Nicholas Ormen teos "Medieval Children" (2001) kertoo, että lapsuutta oli jo keskiajalla.
Philippe Arièsin kirja, englanniksi "Centuries of Childhood. A Social History of Family Life" 1962 (1960)on ollut vaikuttamassa luuloomme siitä, että lapsuus "keksittiin" vasta uudella ajalla. Minullakin on 1980-luvulla ostettu Arièsin lapsuustutkimus, jota olen alleviivannut moneen kertaan.
Varsinkin 1990-luvulta lähtien on tutkittu paljon lapsuutta. Esimerkiksi keskiajan tutkijat eivät ole löytäneet tukea Arièsin varovaisille ja muiden 1960- ja 1970-lukujen tutkijoiden äänekkäämmille väitteille, että lapsuus olisi keksitty vasta uudella ajalla.
Keskiajan tutkijat ovat löytäneet keskiajan kirjallisista lähteistä runsaasti aineistoa, joka osoittaa, että aikuiset pitivät jo 1100-luvulta asti lapsuutta erillisenä vaiheena ihmiselämää, osoittivat lapsille hellyyttä ja pitivät heistä huolta.
Lapsen syntymä oli suuri tapaus, lasta hoidettiin ja kasvatettiin huolella. Lapsille valmistettiin leluja, pelejä ja kirjoja. Lapset leikkivät ja loivat myös omaa kulttuuriaan.
Yllä olevat mielipiteeni ovat tiivistelmä keskiajan tutkijan Nicholas Ormen kirjasta "Medieval Children" Yale University Press. 2001. Samaa esittävät muutkin keskiajan tutkijat mm. Shahar, Finucane, Hanawalt sekä Iona ja Peter Opie jne.
Arvostelu Ormen kirjasta
http://www.theguardian.com/books/2001/sep/15/historybooks.highereducation1
Tutkimuksessa, kuten kaikessa muussakin elämisessä olemisessa pätevät yleensä vahvimman ja äänekkäimmän ja ehkä röyhkeimmän totuus/oikeus. Näitä mielipede-eroja kutsutaan koulukunniksi. Koulukunnat eivät juuri keskustele keskenään eikä monitieteellisyyttä katsota hyvällä.
VastaaPoistaOlen minäkin lukenut noita juttuja "pikkuaikuisista", joiksi lapset on keskiajalla ja vielä myöhemminkin kuvattu.
VastaaPoistaMutta kyllä tuntuu järkevältä ajatella, etteivät aikuiset yhtäkkiä vain huomanneet että kappas, nämähän ovat lapsia. Tottahan varmasti pientä, avutonta, äitiin ja isään turvaavaa lasta on hellitty ja hoidettu.
Ehkä harhaan on johtanut tapa pukea lapset aikuisten tavoin - mutta niinhän heidät puettiin tälle vuosisadalle asti, joskin jo hiukan tyylitellymmin (pitkät helmat olivat tyttöjen unelma sitten kun he aikuistuvat jne).
Mutta näemmehän vanhoissa tauluissa lasten mukana lemmikkejä, leluja jne. Niitä on myös löytynyt tutkimuksissa.
Tietysti lapsilta on aiemmin vaadittu paljon enemmän kuin nyt - 5-vuotiaana paimeneen jne - mutta ei nyt sentään aikuisen työpanosta.
Neulekirppu,
VastaaPoistanäin on. Sellainen tutkimus vaiennetaan, joka ei tue aikakauden vallassaolijoiden ideologiaa.
Orme ja muut keskiajan tutkijat ovat käyttäneet lähteinään aikalaisten kirjoja, joissa käsiteltiin koulua ja uskonnollista kasvatusta. Lasten leikkejä, pelejä, lauluja ja runoja on myös tutkittu.
Ormen mukaan Aries perusti lapsuustutkimuksensa kuvataiteisiin ja vähemmän kirjallisiin lähteisiin, jotka nekin olivat 1400-luvulta.
Maalauksien lapset olivat usein kuninkaallisia, jotka kuvattiin yleensä arvokkaina ja jäykkinä pikkuaikuisina, kuten sinä Kaisa kirjoitit. Historiahan on sinun alasi.
