Uutta tietoa lasten poliittisesta aivopesusta 1970-luvun kouluissa

Jari Leskinen: Kohti sosialismia

 
Jari Leskinen (s. 1965) on valtiotieteiden tohtori, strategisen rikosanalyysin erikoistutkija Keskusrikospoliisissa. Vuonna 2005 hän sai Tieto-Finlandian yhdessä Antti Juutilaisen kanssa kirjoittamastaan Jatkosodan pikkujättiläisestä.  
Uutta on esimerkiksi se, että kokeilun kohteena oli 1000 koululaista eikä vain yksi luokka. Tästä tutkimuksesta kirjoitetaan tänään suomalaisissa lehdissä, maaseutulehdissä suorasukaisimmin:
"Peto-ryhmän psykologit (=marxilaiset psykologit ja professorit Annika Takala, Tapio Nummenmaa sekä Juhani Karvonen) pitivät tärkeimpinä 6–7-vuotiaita lapsia.
– Ekaluokkalaisen mieli on puhtain, hän imee kaiken kuin pesusieni. --
Pirkkalan sisärenkaaseen kuului myös opetusministeriön nuorempi hallitussihteeri Pentti Arajärvi (sd.). Hän junaili kouluhallituksen suurimpiin projekteihin kuuluneelle hankkeelle rahoitusta valtion kassasta.
– Arajärvi leikkasi muilta kouluhallituksen esittämiltä tutkimusprojekteilta kymppitonnin sieltä, toisen täältä ja ne siirrettiin Pirkkalan kokeiluun.
Kansainvälinen mediakohu kehkeytyi keväällä 1975, kun 5.-luokkalaisen isä alkoi ihmetellä tyttärensä historian opetusmonistetta. Isä toimitti monisteen
Aamulehden Matti Arjanteelle, joka lähetti sen pikapostina kansanedustaja Kullervo Rainiolle." 
Lue lisää Keski-Uusimaa -lehdestä  
Yhteensä 20 kansanedustajaa teki kirjallisen kysymyksen Sorsan hallitukselle 11.6.1975.

ja  Kainuun Sanomista Pirkkalan opetuskokeilu marxilaisten troijan puuhevonen

Marksismia pikku lapsille:
"Historian opetusmonisteissa oli paljon materiaalia neuvostoliittolaisesta “Yleinen historia” -kirjasta, tekstejä ja kuvia oli jopa kopioitu sellaisenaan.
– Heti ekaluokalla opetettiin marxilaista materialistista historiakäsitystä  --Kakkosluokalla oli ajateltu opetettavan marxilaisen yhteiskunta-analyysin mukaisesti kaksi ylintä vaihetta--Kaikkia viittä vaihetta olisi sitten käsitelty luokka-asteelta toiselle. Kokeilun kulmakivi oli Leskisen mukaan juuri toistamisen metodi [!!!] aina peruskoulun yhdeksänteen luokkaan asti.
– Itä-Saksassa tehtiin samanlaisia toistamisen kokeita [!!!]  sosialistisen persoonallisuuden saavuttamiseksi. Tästä puhuttiin aivan avoimesti itäsaksalaisissa kasvatuspsykologian kirjoissa."

Tämä oli nimenomaaan SDP:n projekti!

Tämä oli se Suomi, josta läksimme Kanadaan vuonna 1979 ja palasimme vasta vuonna 1988.

Vanhoja kommentteja: kasvatus

Tunnen tarpeelliseksi koota nämä kommentit yhteen, sillä tuo keskusteluhan oli hyvä. Tutustukaa koko keskusteluun, kun teillä on aika. Kommentteja on siellä hyvin paljon, 123 kpl. (29.1. - 3.2. 2009)

Mutta lukekaa sitä ennen tämä: Suomalaiset lapset kuin spartalaisia (tutkimus lasten päivähoidosta)
Aihe Kasvatus: 
1. kommenttini: 
Judit Harrisin teoria on täysin epälooginen. Jos muu ympäristö vaikuttaa, täytyyhän vanhempienkin vaikuttaa. 
Keskenään jätetyt lapset ovat tuuliajolla, he tarvitsevat turvallista aikuista. ("Kärpästen herra"!) Heitähän sanotaan jenginuoriksi. 
Entä yhteiset geenit? Nehän vaikuttavat myös. 

