Minulla ei ole edes ajokorttia. Eräässä englantilaisessa romaanissa tällainen asia asettaa henkilön vahvasti epäilyksen alaiseksi: jotain on vikana. Niin kai onkin. Lapsuudenkodissa äärimmäinen köyhyys ja omassa perheessäni krooninen idealismi ja mukavuudenhalu. Pojillakaan ei ole ollut koskaan ajokorttia. Se on suurkaupunkilaisuutta. Miksi hankkia auto, kun joka paikkaan voi kävellä tai mennä julkisilla kulkuneuvoilla?
Meillä oli Kanadassa auto, jota mieheni tarvitsi ehdottomasti työssään. Hän joutui ajamaan niin paljon Suur-Toronton alueella, että kyllästyi lopullisesti autoon. Hauskaa olivat perheen yhteiset, lukuisat ja hyvin pitkät telttailumatkat ympäri Amerikkaa isolla farmariautolla.
Tiedän, että ihmiset tuovat yleensä auton Amerikoista tullessaan. Olisimme voineet tuoda ihkauutta mallia olevan auton, sillä punaisella urheiluautollaan ajanut nuori mies romutti täydellisesti yhdeksän vuotta vanhan automme pari viikkoa ennen Eurooppaan lähtöämme. Mieheni pysähtyi, kun lapsi käveli suojatiellä. Nuori mies ajoi ylinopeudella perään. Auton katto meni haitariksi, mutta mieheni selvisi naarmuitta.
Luulisi, että meille auto olisi suorastaan pyhä, sillä me seurustelimme teini-ikäisinä monta vuotta poikaystäväni isän autossa - ja Iisalmen katuja kävellen. Auto hävisi kuitenkin kävelylle.
Aikoinaan valitsimme auton ja oman asunnon sijasta sen, että lapset kävivät yksityistä koulua ja minä olin kotiäiti. Meidän kaltaisillamme idealisteilla ei ole enää valinnanvaraa, kunhan jotenkin tulee toimeen.
Niin, mitä me toimme Amerikoista? Hyvin, hyvin paljon kirjoja - ja kissan. Ja ennen kuin joku ärhäkkä feministi käy kimppuuni, sanon, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, että naisella on auto. Tyttärelläni on, ja hän saattaa innostua kemppismäiseen snobismiinkin autojutussa. Mutta - ihminen voi tulla toimeen ilman autoa. Voi tulla toimeen ilman polkupyörääkin. Jollei pitkä antibioottikuuri ole täysin pehmentänyt aivojani, muistan Merete Mazzarellan kertoneen jokin aika sitten, ettei hän osaa ajaa polkupyörällä. En minäkään.
Syyt ovat erilaiset. Diplomaatin lapsi Merete taisi käydä sisäoppilaitosta jossain oudossa maassa siinä iässä, jolloin opitaan ajamaan pyörällä. Minä taas olin niin köyhä, ettei meillä ollut silloin varaa edes polkupyörään. Ei ollut monilla muillakaan lapsilla siihen aikaan. Muutaman korttelin lapsilla oli käytettävissä yksi vanha armeijan miestenpyörä. Sillä leikkitoverini oppivat ajamaan. Minä en malttanut olla jonottamassa vuoroani. Kotona odotti pino kirjaston kirjoja. Se pyörä oli lisäksi hirveän ruma!
