lukulaite
on ihan hyvä idea. Kaikilla ei ole asunnossaan tilaa tuhansiin kirjoihin. Allergiset kärsivät kirjojen pölystä.
Monet hakevat netistä kuvia ja lisätietoa lukiessaan tai luettuaan kaunokirjallisuutta. Eikö se ole aika normaalia?
Joistakin kirjoista on jo esittelyssä tällaista tietoa
.Minusta tuollainenkin on hyvä idea.

kommentti
Neulojien älynlahjoja epäillään usein.  Sanoihan jo teräväkielinen Edith Sitwell Virginia Woolfen olevan vain "kaunis neuloja". Neulominen pitää vireänä. Kuten sanaristikot - ja ristipistojen ompeleminen - se treenaa aivoja. Ja se kasvattaa uusia aivosoluja ja vahvistaa entisten välisiä yhteyksiä. Se voi estää dementiaa.
Tässä blogissa samasta aiheesta eli neulomisesta ja aivoista ym. ks linkit




http://blogisisko.blogspot.fi/2015/07/aivot-kirja-tietokone-meditaatio.html

tiistaina, syyskuuta 14, 2010

Muuttaako Internet sittenkin aivomme?




Vuonna 2007  pidin Turun kirjamessuilla tietokirjailijoitten järjestämässä seminaarissa lyhyen alustuksen puhumalla Internetin vaikutuksesta aivoihin.  Olin juuri lukenut uusinta tutkimusta lasten aivojen toiminnasta. Amerikkalainen tutkija Maryanne Wolf esitti väitteen, että Internet tulee muuttamaan ihmiskunnan aivoja.
Esitykseni herätti  vastustusta seminaarin osanottajisssa,  varsinkin nuorissa opiskelijoissa, joista monet vaikuttivat suorastaan tuohtuneilta varsinkin siitä, että yhdyin tutkijan väitteeseen: lapsen tulisi oppia lukemaan ensin kirjaa ja vasta sen jälkeen opetella käyttämään tietokonetta.

Tänään  kolme vuotta myöhemmin Helsigin Sanomien päätomittaja Reetta Meriläinen kirjoittaa samasta aiheesta selostamalla toisen amerikkalaisen,  Nicholas Carrin kirjaa "The Shallows - What the Internet is Doing to Our Brains," eli miten Internet vaikuttaa aivoihimme.

Kovaa tekstiä tulee varsinkin Carrin eräässä esseessään siteeraamalta kirjailija Richard Foremannilta. Meriläisen mukaan:
"Foreman on pohtinut, muuttuuko läntinen ihminen monimutkaisen ja vaativan tietokatedraalin rakentajasta pannukakkuihmiseksi. Pannukakkuihminen kerää valtavasti tietoa laajalta alueelta, mutta tieto on ohutta."

Meriläinen kirjoittaa lopuksi: "Olisihan melkoinen paradoksi, jos ihmiskunta älykojeittensa ja suunnattoman tietosaavinsa äärellä tyhmentyy."
 (Reetta Meriläinen: Katedraali vai pannukakku. HS/Kolumni/14.9.2010.)

Koska käytän itsekin paljon Internetiä, olin ilahtunut, kun luin jokin aika sitten  tutkimuksesta, jonka mukaan vanhempien ihmisten aivoille Internet on hyväksi. Tulee nopeutta, syvyyttä on elämänaikana toivottavasti jo tullut, varsinkin jos on  tottunut lukemaan.

 Kuka keksii perustaa blogin Pannukakkuihminen?

Lisää aiheesta Tietokone ja lapset, netti ja aivot

Klikkaa alla olevaa hakusanaa 'aivot' ja lue muutakin samasta aiheesta.

sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2008

Lukeminen ja aivot. Tietokone ja aivot?

9252270666_76141d5e55


Suomen tietokirjailijoiden järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja lukeminen".