Lapsi voi saada vanhemmiltaan rikkaan henkisen perinnön koko iäksi. Esim filosofi George Steiner kertoi TV-haastattelussa, että hänen isänsä oli hänen paras ystävänsä. Steineria ei voi moittia typeräksi ja rajoittuneeksi.

Jos vanhemmat ovat vaikeita luonteita, väkivaltaisia, välinpitämättömiä, poissaolevia jne, lapsen on pakko turvautua toisiin aikuisiin tai toveripiiriin, jossa joku on aina vanhempi kuin muut tai joku aikuinen toimii etäkasvattajana, ehkä popmusiikin tai elokuvan kautta.

Aikoinaan opiskelin myös sosiologiaa, ja tenttikirjojeni mukaan (ennen punaista sosiologiaa, joka lepää nyt kaatopaikalla) lapsi on onnellisempi jopa rikollisten vanhempien kanssa kuin lastenkodissa tai muuten huostaanotettuina. Lasten ja vanhempien välillä on vahva side, jota edes kuolema ei katkaise.

2.
Lukemieni geenitutkijoiden mukaan sisarukset ovat enemmän toistensa kuin vanhempien kaltaisia geneettisesti. Heillä on 50% yhteisiä geenejä, vanhempien kanssa 25%. 

Missä sisarukset seurustelevat toistensa kanssa? Kotona. Varsinkin sisaret ovat usein elinikäisiä läheisiä ystäviä toisilleen.

Ympäristön vaikutus on tuo 50%, ja siinä vaikuttavat kaikkein eniten varsinkin alussa vanhemmat ja koti.

Adoptoidut lapset ovat usein yllättävän samanlaisia kuin adoptiovanhempansa, jos nämä ovat olleet riittävästi lapsensa kanssa.

On ymmärrettävää, että vanhemmat eivät vaikuta paljoa lapsiinsa, jos lapset ovat koko varhaislapsuuden kokopäivähoidossa ja tuskin tutustuvat vanhempiinsa. Jos lapsi lisäksi muuttaa kotoaan pois teini-ikäisenä, yhteisiä kokemuksia ja perinteen siirtymistä ei ole.

Monesti nuoret ja nuoret aikuiset ovat suorastaan vihamielisiä aikuisia kohtaan. Se tuli esille esim ns kukkahattutätejä (myös miehiä) kohtaan syydetyistä vahvoista vihanilmauksista, joita kokosin kerran netistä. Se oli aika järkyttävää luettavaa. 

Kuinka paljon siinä oli vihaa siitä, että on tullut ainakin emotionaalisesti hyljätyksi?

Monet vanhemmat kuitenkin tekevät kaikkensa voidakseen viettää mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa.

3.

Hyvä J.,
nuoriso on liittänyt kukkahattujen listaan mm Tasavallan presidentin ja monia muita julkisuuden henkilöitä. Kyllä minäkin sinne mahtuisin, samoin sinä.

Tunnen oikein hyvin todelliset kukkahattunaiset, nuo Viktorian ja Edwardin ajan, Belle Epoquen, sortovuosien ajan naiset, joita voi nähdä vanhoissa maalauksissa ja valokuvissa. Olihan nuori Agatha Christiekin heitä. Hän kertoo heistä muistelmissaan. Sen ajan kotirouvilla ja "vanhoilla piioilla" saattoi olla enemmän poliittista vaikutusvaltaa kuin poliitikoilla.

On yllättävää, että nykynuoret nimittävät jopa vasemmistopoliitikkoja ("Arkadian kukkahattutädit", "sosiaalitantat" jne) kukkahattutädeiksi. Myös miehiä. Outoja ilmauksia: "musta auto ajaa pihalle", (kun sosiaalitantta tulee noutamaan.)

Varhaisemminhan tuolla nimityksellä tarkoitettiin Amerikasta Suomeen lomalle tulleita siirtolaisia.

Siinä sanassa olisi jollekin kiinnostava tutkimusaihe.

Lisää samasta aiheesta "Seksismiä ja ikärasismia kielessä".
http://blogisisko.blogspot.com/2006/05/seksismi-ja-ikrasismia-kieless.html

3.

Hyvä R,

tuo sanontasi "henkis-hengellinen ja aavisteleva intuitio" ei taida sopia ainakaan tuohon geeniosuuteen.

Se perustuu nimittäin useisiin laajoihin tutkimuksiin, joita selostavat mm Matt Ridley (Genomics) ja muut. Hengellisyys on niistä kaukana.

