Suomen tietokirjailijoiden järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja lukeminen".
Jo 1970-luvun lopussa luin eräästä oppimisen vallankumousta kuvaavasta kirjasta, että jopa kolmevuotiaat lapset voivat oppia kirjoittamaan runoja, jos heillä on käytettävissään tietokone. Tuohon aikaan tietokoneet olivat vasta tulossa yleiseen käyttöön. Muun muassa meidän perheeseen ostettiin ensimmäinen kotitietokone vuoden 1981 alussa eli pian sen jälkeen kun olimme muuttaneet Kanadaan. Tietokoneen hankkiminen kotiin oli aivan uusi asia ja mullisti meidänkin perheen elämää.
Idea tietokoneen hankkimiseen tuli tietenkin lapsiltamme, jotka olivat nähneet edellisenä kesänä Chicagon tiedekeskuksessa pyykinpesukoneen suuruisen tietokoneen. Sitten olikin sanomalehdessä mainos pienestä kotikoneesta. Ei muuta kuin laina pankista ja tietokone kotiin. Nuorimmasta lapsestamme kehittyi varsinainen asiantuntija, jota tultiin sikäläisen peruskoulun ala-asteella hakemaan kesken tunnin toiseen luokkaan, jos siellä oli ongelmia tietokoneessa. Sama poika opetti minutkin myöhemmin Suomeen palattuamme käyttämään tietokonetta, ja se vaikutti ratkaisevasti siihen, että minusta tuli vihdoinkin kirjailija.
Ihmelaite aiheutti heti alkuun myös ongelmia. Ensimmäinen koneemme hajosi melkein heti, sitä yritettiin korjata ja saimme lopulta uuden koneen, kun olin soittanut USA:han valmistajan pääkonttoriin PR-päällikölle. Torontolainen tietokonekauppias myönsi, että koneemme oli ollut "a real lemon" eli täysin viallinen. Tietokoneita on ilmestynyt toinen toisensa jälkeen kotiimme. On ollut ongelmia, toinen "real lemonkin". Tätä kirjoitan viikon vanhalla koneella, sillä edellisestä hajosi joitakin osia ja se täytyy viedä huoltoon.
Meidän lapsemme olivat jo koululaisia, kun tietokone ilmestyi meidän kotiimme. He olivat tottuneet siihen, että heille luettiin ääneen faktaa ja fiktiota ja he lukivat itsekin paljon. Mutta mikä on tietokoneen vaikutus aivan pienen lapsen aivoihin?
Uraauurtavassa kirjassaan "Proust ja mustekala" [Proust and the Squid] aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kuvaa lukevan ihmisen aivoissa tapahtuvia muutoksia.
Wolfin mukaan esimerkiksi muinoin eläneen nuolenpääkirjoituksen lukijan aivot olivat aivan erilaiset kuin nykyihmisen aivot. Ja samoin nykyajan kiinalainen käyttää aivan erityisiä aivojen hermosolujen yhdistelmiä lukiessaan kiinalaista kirjoitusta.
Pienten lasten aivot ovat samanlaiset kaikkialla maailmassa, mutta kun lapsi oppii lukemaan ja kehittyy hyväksi lukijaksi, hänen aivonsa muuttuvat. Niistä tulee tehokkaat tulkitsemaan lapsen oman kulttuurin kirjoitusmerkkejä.
Ne eivät muutu anatomisesti, vaan funktionaalisesti, selosti minulle tätä asiaa eräs huomattava kanadalainen aivotutkija, jolle soitin ja ihmettelin, mistä on oikein kyse. [ Nythän tästäkin kiistellään: Voidaanko aivoja muuttaa myös anatomisesti?]
Lukeminen ja digitaalinen kulttuuri
Wolf sanoo, että aivan kuten ulkoaopettelu tuli tarpeettomaksi kirjoituksen keksimisen jälkeen, on vaarana, että lukeminen, todellinen syventyvä lukeminen heikkenee tai jopa katoaa. Tietokoneesta voi saada hetkessä pinnallista tietoa, voi tulla illuusio tiedosta. Tiedon hankkiminen ei vaadi enää syventymistä, siinä ei laiteta persoonallisuutta mukaan.
Lukemisesta saattaa tulla vain satunnaisesti käytettävä apukeino, jolla hankitaan tietoa, johon ei liity mitään tunteita. Se saattaa aiheuttaa ihmisten kulttuurissa arvaamattomia muutoksia, sillä aivot mukautuvat uuteen tilanteeseen. Se tulee vaikuttamaan jokaisen uuden lukijan intellektuaaliseen kehitykseen.
Professori Wolf on aivotutkimuksen ja kasvatustieteen tutkija, lukemisen asiantuntija (ja myös lukihäiriön asiantuntija). Hän korostaa sitä, että vanhempien tulisi puhua pienten lastensa kanssa ja lukea heille, jotta heidät pelastettaisiin lukijoiksi, kulttuurin säilyttäjiksi.
Lasten pitäisi kasvaa lukijoiksi, oppia lukemaan bitekstuaalisesti, multitekstuaalisesti, Wolf sanoo, jotta he voisivat olla sekä lukijoita (expert readers) että digitaalisen tiedon käyttäjiä.
Puhu lapsellesi, lue lapsellesi
Osa tekstistä kuuluu alustukseen, jonka pidin Turun kirjamessuilla syksyllä 2007.
Lue myös
Neulominen ja aivot
http://blogisisko.blogspot.fi/2015/07/aivot-kirja-tietokone-meditaatio.html
Maalainen, entinen opettaja, kirjoittaa blogissaan lapsista, lukemisesta ja tietokoneista.
Tuo lukemisen muuttuminen laadultaan huonommaksi voi olla oletusta, ainakin sitä pitäisi kovasti tutkia. Jo nytkin paperimedian lukeminen voi olla kovin erilaatuista, pinnallisempaa ja syvempää. Itse muistan, kuinka en lapsena ja nuorena osannut lukea hyppelemättä tekstissä. Vanhemmiten lukeminen on hieman parantunut ja pystyn keskittymään.
VastaaPoistaKunhan ekirjat lukulaitteiden myötä tulevat tavanomaisiksi, lukemisella ei ole eroa.
Jos nykyään oppiminen ja netistä kopsaaminen on yleistä, se on tietenkin vähemmän ymmärtävää lukemista, mutta jopa silläkin saattaa olla arvonsa.
Joka tapauksessa kiinnostava juttu.
Varmaankin tästä asiasta on monenlaisia mielipiteitä.
VastaaPoistaOlen lukenut aikaisemmin siitä, että esimerkiksi japanilaisten ja amerikkalaisten aivot ovat erilaisia, mutta japanilaisilla lapsilla jotka muuttavat Amerikkaan, aivot ovatkin samanlaiset kuin amerikkalaisilla - ja tietenkin päinvastoin, jos amerikkalaislapsi muuttaa Japaniin.
Kyllähän aivoja voidaan tutkia nykyään. On kiinnostavaa seurata, mitä kaikkea tulee vähitellen esiin.
Ihan yllättäviä ovat monet uusimmista tutkimuksista, esimerkiksi odottavan äidin ruokavalion vaikutus lapsen sukupuoleen.