Kuvat: Anna Amnell. Klikkaa kuvia, niin näet ne suurempina
Opas vauhdissa philadelphialaisessa museossa
Kirjailija ja historioitsija Kaisa Ikola kertoo käyttävänsä joskus
körttiasua museossa oppaana ollessaan. [Tekstin alussa linkki, josta löytyy kaunis kuva Kaisasta körttiasussa.]
Suomalaiset museot saisivat käyttää enemmänkin kauniita historiallisia asuja.
Ilmaston tultua entistä lämpimämmäksi kansallispuvut ja muut perinnepuvut joudutaan kuitenkin tekemään usein keveämmistä materiaaleista kuin ennen. Turun linnan oppaat kertoivat, että heidän keskiaikapukunsa ovat viskoosia (korjatkoon joku, jos olen muistanut väärin).
Minullla on omatekoinen renessanssipuku, mutta se päällä tulee niin kuuma, että en jaksa pitää sitä enää esimerkiksi kirjamessuilla tai muissa tilaisuuksissa. Kevensin sitä ottamalla hihoista pois toppauksia, jotka saavat käyttäjänsä näyttämään leveältä kuin topattu sohva, mikä olikin niiden tarkoitus aikana, jolloin vaatteen horisontaalisuutta korostettiin. Se oli valtaa korostavaa ('power dressing' kuten 1980-luvun paksuin olkatoppauksin varustetut vaatteetkin). Pitäisi valmistaa uusi ohuempi ja mieluummin hoikentavampi renessanssiasu.
En kuulu itse mihinkään herätysliikkeeseen, mutta herännäisyys oli vallitseva Ylä-Savossa, ja Ylä-Savon kansallispukuun on saatu vaikutteita körttipuvusta. Monet suomalaiset kansallispuvut ovat jatkoa renessanssin naisen asulle, johon kuului valkoinen pusero, leveä hame ja nyöritetty liivi sekä myssy.
suomalainen muinaispuku.
Körttipuku kuten muutkin
suomalaiset perinnepuvut tulevat varmaankin entistä suositummiksi, kun niihin ei liity enää mitään pakkoa, niin kuin oli ennen. Ja yhteydet muihin kulttuureihin, joissa perinnepukuja arvostetáan, lisäävät varmaankin myös Suomessa perinnepukujen käyttöä.
Meillä on joitakin ryhmiä, jotka käyttävät perinneasuja, muiden muassa romaninaiset. Heidän asuaan voidaan verrata nunnan asuun, molemmat nimittäin otetaan sitovasti eli niitä käytetään koko ajan. Romaniasu on hyvin kaunis ja siihen liittyy koruja kuten useimpiin muihinkin perinneasuihin. Jotkut keventävät romaniasuakin käyttämällä ohuempia materiaaleja esimerkiksi hameessa. Kanadassa romanit eivät käyttäneet mitään erityistä asua. Monet muutkin käyttivät niitä vain juhlissa.
Pidän kovasti myös afrikkalaisista asuista, joita näkee toisinaan kesähelteellä Helsingin kaduillakin. Torontossa Afrikasta muuttaneet naapurimme ottivat käyttöön heti
afrikkalaiset asunsa, kun sää lämpeni. Myös musliminaisten asut ja huivit ovat usein hyvin kauniita ja tuovat väriä ja vaihtelua Helsingin aika ankeaan katukuvaan.
Canada's Wonderland huvipuistossa kuten Kanadassa yleensäkin kohtasivat maailman eri puolilta tulleet ihmiset
Torontossa totuin myös sikhien värikkäisiin päähineisiin, joita käyttivät sikhipoliisitkin. Miehet käyttävät harvemmin perinneasuja. Nuorimman tätini mies käytti körttiasua. Tämä nuorena vakavaan sairauteen kuollut mies oli hyvin aurinkoinen ja hauska ihminen, ja hänen muistonsa keventää Ylä-Savon muuten niin ankeaan körttiperinteeseen liittyviä muistojani.
Keskustassa näkee silloin tällöin roolipeleihin meneviä nuoria, joilla on historia- tai fantasia-asuja. Niissä on käytetty mielikuvitusta. Toimittaja Jussi Ahlroth kertoi jokin aika sitten Helsingin Sanomissa siitä, kuinka rooliasu auttoi eläytymään fantasiamaaiilmaan. Tämän päivän Hesarin Minne mennä kertoo 'Zombie Walk' -kulkueesta. Mahtaako se liittyä meksikkolaiseen perinteeseen?
Alla kuva pienen kanadalaisen museon työntekijöistä. Toinen heistä - sinimekkoinen -vaikutti ratkaisevasti kirjoittamiseeni: hänestä tuli Mary, kartanon palvelijar.
Kuva: Anna Amnell
Kommenteissa keskustellaan siitä, voisiko myös suomalaisten museoiden oppailla tai muilla työntekijöillä olla historialliset asut.