Niissä korostetaan: geenit ja ympäristö 50-50. Vanhempia ei suinkaan suljeta pois, päinvastoin. (Jotkut geenit ovat heidän mukaansa kuitenkin hyvin hallitsevia, mm taipumus alkoholismiin. Kaksostutkimukset)

Mutta kommenttisi on osuva, lasten ja lapsuuden suhteen emme voi puhua mitään varmuuksia, elämä on yllätyksellinen, monet tekijät vaikuttavat.

Vanhemmat voivat kuitenkin luoda turvallisen pohjan lapsilleen, mikäli heidän oma elämänsä ei ole täysin hajalla.

N.M. on tehnyt suurtyön herättämällä keskustelun lapsista. Ymmärrän hänen kiihtymisensä, kun eteen tupsahti se nuori mies, joka yhden ruotsalaisen tutkimuksen perusteella julistaa lehtikirjoituksessaan: "Päivähoito pakolliseksi". Äitien reaktio on: Lastani et saa!

Hänestä saattaa tulla ihan hyvä esiintyjä ja jopa poliitikko, sillä hänen ajatuksillaan näyttää olevan laajaa kannatusta, kunhan karsitaan pois sensaatiomainen aines.

Mitä tulee hänen "huonoon käytökseensä", eikö se ole ennemminkin normi TV:ssä. Katson harvoin TV:tä, mutta usein sattuu niin, että kun avaan telkkarin, joku räyhää ja kiroilee siellä täyttä päätä
asiasta kuin asiasta.

4.
T.,

tuo 50% geeneistä-50 &ympäristöstä tarkoittaa ihmisen kokonaisuutta, ei pelkkää älykkyyttä. Ja geenit hyppivät todellakin, kuten sanoit, mutta ei niiden vaikutusta voi kieltää.

Ei edes nobelistien jälkeläisistä tule varmuudella huippuälykkäitä. Amerikassahan on ollut ainakin aikaisemmmin nobelistien spermaa välittäviä klinikoita. Siitä oli TV-dokumentti muutama vuosi sitten.

Geenitutkijat korostavat sitä, että ihmisen kohtalo ei ole geeneissä. Perheessä koettu lämpö, läheisyys, rohkaisu vaikuttavat, samoin koulu ja ystävät. Toisaalta vanhempien geenit vaikuttavat heidän ominaisuuksiinsa, ja lasten omat geenit siihen, mistä he kiinnostuvat. Näin sanotaan. On hyvin kiinnostava asia, mutta ei mikään dogmi.

En ole toki mikään geeniasiantuntija, olen ihan vain lukenut kirjoja siitä aiheesta, koska se on mielestäni tärkeä asia ja tarvitsin tietoja myös työhöni.
5.

Iines [keskustelu käydään Iineksen blogissa] , kirjoitit:

"Jos nyt tosissaan mietittäisiin lasten ja perheitten etuja, tapahtuisi se parhaiten tukemalla perheitten valitsemaa hoitomuotoa, oli se mikä tahansa. Kyse on siis todellisesta valinnanvapaudesta, mahdollisuudesta siihen."

Kiitos, Iines tuosta.

Päivähoitopakkoa ei näytä olevan edes Kuubassa tai Kiinassa, joten M:n natsi/NL -kortti taisi olla paikallaan T:n kanssa väitellessä, kun T. vaatii lehtikirjoituksessaan päivähoitoa pakolliseksi.

Lieneekö päivähoitopakkoa ollut todellisuudessa edes noissa maissa? Tunsin yhden venäläisen isoäidin, laivanrakennusinsinöörin, joka hoiti kotirouvana Suomessa ollessaan tyttärensä pikkupoikaa, jonka äiti oli NL:ssa jossain kaukana Aasiassa töissä. Poika leikki meidän pojan kanssa puistossa, ja me aikuiset juttelimme.

Suomessa on menossa omalaatuinen totalitaristinen ilmiö: pieni äänekäs vähemmistö vaatii kaikkia lapsia tarhaan, kaikkia suomalaisia käyttämään Common Era -merkintöjä vastaavia eaa/jaa -merkintöjä ajasta, kaikkia luopumaan uskonnostaan ja omaksumaan "tieteisuskonto", jollaista jo ihan oikeasti on (mm kansainvälinen panteistinen liike, johon kuuluu huomattavia henkilöitä mm Margaret Atwood).

