torstaina, marraskuuta 02, 2006

Ariès erehtyi lapsuuden tutkimuksessaan



Nicholas Ormen teos "Medieval Children" (2001) kertoo, että lapsuutta oli jo keskiajalla.

Philippe Arièsin kirja, englanniksi "Centuries of Childhood. A Social History of Family Life" 1962 (1960)on ollut vaikuttamassa luuloomme siitä, että lapsuus "keksittiin" vasta uudella ajalla. Minullakin on 1980-luvulla ostettu Arièsin lapsuustutkimus, jota olen alleviivannut moneen kertaan.

Varsinkin 1990-luvulta lähtien on tutkittu paljon lapsuutta. Esimerkiksi keskiajan tutkijat eivät ole löytäneet tukea Arièsin varovaisille ja muiden 1960- ja 1970-lukujen tutkijoiden äänekkäämmille väitteille, että lapsuus olisi keksitty vasta uudella ajalla.

Keskiajan tutkijat ovat löytäneet keskiajan kirjallisista lähteistä runsaasti aineistoa, joka osoittaa, että aikuiset pitivät jo 1100-luvulta asti lapsuutta erillisenä vaiheena ihmiselämää, osoittivat lapsille hellyyttä ja pitivät heistä huolta.

Lapsen syntymä oli suuri tapaus, lasta hoidettiin ja kasvatettiin huolella. Lapsille valmistettiin leluja, pelejä ja kirjoja. Lapset leikkivät ja loivat myös omaa kulttuuriaan.

Yllä olevat mielipiteeni ovat tiivistelmä keskiajan tutkijan Nicholas Ormen kirjasta "Medieval Children" Yale University Press. 2001. Samaa esittävät muutkin keskiajan tutkijat mm. Shahar, Finucane, Hanawalt sekä Iona ja Peter Opie jne.
Arvostelu Ormen kirjasta
http://www.theguardian.com/books/2001/sep/15/historybooks.highereducation1


Runoilevat opettajattaret

Iisalmen kirkonkylän koulu: opettajat

Kuva ajalta ennen sotia. Toinen vasemmalta Helmi, joka kirjoitti runoja. Keskellä johtajaopettaja. Klikkaa kuvaa, niin näet lisää kuvia tästä koulusta.

Appeni oli johtajaopettajana Iisalmen kirkonkylän koululla, jossa oli monin tavoin lahjakkaita opettajia ja on ollut lahjakkaita oppilaitakin, mm kirjailija Aarno Kellberg. Runoilijan lahjoja oli joillain opettajillakin. Oli tavallista esittää kronikka syntymä- ja nimipäivänä puhumattakaan suuremmista juhlista. Jopa puoliviralliset työasiat voitiin hoitaa runon avulla.

Vielä 1950-luvulla pidettiin koulua myös lauantaisin. Joskus koulupäivä kesti lauantainakin pitkälle iltapäivään. Se ei ollut aina mieleen opettajille eikä oppilaille. Eräs opettajista kirjoittikin johtajaopettajalle anomuksen:

"Ne jotka alaluokkia opettaa
tahtoisivat jo kahdeltatoista lopettaa.
Yksi autoon kiirehtää,
toisella ois pestävää,
kolmas ilman aikojaan
pyrkii pyhän vietäntään
seslongille loikomaan."

Tämä anomus oli tehty yhtä lauantaita varten ja se hyväksyttiin. Anomus oli niin hauska, että eräs silloinen koulupoika, mieheni, muistaa sen vieläkin.

keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006

Kulttuurilehti Aku Ankka



Muutimme 1970-luvulla Kanadaan. Lapset olivat innoissaan, sillä siellä oli kaikki niin kuin Aku Ankoissa.

Talojen edessä oli nurmikot. Ikkunat avattiin nostamalla ruutu ylös. Vesipostit olivat punaisia. Lehtipoika ajoi talon ohi hurjaa vauhtia ja heitti sanomalehden rappusille.

Aku Ankat tekivät lapsille tutuksi muutakin kuin Amerikan kulttuuria. Museoissa he huomauttivat tavan takaa: Tästä kerrottiin Aku Ankassa.

Jostakin syystä oppineet herrat ovat Aku Ankkojen hartaimpia ystäviä.

Olen ihmetellyt sitä, että ihmiset etsivät nykyään vanhoja Aku Ankkoja. Nostalgiaa? Sanotaan myös, että Aku Ankkojen taso on laskenut. Yksi syy voi olla myös se, että Aku Ankka on ryhtynyt käyttämään eaa/jaa -merkkejä. Ateistiperheitä on Suomessa vähän, muutama prosentti. Muut eivät niitä merkkejä viitsi katsella. Siksi etsitään mieluummin kirpputoreilta vanhoja lehtiä tai luetaan muuta. Ei ole myöskään oikein, että alkukielen BC/AD käännetään muotoihin eaa ja jaa.

Ensilumi Helsingissä


Ensilumi Helsingissä, originally uploaded by amnellanna.