Niissäkin maalauksissa on joskus hauskoja piirteitä. Tulee mieleen esimerkiksi Coellon maalaus, jossa kuninkaallinen lapsi pitää kiinni äitinsä peukalosta.
Samanlaista läheisyyttä ja hellyyttä on myös Bronzinon maalauksessa Eleonora toledolaisesta ja hänen pienestä pojastaan. Molemmat maalaukset ovat 1500-luvulta.
On ehkä haluttu tehdä selvä ero "pimeänä" pidettyyn keskiaikaan. Samaa suhtautumistahan on ollut aviolliseen rakkauteen. On sanottu, että sitä ei ollut.
Olen lukenut kuitenkin tutkimuksia, joissa tuotiin selvästi esille, että avioliitto ei ollut vain naimakauppa, vaan oli myös rakkautta ja romantiikkaa puolisoiden ja avioliittoon aikovien välillä.
Ihmiset ovat aina ihmisiä. Inhimillisyys pääsee aina jollakin tavalla esille, vaikka olosuhteet ovat ankeita. Paimenpojatkin leikkivät.
"Lapsen syntymä oli suuri tapaus, lasta hoidettiin ja kasvatettiin huolella. Lapsille valmistettiin leluja, pelejä ja kirjoja."
VastaaPoistaKyllä tämä on kovin idealistinen kuva ja yleistys. Miespuolinen perillinen tarvittiin. Ehkä paremmalla väellä asiat olivat noin. Toisaalta olen aikaisemmin viitannut Varsinais-Suomessa 1800-luvun lopulla riehuneeseen suteen, joka tappoi yli 20 lasta. Sutta ei edes yritetty pitkään aikaan tappaa, vaan kukin pitäjä hääti sen naapuripitäjään. Lapset kävivät paimenessa edelleen (ylipäänsä lapset joutuivat tietysti tekemään paljon työtä). Helsinkiläissä lehdissä asiat tiedettiin jo tuolloin paremmin. Ehdotettiin, että lapsia olisi käytetty sudenmetsästyksen syöttinä.
Jos nyt mennään yleisempiin asioihin: lapsia oli paljon, ja lapsia kuoli paljon. Jaloissa pyörivät lapset olivat helposti uusiutuva luonnonvara. (Tietysti voi pohtia, arvostetaanko lapsia nykyään liikaakin: jokainen graffitin sotkija on taiteilija.) Vanhemmat kuolivat nuorina, ja syntyi silloisia uusperheitä ongelmineen.
Jos nyt mennään vielä yleisemmällä tasolle. Parhaassa lukemassani hist. romaanissa The Killer Angels kersantti sanoo: monet ihmiset eivät ole kuollutta koiraa arvokkaampia.
Lisäys: voi olla, että aatelistolla asiat olivat toisin. Sopivan puolison löytäminen ei ollut helppoa, ja aatelistolla oli tietenkin varaa hoitaa lapsia paremmin. Toisaalta säätyläiset (ml. porvaristo) olivat vain pieni osa kansasta, vaikka juuri heistä on lähteitä!
VastaaPoistaJuha,
VastaaPoistaOrmen kirja kertoo Englannista lähinnä katolisella ajalla. Sen ajan Suomikin oli samaa maailmaa. Olisivatko suomalaiset olleet petomaisempia kuin muut?
Vanhempia ja kummeja velvoitettiin kastetilaisuudessakin pitämään erityistä huolta alle 7-vuotiaasta lapsesta, varjelemaan häntä tulelta, vedeltä ja muilta vaaroilta. Lapsia imetettiin kolmivuotiaiksi, mikä toi paljon läheisyyttä.
Minulle oli yllätys se, että Ormen mukaan suurin osa ihmisistä meni naimisiin aikuisina, yli 20 vuotiaina ja perheet eivät olleet yleensä suuria.
Neljäsosa lapsista kuoli alle vuoden vanhana 1500-luvun loppupuolen Englannissa. Lapsen kuolemaa surtiin.
Rikkaat ja aateliset tytöt (joskus pojatkin) naitettiin taloudellisista ja poliittisista syistä jo lapsina. (Lapsiavioliittoja on paljon nykyäänkin Intiassa, Kaakkois-Aasiasssa ja Afrikassa.)