Tontin vaatimus on ihan samaa kuin jos ruotsinkieliset suomalaiset vaatisivat, että kaikkien on puhuttava vain ruotsia tai isä M. vaatisi, että kaikkien suomalaisten on liityttävä ortodoksiseen kirkkoon. Todellisuudessa on kysymys vielä pienemmästä ryhmästä.

Tämä on jonkinlainen taistolaisajan uusi muoto, joka saa vauhtia Dawkinsin ja muiden toiminnasta "uuden ihmisen" luomiseksi.

On outoa, että Hesarikin menee tähän mukaan. Sehän rinnastaa pilapiirroksessaan lapsen laittamisen päivähoitoon oppivelvollisuuteen, joka velvoittaa laittamaan lapsen kouluun.

6.
[Hesarin] Piirros oli onnistunut, mutta sanoma oli epäonnistunut: pilkattiin kotiäitiä, joka puolustaa pikkulasten hoitoa kotona.

Pahinta oli kuitenkin se, että oppivelvollisuus ja "päiväkodit pakolliseksi" ajatus rinnastettiin. Siitä viimeistään hymykin hyytyi.

Pilapiirtäjän täytyy olla eettisesti oikeilla linjoilla, jotta hänen piirroksilleen voidaan nauraa.

Onko Suomen vasemmisto niin epätoivoisessa tilassa, että tekee mitä hyvänsä asemansa vahvistamiseksi?

7.

Iines, kirjoitit:
"kun Kari Suomalainen julkaisi kuuluisan joulupiirroksensa, jossa hän piirsi Jeesuksen kulkemaan Mannerheimintien (?) jouluvilinään kaiken joulumarkkinatouhun keskelle, monet pitivät piirrosta jumalanpilkkana."

En ole ikinä kuullut tuollaista. Tuota piirrosta arvostetaan ainakin Helsingin kirkollisissa piireissä eräänä Karin parhaimmista ja siihen viitataan jatkuvasti.

Esimerkkinä hyvästä huumorista voisin mainita kirjailija Hannu Väisäsen tämänpäiväisen pakinan ajokortin hankkimisesta ja auton ostamisesta Ranskassa, jossa hän asuu. (Haanu Väisänen: Kiiruhda hitaasti. Kirjeitä Ranskasta/HS D2 30.tammikuuta 2009.)

8.
Lapseni kävivät Helsingin suomalais-ranskalaista koulua ja siihen aikaan muutamat ranskalaiset opettajat olivat aika tiukkapipoisia ja käyttivät menetelmiä, joita ei Suomessa hyväksytä.

Puolipäivälastentarha, johon omat lapsenikin menivät 4-5 -vuotiaina, oli kuitenkin aivan toista, opettajat olivat herttaisia ja äidillisiä, oppiminen tapahtui leikin varjolla. 0-luokka aloitettiin 6-vuotiaana.

Uskon, että Ranskassakin on monenlaisia opettajia, ja opettajan persoonallisuus on ratkaisevan tärkeä oltiinpa missä maassa tahansa.
9.

Iines, kysyit:
"Onko tämä [Hesarin pilapiirros] siis heikomman läiskimistä?"

Juuri sitä ja siksi niin vastenmielistä.

Pilapiirros esittää ensinnäkin ajatuksen, että N.M olisi sitä mieltä, että lapsia ei pidä viedä kouluun.

Ja toiseksi annetaan ymmärtää, että pienten lasten vieminen kokopäivähoitoon kodin ulkopuolelle on samanlainen kansalaisvelvollisuus kuin isompien lasten lähettäminen kouluun.

Pilapiirtäjä ei ajatellut loppuun asti sitä, mitä teki tai halusi tietoisesti vaikuttaa ihmisiin.

Suomalainen media on nykyään varsinainen sirkus. Sen tarkoitus onkin saada meidän päät pyörälle, jotta emme tajuaisi, mistä on kysymys.

J.,

sekä kasvatus että opetus kuuluvat molemmille - sekä kodille että koululle. Koulu opettaa, mutta opettajat kasvattavat omalla esimerkillään (puhetyyli, tavat) ja koulun sääntöjen ja oppituntiensa sisällön kautta.

Kotona vanhemmat ja muut aikuiset voivat opettaa paljon sellaisia asioita, joita koulu ei ehdi opettaa. He voivat siirtää henkisen perintönsä lapsille, jotta nämä voivat aikuisina paremmin tehdä valintoja.