Jo 1970-luvun lopussa luin eräästä oppimisen vallankumousta kuvaavasta kirjasta, että jopa kolmevuotiaat lapset voivat oppia kirjoittamaan runoja, jos heillä on käytettävissään tietokone. Tuohon aikaan tietokoneet olivat vasta tulossa yleiseen käyttöön. Muun muassa meidän perheeseen ostettiin ensimmäinen kotitietokone vuoden 1981 alussa eli pian sen jälkeen kun olimme muuttaneet Kanadaan. Tietokoneen hankkiminen kotiin oli aivan uusi asia ja mullisti meidänkin perheen elämää.

Idea tietokoneen hankkimiseen tuli tietenkin lapsiltamme, jotka olivat nähneet edellisenä kesänä Chicagon tiedekeskuksessa pyykinpesukoneen suuruisen tietokoneen. Sitten olikin sanomalehdessä mainos pienestä kotikoneesta. Ei muuta kuin laina pankista ja tietokone kotiin. Nuorimmasta lapsestamme kehittyi varsinainen asiantuntija, jota tultiin sikäläisen peruskoulun ala-asteella hakemaan kesken tunnin toiseen luokkaan, jos siellä oli ongelmia tietokoneessa. Sama poika opetti minutkin myöhemmin Suomeen palattuamme käyttämään tietokonetta, ja se vaikutti ratkaisevasti siihen, että minusta tuli vihdoinkin kirjailija.

Ihmelaite aiheutti heti alkuun myös ongelmia. Ensimmäinen koneemme hajosi melkein heti, sitä yritettiin korjata ja saimme lopulta uuden koneen, kun olin soittanut USA:han valmistajan pääkonttoriin PR-päällikölle. Torontolainen tietokonekauppias myönsi, että koneemme oli ollut "a real lemon" eli täysin viallinen. Tietokoneita on ilmestynyt toinen toisensa jälkeen kotiimme. On ollut ongelmia, toinen "real lemonkin". Tätä kirjoitan viikon vanhalla koneella, sillä edellisestä hajosi joitakin osia ja se täytyy viedä huoltoon.

Meidän lapsemme olivat jo koululaisia, kun tietokone ilmestyi meidän kotiimme. He olivat tottuneet siihen, että heille luettiin ääneen faktaa ja fiktiota ja he lukivat itsekin paljon. Mutta mikä on tietokoneen vaikutus aivan pienen lapsen aivoihin?

Uraauurtavassa kirjassaan "Proust ja mustekala" [Proust and the Squid] aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kuvaa lukevan ihmisen aivoissa tapahtuvia muutoksia.

Wolfin mukaan esimerkiksi muinoin eläneen nuolenpääkirjoituksen lukijan aivot olivat aivan erilaiset kuin nykyihmisen aivot. Ja samoin nykyajan kiinalainen käyttää aivan erityisiä aivojen hermosolujen yhdistelmiä lukiessaan kiinalaista kirjoitusta.

Pienten lasten aivot ovat samanlaiset kaikkialla maailmassa, mutta kun lapsi oppii lukemaan ja kehittyy hyväksi lukijaksi, hänen aivonsa muuttuvat. Niistä tulee tehokkaat tulkitsemaan lapsen oman kulttuurin kirjoitusmerkkejä.

Ne eivät muutu anatomisesti, vaan funktionaalisesti, selosti minulle tätä asiaa eräs huomattava kanadalainen aivotutkija, jolle soitin ja ihmettelin, mistä on oikein kyse. [ Nythän tästäkin kiistellään: Voidaanko aivoja muuttaa myös anatomisesti?]

Lukeminen ja digitaalinen kulttuuri

Wolf sanoo, että aivan kuten ulkoaopettelu tuli tarpeettomaksi kirjoituksen keksimisen jälkeen, on vaarana, että lukeminen, todellinen syventyvä lukeminen heikkenee tai jopa katoaa. Tietokoneesta voi saada hetkessä pinnallista tietoa, voi tulla illuusio tiedosta. Tiedon hankkiminen ei vaadi enää syventymistä, siinä ei laiteta persoonallisuutta mukaan.