Eräässä mielessä yhteiskunta poikkesi täysin meidän yhteiskunnastamme. Ruumiillista kuritusta käytettiin runsaasti sekä lapsia että aikuisia kohtaan. Sitä pidettiin normaalina asiana. Samoin käytettiin julkista nöyryytystä ja häpäisemistä.
Mutta lapsen pahoinpitely oli keskiajan ihmisenkin mielestä järkyttävää. Siitä tuli ankara rangaistus. Lapsen murhasta tuli sama rangaistus kuin aikuisen murhasta.
Köyhät ja yksinhuoltajat olivat silloinkin vaikeammassa asemassa kuin muut. Lapset olivat heille suuri taakka kuten sen ajan runoissakin kerrotaan. Lapsi saatettiin hyljätä tien varteen kuten tapahtuu nykyaikanakin esimerkiksi Kiinassa.
Lapset olivat yleensä vanhempien mukana pienestä pitäen, tytöt oppivat katsomalla ja jäljittelemällä äitiä, pojat isää.
Ratkaiseva ero aikaisempaan käsitykseen (mm Aries) keskiajan ja 1500-luvun lapsuudesta on se, että yleensä suhtautuminen lapsiin oli rakastava ja arvostava paitsi poikkeuksellisen kovissa olosuhteissa. Tämän kuvan olen saanut uusimmista tutkimuksista.
Lapsi oli ainakin 1100-luvulta lähtien täysi ihminen, vaikka hän oli pieni kooltaan ja vähäinen iältään.
"Olisivatko suomalaiset olleet petomaisempia kuin muut?"
VastaaPoistaVaikea sanoa. Muistan kovin epämääräisesti, että Suomessakin olisi jossain (kasv.alan???) tutkimuksessa ~15 v. sitten sanottu, että lapsella olisi ollut mukavampaa satoja vuosia sitten kuin 1800-luvulla. Suhtaudun vain kovin skeptisesti vähän kaikenlaisiin yleistyksiin näin kapealla lähdepohjalla. Ei tiedetä kaikkea edes elinkeinoista. Mitä tiedetään vielä 1950-luvun lapsista? Nykyisen tiedon mukaan seks. hyväksikäyttöä esiintyy, aikaisemmin siitä ainakin vaiettiin.
Se on varmaa, että työn tuottavuus oli heikko. Se tarkoittaa, että kaikkien piti osallistua työhön. Toisaalta meillä on ankara ilmastomme, ja kylmä kausi 1700- ja 1800-luvuilla.
Jos vähän täsmentäisin luokkarajoja. Aatelisto ja porvaristo koulutti lapsistaan työnsä jatkajia, omaisuutensa perijöitä ja vanhemmistaan huolehtijoita. Kai näissä oloissa lapset (pojat!!!!) olivat toivottuja ja heitä kasvatettiin. Mitä teineistä tiedetään, kyllähän he vallattomia olivat.
Maaorjilla esim. Ranskassa ei ollut oikein tällaisia pohdintoja.
Ikävä totuus tuossa susijutussakin on siinä, että uhrimäärä on epäselvä (24-30). Lapsia kuoli ehkä ihmiskäden kautta Varsinais-Suomessa niinä parina vuotena, jolloin teot voitiin panna suden tiliin. Synkkiä asioita molemmat.
Jollekin ulkop. lukijalle: näistä susista on Jouko Teperi tehnyt tutkimuksen, ja olen minäkin alkup. asiakirjoja nähnyt. Tämä ei ollut iltasatu!
Juha,
VastaaPoistanuo susijutut ovat hurjia. Mikä romaanin aihe se olisikaan!
Tyttöjen avulla solmittiin ennen kaupallisia ja valtiollisia suhteita.
Eräs valtiomies sanoikin, että nuorille tytöille täytyy olla kohtelias, sillä ei tiedä kenen kanssa he menevät naimisiin.
1800-luvusta on hyvin ristiriitaisia tietoja. Elämä ei tainnut ollakaan niin "viktoriaanista" kuin luultiin. Viime aikoina on siitäkin kaudesta tullut ihan uutta tutkimusta. Olen kerännyt sitä, mutta en ole vielä ehtinyt lukemaan.