Erinomainen esimerkki on Kuusiston poikien äiti, akateemisen koulutuksen saanut nainen, joka jäi kotiäidiksi huolehtiakseen lastensa kasvatuksesta ja etenkin musiikkiopinnoista.

Monet taiteilijat, lääkärit ja muut siirtävät tietojaan lapsilleen. Vanhemmat voivat opettaa myös käytännön taitoja.

Joissakin suvuissa lapset ovat kotonaan ihan huomaamattaan ikään kuin yliopistossa tai ammattikoulussa.
10.
Iines,

niinhän meitä pyöritetään median avulla.

"Päiväkoti pakolliseksi!" julistava -- on tänään Uutisvuodossa.

Keskustelu jatkui..

Tyttäreni on Martta

14052011059, originally uploaded by Pink Lady on the Loose!.

(When my daughter was a teenager, she had..)
Kun tyttäreni oli teini-ikäinen, hänellä oli hyvin pitkät punaisiksi, vaaleanpunaisiksi jne lakatut kynnet. Hän sai lukea kirjoja päiväkaudet, katsella musiikkivideoita ja kirjoitella päiväkirjoihinsa ja Suomeen ystävilleen - asuimme silloin Kanadassa.

Kuten äitini ajattelin, että koulu on lasten työ. Todistukset olivatkin hyviä. Tyttäreni siivosi kylläkin innokkaasti vessoja, jo silloin.

Eräs sukulainen varoitteli, että tuolla menolla tytöstä tulee oikein laiska. Mutta täysin päinvastoin kävi. Kun hän tarvitsi opiskelurahaa Pariisiin menoa varten, hän raatoi huvipuiston ravintolassa.

Hänestä tuli muutenkin harvinaisen ahkera. Hän hankki itselleen rahaa opiskeluaikana ja on tehnyt aina työnsä hyvin.

Nyt hän on liittynyt Marttoihin. Se meni kyllä yli odotusten. Isoäitinsä ja veljensä tavoin hän on kehittymässä gourmet-kokiksi.

Kommentti: lastenhoito, kotiäitiys

Kommenttejani Iineksen blogissa 27. tammikuuta 2009

Mutta monet voisivat ja haluaisivatkin hoitaa lapset kotonaan, mutta yleisen mielipiteen painostuksesta eivät tee sitä. Yhteiskunta suosii lasten kasvattamista tarhoissa, joissa on liikaa lapsia ja liian vähän hoitajia.

Olin opiskelijana muutaman vuoden työssä puolipäivätarhassa.Se oli mielekästä työtä.
Eräänä kesänä Kanadasta tultuani, siis 1980-luvun lopulla minulla oli sattumalta vapaata aikaa ja menin ihanteellisesti töihin helsinkiläiseen päiväkotiin sijaiseksi ja kauhistuin tilannetta.

Ainoa pätevä lastentarhanopettaja istui toimistossa paperitöissä. Hoitajat olivat nuoria naisia, joilla oli hyvin kaavamainen käsitys lapsista. Ystävällisiä he kuitenkin olivat.

Oli järkyttävää, että pienet vauvat ryömivät yksinään "vauvalan lattialla", kun kukaan ei ehtinyt hoivata heitä. Ei eläimiäkään hoidettaisi sillä tavalla.

Leikki-ikäisten leikit keskeytettiin jatkuvasti siivouksen tms tähden. Kaikkien oli pakko nukkua telttavuoteissa alusvaatteisillaan samaan aikaan. jne Se oli arkea eikä juhlapuheita ja teorioita. Liian masentava paikka, siirryin tekemään muuta.

Vähän väliä Hesarin naistoimittajat kauhistelevat, sitä, että niin kovin suuri osa äideistä on kotona (pieniä!) lapsiaan hoitamassa eikä "hyödyttämässä yhteiskuntaa" työelämässä.

Lapset ovat tulevaisuutemme. He ovat kaikkein tärkeintä yhteiskunnassa.
Jos lapsia arvostetaan, arvostetaan myös niitä, jotka heitä hoitavat.

