Copyright ja nettikirjoitukset

Matti Lintulahti kertoo, että Minttu Hapulin julkaisee Selibaattipäiväkirja-bloginsa kirjana.

Siteeraamisoikeudesta Korpela via Lintulahti

Tämä uutinen herätti kysymyksiä, joita esitän jo Lintulahden blogissa.

Mediablogissa:

Koska olen yksi niitä todellisia henkilöitä, joita Hapulin käsittelee blogissaan ja mahdollisesti kirjassaan, minua kiinnostaa hänen kirjansa seuraavista syistä:

Antaako Hapulin myös meille muille puheenvuoron? Blogissa on alla viittaamassani kirjoituksessa lisäys ja siinä linkki, jonka takana on Blogisisko-blogissani käytyä keskustelua.

Toisaalta, jos hän antaa, mitä se merkitsee tekijänoikeuden kannalta eli kuinka pitkiä lainauksia voi ottaa toisen blogista tai nettipalstoilta. Olen pohtinut tätä asiaa jo jonkin aikaa.

Kysyisinkin:

Millainen copyright on nimellä tai nimimerkillä kirjoittavan henkilön/työryhmän blogikirjoituksiin ja kommentteihin muiden blogeissa?

Kuinka paljon saa lainata?

Tämä sama asia kiinnostaa myös Kiiltomadon vuoksi. Sen arkistot ovat suljetut "toistaiseksi". (Esim. haku "Mika Waltarin lumoissa" ei löydy)

Kuinka paljon saa siteerata siellä käytyjä keskusteluja?

Olen tulostanut ja muutenkin tallentanut aika monia keskusteluja. Ne kertovat siitä, millainen oli mielipideilmasto suomalaisessa kirjallisessa maailmassa vielä vuosi pari sitten.

Kuinka paljon saa siis siteerata? Voiko siteerata koko keskustelun, jos kultakin kirjoittajalta on vain pieni pätkä?

Olen kysynyt samoista asioista professori Kemppiseltä, tekijänoikeusasiantuntijalta. Liitän myöhemmin tähän linkin, mikäli professori Kemppinen ehtii vastaamaan.

Kerro itsestäsi. Kiertokysely.

Hallatar haastoi minut kertomaan jotain itsestäni oheisten kysymysten mukaan. Lopussa nyt myös he, jotka haastoin ja heidän vastauksensa.

Kerro jotain itsestäsi:

Suolaista vai makeaa?
- Mieluiten ei kumpaistakaan, mutta mieluummin makeaa.

Esine, jonka katoaminen surettaa yhä?
-Luonnonvalkoinen irlantilaiskuvioinen, palmikkoraitainen villatakki, jonka neuloin vanhemmalle pojalleni ja joka varastettiin häneltä ensimmäisenä päivänä, jolloin hän laittoi sen päälleen kouluun. Hän ehti käyttää sitä muutaman tunnin.

Ihminen jonka olet kadottanut/menettänyt?
-Eräs sukulainen, pieni poika, joka kuoli leukemiaan. Se tapaus vaikutti minuun paljon. Arvostin sen jälkeen lapsiani entistä enemmän ja tein suuria valintoja, jotka vaikuttivat heidän elämäänsä.

Viikonpäivä josta pidät?
-Maanantai, joka on ollut aina mieheni vapaapäivä.

Kuukausi josta tykkäät?
-Vaikea valinta. Joulukuu (joulun vuoksi), syyskuu (luonnonkauneuden vuoksi), ehkä sitten kesäkuu, jolloin menimme naimisiin.

Mieleenpainunein kirja?
-Topeliuksen Välskärin kertomuksia ala-asteella ollessani. Se oli ensimmäinen oikein paksu kirja, jonka luin. Se oli kaunis vanha painos, kannet punaista ja himmentynyttä kultaa. Siinä oli historian tuntu, joka painui todellakin mieleeni. En ole lukenut sitä kirjaa koskaan sen jälkeen.

Muistatko haikeudella yhtään opettajaasi?
-Moniakin: Ruotsinopettaja oli ihana vanha herra, jolla oli viktoriaaninen sali pienessä puutalossaan. Piirustuksenopettaja, joka ohjasi myös teinikunnan näytelmää. Kansakoulunopettajani oli paras, oikeudenmukainen ja rauhallinen.