Aina on ollut onnellisia ja onnettomia perheitä.
Kaikkina aikoina luonteella ja kasvatuksella on ollut suuri vaikutus. Me ihmiset olemme myös historian armoilla ja tietenkin ilmaston armoilla, mihin sinä Juha viittasit jo.
Minustakin tuo väittämä lapsuuden keksimisestä on tuntunut aika käsittämättömältä. Siihen törmää lähes aina kun joku puhuu jotakin lapsuuden historiasta.
VastaaPoistaUskoisin ennemminkin, että mitä varhemmas historiaan mennään, sitä paremmin lapsia on osattu kohdella ja hoivata lapsina. On otettu mallia luonnosta eikä kehitelty aikuisen näkökulmasta kasvatusteorioita.
Vielä pari kommenttia kommentteihin:
VastaaPoista1) Lapsia syöneet sudet käynnistivät susivainot, joiden tuloksena susi kuoli sukupuuttoon Suomesta. Nykyinen kanta on vaeltanut tänne Venäjältä. Sudet kävivät lasten kimppuun, koska hirvieläinkanta oli sukupuuton partaalla. Nälkävuodet vaikuttivat paljon asiaan, kun jokainen joka osasi metsästää kävi vähän väliä hakemassa metsältä lihaa. Kaikki eivät tosin osanneet metsästää 1860-luvulla.
Nykyinen ihmiselle ongelmallinen hirvieläinmäärä on taasen seurausta siitä, ettei suurpetoja enää ole ollut tarpeeksi pitämään kantaa kurissa. Aasinsillalta toiselle, joka tapauksessa juuri huoli lasten kohtalosta lietsoi ihmisissä pelkoa susia kohtaan, ja samaan aikaan täällä yleistyivät keskieurooppalaiset tarinat, joissa susi on suunnilleen pirun synonyymi.
2) Lapsia on imetetty ja imetetään monessa kulttuurissa edelleen yleisesti kolmivuotiaiksi, koska pitkä imetys on melko tehokas ehkäisykeino (ei tosin missään tapauksessa varma, eikä edes toimi kaikilla naisilla). Tällä on paljon merkitystä jos saatavilla ei ole tarpeeksi edullisia ehkäisyvälineitä, tai lainkaan ehkäisyvälineitä.
Natalialle: pari lähdemainintaa Sinulta ei olisi pahitteeksi:
VastaaPoista"Sudet kävivät lasten kimppuun, koska hirvieläinkanta oli sukupuuton partaalla."
> Kyseessä lienee ollut yksi poikkeava lapsia tappanut susi V-S:ssa. Ei hirvien määrä selitä poikkeusyksilöä mitenkään.
"Nälkävuodet vaikuttivat paljon asiaan, kun jokainen joka osasi metsästää kävi vähän väliä hakemassa metsältä lihaa."
> Ei tämä lause vaikuta Sinusta koomiselta? Olisihan järvissä ollut kalaakin, mutta nälkävuosien aikainen maatalous nojasi leipäviljaan. Kun se loppui, lähdettiin vaeltamaan etelään. Liike aiheutti kulkutautien leviämisen (Oiva Turpeisen väitöskirjassa Nälkä vai tauti tappoi).
Blogin pitäjän kannalta tätä keskustelua pitäisi varmaan jatkaa muualla.
Keskustelu voi jatkua täälläkin, vaikka en pysty osallistumaan siihen niin paljon kuin toivoisin. Esille tulleet asiat ovat olleet mielenkiintoisia.
VastaaPoistaJV, lähteeni on Luontoliiton susiin erikoistunut ryhmä, jonka jäsentä haastattelin lehteen.
VastaaPoistaUskoisin, että etelän kaupungeissa asuvilla luonnonsuojelijoilla ja pohjoisen maaseudulla asuvilla ihmisillä on aivan erilainen näkökulma tässä susi-asiassa.
VastaaPoistaSamoin historian asiantuntija voi tuoda mukaan keskusteluun faktaa menneiltä ajoilta, sekä susitilastoja että tietoa asenteista ja perinteestä.