Kommenttini:
J,.

jos lattialla ryömii kymmenen vauvaa, kuka psytyy antamaan heille yksilöllisen hoidon. Sinäkö? Vahvana miehenä jaksaisit tietenkin kantaa kahta yhtä aikaa.:)

Mitä haluat opettaa alle 3-vuotiaille, sellaista mitä he eivät voi oppia kotonaan?
Mikä on niin tärkeää, että lapsi erotetaan sen vuoksi kodistaan, ja hän näkee vanhempiaan vain muutaman tunnin päivässä? Ei ole olemassa erillistä laatuaikaa, vaan koko päivä on tärkeä.

Huom! Hauska lisä keskusteluumme. CNN kertoo juuri, että Amerikassa on syntynyt "kahdeksikot" (octuplets).

sain vastauksen: Ks Lasten laitostaminen ja ideologiset syyt.

Kommentti:

Samuli,
on mukavaa, että lapsesi on onnellinen ja tytyväinen. Sinulla on varmaankin osuutta asiaan.:)

Mitkä asiat vaikuttavat siihen, että lapsi voi olla rauhallinen ja onnellinen, vaikka hänet herätetään aikaisin aamulla, viedään vieraaseen paikkaan, hoitajat vaihtuvat, leikit täytyy keskeyttää monta kertaa päivässä, lapsi näkee vanhempiaan vain muutaman tunnin päivässä?

Vaikuttaako perinnöllisyys, temperamentti vai ensimmäinen vuosi kotona? Minusta tuntuu siltä, että täytyy olla paljon hyviä tekijöitä ja paljon hyvää onnea eli tuuria, että käy hyvin, kun niin monet lapset häiriintyvät.

Ennen tavallinen lapsi oli rauhallinen, mutta nyt tilanne ei ole enää sama. Mikä on syynä? Mikä on merkittävin muutos lapsen elämässä?

27. tammikuuta 2009 18:08

1. kommenttini:

Näin vain pienen välähdyksen Nybergin haastattelusta. Huomasin kaikkein ensimmäiseksi, että rouva Mikkosta kuvattiin oudosta kulmasta. Haluttiin nähtävästi luoda koominen tunnelma.

Ymmärrän hyvin Mikkosen kiihtymyksen, sillä niin aliarvostettuja ovat Suomessa kotiäidit - ja lapset.

Olen ollut itse suurimman osan elämästäni kotiäiti ja voin vakuuttaa teille, että siinä hommassa tarvitaan sekä aivoja, sydäntä että muskeleita. Kotiäiti voi kehittää itseään ja lapsiaan lukemalla lapsilleen ääneen ja käymällä heidän kanssaan museoissa ja taidenäyttelyissä.

Lapsen hoitamisessa tarvittavia ominaisuuksia [=All you need is love] on jokaisella tasapainoisella ja normaalilla ihmisellä. Lapsia on hoidettu enimmäkseen kotona ihmiskunnan historian aikana.

Lisäksi on ihmeellistä, että nykyajan ihmiset, jotka ovat sitä mieltä, että ihminen on eläin, eivät hoida lapsiaan niin kuin eläimet!

Gorilla kantaa lastaan selässään, kunnes tämä on kolmivuotias. Äidinmaito on sekä ihmis- että eläinpienokaisen luonnollinen ravinto. Imettäminen on miellyttävä kokemus sekä äidille että lapselle.

Rakkaus, ystävällinen hymy, juttelu, laulut, kodin tavallinen arki on ollut tärkeintä, muistot siitä lämmittävät koko elämän ajan. Suhde hoitajaan on lisäksi pysyvä, elinikäinen.

Olen yllättynyt siitä, että täälläkin ryhdytään korostamaan sitä, että kyseinen kotiäiti on "kampaajamestari", kouluja käymätön.

Suorastaan hävettää, että sellaista demokraattiseksi sanotussa maassa tehdään, halvennetaan ihmistä, jolla ei ehkä ollut mahdollisuutta opiskella tai joka valitsi palveluammatin, sitähän kampaaja on, terapeutti, kuuntelija, usein myös ystävä, joka tukee asiakastaan.

Näin kertovat ne, jotka käyvät usein kampaajalla. Näin olen kokenut minäkin. Kampaajilla on hyvä kommunikaatiokyky, he pitävät ihmisistä. Ihminen voi lukea ja olla sivistynyt myös ilman muodollisia tutkintoja.

Olen nimimerkki Inkiväärin kanssa samaa mieltä lastenhoidosta. Koti on yleensä paras paikka lapselle hoitipa häntä siellä isä, äiti tai muu pysyvä hoitaja.