Haaveiletko lottovoitosta?
-Tietenkin.

Pidätkö tavarataivaasta?
-Pidän eri kulttuurien esineistä. Olen saanut suurimman osan lahjoina omalta perheeltä ja ystäviltä tai ostanut kirpputorilta. Hinta ei ole niissä merkitsevä, vaan sisältö, värit ja muodot. Läheiseni tietävät, että iloitsen yhtä hyvin kiinnostavasta muovikassista, postikortista, jossa on jokin historiallinen asu tai rakennus tai vaikkapa ulkomailla käytetystä mielenkiintoisesta pääsylipusta. Esineet ovat kulttuurihistoriaa. Yhtä hyvin pidän tietenkin vaikkapa pilvistä ja kukista.

Vai oletko minimalisti?
-Joskus nuorempana olin vähän aikaa tiukan minimalisti ja modernisti (pyöreä lasikuitupöytä ja tuolit jne), mutta kolmen lapsen lelut ja vaatteet toivat suloisen sekamelskan, epäsovinnaisen joukon muotoja, materiaaleja ja värejä.



Onko tämä päivä ollut hyvä päivä?
- Erinomainen. Juttelin pitkään poikani kanssa kaikesta mahdollisesta ja mieheni on juuri tulossa kotiin töistä. Ihania syitä olla tekemättä töitä. Muistuu mieleen runoilija ja psykiatri Claes Andersonin erinomainen kirjoitus esteistä, joita kirjailija kerää ollakseen tekemättä työtään. Kai alitajunta ei ole vielä valmis. Varmaankin tilanne on sama muissakin ammateissa, toiset asiat kypsyvät hitaasti.

Lähetä nämä kysymykset kolmelle bloggaajalle. =)

Nyt vasta tajusin, että tämähän menee kommentteihin. Ei, ei tämä mahdu. Laitan vain osoitteen.

Heidät haastoin: Anskun ja Kirjavan, jolla on nyt muuta hyvin tärkeää mielessä , ja Hanhensulan, joka
vastaa ensimmäisenä . Ja nyt Ansku. Kirjava vastaa näin.

Vapaus lukea ja vapaus kirjoittaa

Kuva: Dover
Tänään muistamme niitä, joiden kirjat ovat merkinneet meille paljon. Heihin kuuluu minulla Mika Waltari.

Yritin saada vuosi sitten aikaan keskustelua Waltarista Kiiltomadossa. Loppujen lopuksi keskustelusta tuli antoisa, vaikkakaan ei Waltarin osalta. Keskustelua ei voi lukea, sillä Kiiltomadon arkistot ovat edelleen suljettuina.

Petja kirjoittaa myös Waltarin vaikutuksesta, samoin siitä, että hänen ei olisi annettu lukea kaunokirjallisuutta lapsena. Minulla oli sama tilanne. Minun piti taistella itselleni oikeus lukea.

Luin niin paljon kirjoja, että sukulaiset alkoivat pelätä, että sekoan. Niin oli käynyt paikallisen perimätiedon mukaan eräälle savolaiselle ylioppilasparalle. Kun asetin eräänä päivänä taas paksun kirjapinon kirjaston tiskille, uusi kirjastonhoitaja kuiskasi: "Kotoasi käytiin sanomassa, että sinulle ei saa antaa kirjoja". Valehtelin silmää räpäyttämättä, että tarvitsen kirjat kouluesitelmään. Sain kirjat ja käärin joksikin aikaa lainakirjat samanlaisiin kansipapereihin kuin koulukirjat. Pian kaikki palasi onneksi ennalleen.

Lue lisää tästä: Kun koti kävi ahtaaksi. Olen kirjoittanut sen kymmenen vuotta sitten Suomen Nuorisokirjailijoiden 50-vuotisjulkaisuun. Siinä se asia on: arvostan vapautta lukea ja vapautta kirjoittaa.

Nyt en ehdi kirjoittaa enempää, vaikka tekisi kovasti mieli. Pitää tehdä töitä. On minun vuoroni kirjoittaa lisää lukemista pienille tytöille, jotka istuvat puussa, kirjaston hiljaisessa nurkassa tai kerrosängyn yläpedillä lukemassa.

Onneksi olen tallentanut monia Kiiltomadon keskustelujakin. Kuinkahan paljon saa siteerata netissä ollutta keskustelua muiden osalta?