Lukemisesta saattaa tulla vain satunnaisesti käytettävä apukeino, jolla hankitaan tietoa, johon ei liity mitään tunteita. Se saattaa aiheuttaa ihmisten kulttuurissa arvaamattomia muutoksia, sillä aivot mukautuvat uuteen tilanteeseen. Se tulee vaikuttamaan jokaisen uuden lukijan intellektuaaliseen kehitykseen.

Professori Wolf on aivotutkimuksen ja kasvatustieteen tutkija, lukemisen asiantuntija (ja myös lukihäiriön asiantuntija). Hän korostaa sitä, että vanhempien tulisi puhua pienten lastensa kanssa ja lukea heille, jotta heidät pelastettaisiin lukijoiksi, kulttuurin säilyttäjiksi.

Lasten pitäisi kasvaa lukijoiksi, oppia lukemaan bitekstuaalisesti, multitekstuaalisesti, Wolf sanoo, jotta he voisivat olla sekä lukijoita (expert readers) että digitaalisen tiedon käyttäjiä.

Puhu lapsellesi, lue lapsellesi

Osa tekstistä kuuluu alustukseen, jonka pidin Turun kirjamessuilla syksyllä 2007.
Lue myös




Neulominen ja aivot

http://blogisisko.blogspot.fi/2015/07/aivot-kirja-tietokone-meditaatio.html


Maalainen, entinen opettaja, kirjoittaa blogissaan lapsista, lukemisesta ja tietokoneista.

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Lukijan aivot

Luinkirjan

Miten minusta tuli lukija

Kun olin lapsi, minulla oli tapana kiivetä pikkukaupungin korttelissamme olevan kaksikerroksisen ulkorakennuksen katolle, sillä sieltä saattoi nähdä kauas, jopa rautatieasemalle, joka vei suureen maailmaan.

Samassa pihassa kuin me asuivat myös paikallisen sanomalehden toimittaja ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa. Heillä oli huoneen ja keittiön asunto, toimittaja asui kammarissa ja sisar keittiössä. Heillä oli paljon kirjoja ja lehtiä, joita he säilyttivät ullakolla. Kun olin oppinut lukemaan koulussa, sain luvan lukea heidän ullakollaan.

Lukunopeuteni kasvoi huimaa vauhtia, kun aloin ahmia ensin lastenlehtiä ja sitten toimittajan arvostelijankappaleiksi saamia romaaneja. Kukaan ei ehtinyt vahtimaan mitä luin, joten saatoin lukea mitä hyvänsä. Lukemisesta ullakolla muodostui minulle Marcel Proustin sanoin "oma yksityinen pyhäkköni", pääsin maailmoihin, joihin en olisi päässyt muulla tavalla. Ne rikastuttivat sodanjälkeisen Suomen köyhyydessä ja ahtaudessa elävää tyttöä.

Lukemisen ihme

En ymmärtänyt silloin, että oli tapahtunut jotain aivan mullistavaa, jotain joka oli tosiasiassa luonnotonta, jotain johon minulla, ihmisellä ei ollut geneettistä valmiutta. Kenenkään ei ollut tarvinnut opettaa minua näkemään tai kuulemaan, mutta minut piti opettaa lukemaan, tulkitsemaan outoja kiemuroita paperilla. Aivoni oppivat tulkitsemaan ne sanoiksi, joita tuntemattomat ihmiset olivat kirjoittaneet. Opin rakastamaan lukemista. Kirjoista tuli ystäviä.

Ihmisen aivot eivät ole luotu lukemaan. Ihminen oppi ensin tallentamaan tietoa opettelemalla sen ulkoa niin kuin kalevalaiset esivanhempammekin tekivät. Mutta koska ihmisaivot ovat joustavat ja pystyvät luomaan yhä uusia yhteyksiä hermosolujen välillä, oppi ihminen vähitellen kirjoittamaan ja lukemaan.