Yli 3-vuotiaan on ihanteellista olla puolipäivätarhassa tai muualla toisten lasten seurassa, ja varmaankin hän on onnellinen myös hyvässä hoidossa kodin ulkopuolella, jos siellä luodaan hänelle turvallinen ja leppoisa olo.

Entisajan lapset olivat kuin eri maailmasta, rauhallisia. Ns. häiriintyneitä lapsia oli todella harvassa. Tämän olen kokenut myös opettajana Suomessa ja asuessani Kanadassa, jossa suuri osa äitejä oli kotiäitejä vielä 1980-luvulla.

Usein myös isoäidit hoitivat lapsia. Siinä siirtyi myös vanhan kotimaan kulttuuri ja kieli, olipa se sitten suomea tai kiinaa. "Sydämen kieli", oma äidinkieli, luo pohjan muulle kielelliselle taidolle.

Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun puhutaan Suomeen muuttaneista ihmisistä. Päiväkoti ei liene paras hoitopaikka heidän lapsilleen. Lapset oppivat suomen leikkitovereiltaan ja opettajiltaan. Heillä ei ole kiirettä.

Nukketaloista ja kasvatuksesta

Taas kiinnostaa nukketalon laittaminen. Salin kalusto ja pikkutavarat kirpputorilta, tapetit ja parketti netistä ilmaiseksi tulostettuja, hieno kaappi joululahja aviomieheltä, miniatyyri Webster-sanakirja lainassa pojalta.

Näin ensi kerran nukketalon opiskelijana, kun olin Suomalais-englantilaisessa lastentarhassa opettajan avustajana. Lastentarhan opettaja oli yliopistokoulutuksen saanut nainen, joka oli ollut opettajana monissa maissa. Hän kummasteli sitä, että suomalaisilla lastentarhanopettajilla ei ollut (siihen aikaan) yliopistollista koulutusta. Opin nopeasti, miksi Englannissa on niin erinomaista lastenkirjallisuutta: lapsuutta arvostetaan. Lastentarhanopettajan piti tuntea lapsipsykologia ja kasvatustiede.

Miss Dunstone oli tehnyt itse nukketalon kuten niin monet muutkin lastentarhan tarvikkeista rakennuspalikoita myöten. Nukketalo oli lujarakenteinen mökki, johon kuului muutamia huonekaluja.

Nukketalolla leikkivät yleensä pojat. Siellä käytiin jännittäviä rosvojen kiinniajoja, se kumottiin ja asukkaat tulivat sisään usein savupiipusta. Ei mitään söpöilyä tai varoitusta "Älkää vain rikkoko nukketaloa!".

Aikuiset pilaavat usein lasten leikit ja jopa koko lapsuuden turhanpäiväisillä määräyksillä. Tuossa englantilaisten diplomaattien ja suomalaisen ylemmän keskiluokan ja yläluokan lasten käymässä lastentarhassa sai leikkiä vapaasti. Jotkut pojat rakensivat joka päivä palikoilla linnoja ja kumosivat ne innokkaasti kiljuen. Jotkut istuivat nurkassa kirjaa lukien, piirtäen, vesiväreillä maalaten tai muovailuvahalla leikkien. Yhteisinä hetkinä opettaja luki kirjaa, ja päivän kohokohtana lapset saivat kertoa jotakin omasta elämästään: puhe saippualaatikolla.

Tähän verrattuna suomalainen lastentarha oli minusta painajainen. Menin nimittäin Kanadasta tultuani 90-luvulla sellaiseen työhön eräänä kesänä - olihan pulaa lastentarhojen työntekijöistä. Olin kiinnostunut siitä, millainen suomalainen lastentarha olisi.

Ainoa lastetarhanopettajakoulutuksen saanut istui toimistossaan. Lastentarhan meno oli muodollista ja byrokraattista. Lasten leikit keskeytettiin joka päivä jatkuvasti milloin siivouksen tai muun syyn vuoksi. Lapset pakotettiin nukkumaan päiväunet "kenttävuoteissa". Ei kannata puhua enempää. Tulee paha mieli. Se oli minusta niin masentava työpaikka, että jäin sieltä pois kuukauden kuluttua. Lapsia ei pidä hjelmoida liikaa. Siinä katoaa luovuus eikä opita hallitsemaan itse elämäänsä.