Kommentti ja keskustelua samasta aiheesta vuonna 2011

Äiti Eurooppa, naisellisuuden voitto

Culturalpeadria network
Sebastian Munster Europa 1544


Meille sana ja käsite Europpa ovat itsestäänselvyyksiä, mutta ne tulivat yleisiksi vasta renessanssin aikana, kertoo John Hale kirjassaan "The Civilization of Europe in the Renaissance". Sitä ennen oli puhuttu "kristikunnasta".

Eurooppa on ainoa manner, jonka nimi liittyy kreikkalaiseen mytologiaan. Eurooppa oli Tyroksen kuninkaan tytär. Jupiter oli tarkkaillut Olympos-vuorelta Eurooppa-neitoa ja pannut merkille hänen kauneutensa. Rakastunut Jupiter ui valkoisen härän muodossa meren rannalle, jossa Eurooppa oli hovineitiensa kanssa.

Firenzeläinen oppinut ja runoilija Angelo Poliziano kuvittelee, kuinka valkoinen härkä ryöstää Euroopan tuulen tuivertaessa hänen kultaisia hiuksiaan ja mekkoaan. Eurooppa pitää kauhuissaan kiinni toisella kädellä härän sarvista ja toisella sen selästä seuraneitien huutaessa "Eurooppa, tule takaisin!".

Jupiter tuo Euroopan Aasiasta Kreetalle, muuttuu mieheksi ja hedelmöittää Euroopan. Näin saivat alkunsa eurooppalaiset. Euroopan tarina oli keskiajalla tunnettu Ovidiuksen Muodonmuutoksista, mutta alkuperäinen tarina siistittiin.

Euroopan syntytarinassa on seksiä, väkivaltaa, meren kuohuja ja luonnonkauneutta, kuvaa Hale. Siitä tuli suosittu kuvauskohde. Kuuluisin on Titianin Euroopan ryöstö (engl. "Rape of Europa") vuodelta 1562.

Jotkut pitivät sopivampana keskiaikaista legendaa, jonka mukaan Nooan pojat jakoivat maailman vedenpaisumuksen jälkeen keskenään, ja Jafet sai Euroopan. Ranskalainen 1500-luvulla elänyt oppinut Guillaume Postel oli sitä mieltä, että Euroopalle pitäisi antaa siksi nimi Japetie. Mutta naisellisuus voitti, ja kartoissa Euroopalle annettiin naisen muotokin. Espanja ja Portugal olivat hänen kruununsa. Pohjolasta tuli vain hameenlieve.

Kollektiivista terapiaa

Ensimmäinen kuva.

Sitemeter näyttää, että minullakin oli täysin poikkeuksellinen kävijämäärä (visits yli 500, pageviews 1000) kuluneella viikonlopulla parina päivänä. Se johtui siitä, että satuin seisomaan ikkunan ääressä ja näkemään savun tuprahtavan taivaalle Helsingin ydinkeskustassa ja kasvavan rumaksi mustaksi patsaaksi, jonka vaiheista otin valokuvia digikameralla kuten tuhannet (sadat tuhannet?) muutkin. Kävin itsekin katsomassa muiden kuvia tästä harvinaisesta tuhopoltosta, joka kertoo Suomen muuttumisesta konkreettisella tavalla. Valokuvien ottaminen ja niiden katselu sekä asiasta puhuminen ja lukeminen on ollut kollektiivista terapiaa.

Tällaistahan näkee vain suuronnettomuuksissa ja sodassa. Olen nähnyt viimeksi Kyproksen sodassa samanlaista. Nyky-Suomesta kertoo paljon se, että tämän suuren tuhopolton jälkeenkin sytyteltiin tulipaloja eri puolilla Suomea "huvikseeen" ja etenkin se, että monet ovat puolustaneet rikoksen tekijää/ tekijöitä. Onko se merkki siitä, että ei todellakaan uskota enää olevan oikeaa ja väärää? Jos niin on, Suomestakin on tullut turvaton maa. Sillä on tietenkin monenlaisia seurauksia.

Mutta miksi laskuri oli poissa koko päivän ja miksi karttakaan ei näyttänyt vierailijoiden määrän nousua? Olivatko ne täysin ylikuormitettuja? Ja mitä tarkoittavat nuo sitemeterin 'visit' ja 'pageview' -termit?