Olin oppinut kahdeksassa vuodessa oikeaksi lukijaksi, saman mikä oli kestänyt ihmiskunnan historiassa vuosituhansia ja muuttanut vähitellen ihmisten kulttuurin. Lukeminen muuttaa lukijan, hän on sitä mitä hän lukee, ainakin hänen aivonsa ovat.

Lukeminen muuttaa aivoja

Uraauurtavassa kirjassaan "Proust ja mustekala" [Proust and the Squid] (huom uusi linkki vuodelta 2008) aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kuvaa lukevan ihmisen aivoissa tapahtuvia muutoksia. Tämä kirja on aivan uusi ja olen lukenut vain Wolfin kirjoittamaan artikkelin eräästä englantilaisesta sanomalehdestä ja kymmeniä innostuneita kirja-arvosteluja.

Olen kuullut jo aikaisemmin sanottavan, että japanilaisilla ja amerikkalaisilla on erilaiset aivot, mutta en ole tiennyt miksi. Wolfin mukaan esimerkiksi muinoin eläneen nuolenpääkirjoituksen lukijan aivot olivat aivan erilaiset kuin nykyihmisen aivot.

Ja samoin nykyajan kiinalainen käyttää aivan erityisiä aivojen hermosolujen yhdistelmiä lukiessaan kiinalaista kirjoitusta. Pienten lasten aivot ovat samanlaiset kaikkialla maailmassa, mutta kun lapsi oppii lukemaan ja kehittyy hyväksi lukijaksi, hänen aivonsa muuttuvat. Ne eivät muutu anatomisesti, vaan funktionaalisesti, selitti kansainvälisesti arvostettu ja palkittu  kanadalainen aivotutkija, jolle soitin ennen seminaaria. Niistä tulee tehokkaat tulkitsemaan lapsen oman kulttuurin kirjoitusmerkkejä. [ Nythän tästäkin kiistellään: Voidaanko aivoja muuttaa myös anatomisesti?

Lukeminen ja digitaalinen kulttuuri

Wolf sanoo, että aivan kuten ulkoaopettelu tuli tarpeettomaksi kirjoituksen keksimisen jälkeen, on vaarana, että lukeminen, todellinen syventyvä lukeminen heikkenee tai jopa katoaa. Tietokoneesta voi saada hetkessä pinnallista tietoa, voi tulla illuusio tiedosta. Tiedon hankkiminen ei vaadi enää syventymistä, siinä ei laiteta persoonallisuutta mukaan.

Lukemisesta saattaa tulla vain satunnaisesti käytettävä apukeino, jolla hankitaan tietoa, johon ei liity mitään tunteita. Se saattaa aiheuttaa ihmisten kulttuurissa arvaamattomia muutoksia, sillä aivot mukautuvat uuteen tilanteeseen. Se tulee vaikuttamaan jokaisen uuden lukijan intellektuaaliseen kehitykseen.

Professori Wolf on aivotutkimuksen ja kasvatustieteen tutkija, lukemisen asiantuntija (ja myös lukihäiriön asiantuntija). Hän korostaa sitä, että vanhempien tulisi puhua pienten lastensa kanssa ja lukea heille, jotta heidät pelastettaisiin lukijoiksi, kulttuurin säilyttäjiksi.

Lasten pitäisi kasvaa lukijoiksi, oppia lukemaan bitekstuaalisesti, multitekstuaalisesti, Wolf sanoo, jotta he voisivat olla sekä lukijoita (expert readers) että digitaalisen tiedon käyttäjiä.
Puhu lapsellesi, lue lapsellesi
Anna Amnellin puheenvuoro Turun kirjamessuilla 2007 Suomen Tietokirjailijoitten järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja lukeminen")
Lue myös