Innokkaimmat miniatyyrien harrastajat saivat leikkiä nukketaloilla lapsinakin

Joskus sanotaan, että nukketaloista kiinnostuvat ne, jotka eivät ole saaneet niillä leikkiä lapsina. Siksi harrastusta saatetaan pitää lapsellisena. Innokkaimmat miniatyyrien harrastajat vaikuttavat minusta kuitenkin saaneen leikkiä niillä jo lapsinakin.

Usein lapselle hankittu nukketalo on liian hieno, ja enemmänkin kiusaksi kuin hauskuudeksi. Vanhemmat ostavat kalliita huonekaluja, joita täytyy varoa. Silloin pitäisi mielestäni olla äidillä oma hieno nukketalonsa ja lapsella oma, jolla hän saa leikkiä vapaasti.

Miniatyyrit kiehtovat aikuisia yhtä hyvin kuin lapsia. Kanadassa asuessamme kävimme usein miniatyyrinäyttelyissä. Siellä näki miehiä yhtä paljon kuin naisia. Sille, joka haluaa hienon nukketalon, jossa on kaikki "oikeaa" ja oikeassa mittakaavassa, nukketalo voi olla hyvin kallis harrastus - mutta maksavathan autot ja veneetkin. Käteville se sopii hyvin.

Usein aikuisen nukketaloharrastusta pidetään jopa höperöitymisen merkkinä, muistutetaan siitä, kuinka erittäin pitkäaikainen presidenttimme vihdoin jouduttuaan luopumaan presiudentinvirasta - leikki nukketalolla.

Kissa nukketalossa.

Kovaa kasvatusta

Tyttö leikkii äitiä ja piiskaa nukkeaan. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Katkaise sinä väkivallan ja kovuuden ketju.
Kuva: Old-Time Children. Dover

Eilisen International Herald Tribunen (Monday, May 15, 2006) sivulla 3 on kuva, jossa nainen roikottaa alastonta pikkuvauvaa kädestä avannon reunalla. Tekstissä kerrotaan, että näin moskovalaiset karaisevat lapsiaan: "In Moscow, parents introduce their child to an old tradition, bathing in icy water." Näin tehtiin antiikin aikana, ja niin tekivät suomalaiset vielä 1700-luvulla, mikäli Daniel Jusleniukseen on uskomista.

Kanadassa meillä oli yhteen aikaan naapuri, joka rankaisi vuoteenkastelijalastaan seuraavalla tavalla. Tytön selkään kiinnitettiin säppineuloilla koulupäiväksi iso paperi, johon oli kirjoitettu "Kastelin vuoteeni viime yönä". Kun näin tytön kulkevan meidän ohi, juoksin hänen luokseen ja halusin ottaa lapun pois. Tyttö ei suostunut siihen. "Äiti suuttuu", hän sanoi. Koulussa opettaja poisti heti lapun, ja tytön vanhemmat joutuivat puhutteluun. Rita kirjoitti perjantaina 12.5. vuoteenkastelijalapsien kohtelusta.

Petja, jonka pukuhistoriakategoriaa seuraan säännöllisesti, kirjoittaa kolme kertomusta kovasta kasvatuksesta.

4. Kasvu aikuiseksi . Mahdollisuudet ja valinnat.

Useimmat ihmiset haluavat muodostaa perheen ja hankkia lapsia. Kaikki eivät saa lasta, vaikka haluaisivatkin. Yhä useammat adoptoivat lapsen joko Suomesta tai ulkomailta.

Useimmat ihmiset rakastavat lapsia, vaikka heillä ei ole niitä itsellään. He myös arvostavat naisia, jotka synnyttävät lapsia ja ihmisiä, jotka hoitavat ja kasvattavat heitä.

Sediksen blogissa käydään keskustelua, joka kertoo siitä, että jotkut voivat suhtautua hyvin kehittymättömällä ja narsistisella tavalla lasten hankkimiseen ja perhe-elämään. Kiitos, Sedis, hienoista kirjoituksista. Onko maailma muuttunut sellaiseksi, että vain miehet uskaltavat puolustaa äitiyttä ja lapsia?

Lisäys vuonna 2011, netistä luettua:

"Tosin Suomen "virallinen" lapseton Minna Hapuli, joka muutama vuosi sitten antoi aiheesta haastatteluja ja messosi blogissaan lapsiperheiden elämän kurjuudesta, on nykyään äiti. Joten voi se mieli muuttuakin;)"


Kuinka monelle naiselle ehti Hapuli aiheuttaa vahinkoa ?