Unohtumaton Mikko Reppolt

Kun mieheni ja minä olimme opiskelijoita, kävimme monesti huutokauppakamarilla ihailemassa huonekaluja. Ostimme merimieskirstua muistuttavan suuren kirstun, jonka lahjoitimme jollekin tuttavalle Kanadaan muuttaessamme sekä Kusnetsovan teekannut, jotka ovat vanhemman pojan ja hänen vaimonsa lasivitriinissä kunniapaikalla. Ostimme myös viktoriaanistyylisen tumman monikerroksisen kerroshyllyn, joka suureksi harmiksemme vietiin opiskelija-asuntolan ullakkokomerostamme kesäloman aikana.

Haaveilimme, että hankkisimme vähitellen kauniita antiikkihuonekaluja kotiimme, mutta meidän tuloillamme antiikkihuonekalujen ostamisesta ei tullut mitään. Muistoja noista huutokauppakäynneistä kuitenkin jäi.

Erityisesti jäi mieleen Mikko Reppolt-niminen mies, joka tuntui olevan aina mukana huutokauppakamarilla. Hän oli hymyilevä, boheemisti tai oikeammin resuisesti pukeutunut mies, jonka kaikki näyttivät tuntevan.

Tänä aamuna näin lehdessä otsikon "Koko maailma huusi Mikko Reppoltin jäämistöä" (Pirkko Santajärvi: Emalihopeiden hinnat moninkertaistuivat Hagelstamilla. HS/Kulttuuri 26.5.2008) Eniten eli 34 000 euroa maksettiin suolakosta, jonka nuppi on tuolin muotoinen.

Antiikkikauppias "Reppoltin keräämät esineet on ostettu Suomessa venäläisiltä emgigranteilta 1900-luvun alkupuolella. Nyt ne kaikki palaavat Venäjälle tai länsimaissa asuville venäläisille", kertoo Santajärvi.

Minkä vallankumous hajotti, uudet varakkaat venäläiset kokoavat talteen.

Mikko ja Natalia (syntyjään Gusarova) Reppolt ja heidän tyttärensä Tamara (1939-2007) ovat nähtävissä näissä vanhoissa valokuvissa antiikkikehyksissä
(klikkaa kuvaa suuremmaksi).
Lisäys:
Pyydän lukijaa tutustumaan myös kommentteihin, joissa kerrotaan muistoja Reppoltista.

Hevoskastanja Koulupuistossa

Hevoskastanja Koulupuistossa Helsingissä (Ratakatu-Yrjönkatu-Korkeavuorenkatu). Etualalla Topelius-patsas.

Kukkivat hevoskastanjapuut muualla Helsingissä.

Kukat eivät ole vielä täysin auenneet. Katso viereisessä sivupalkissa olevaa kuvaa saman puun kukista.

Illanrusko

Iltaruskot alkavat

Suru

Pikkusiskoni Tuula kauan sitten opiskelijana

Viime vuonna minusta tuntui, että se ei voinut olla totta, että sisareni oli kuollut. Ihmisen jonka isä elää melkein 90-vuotiaaksi, äiti melkein 97-vuotiaaksi, isoisä 94-vuotiaaksi, isoäiti 90-vuotiaaksi ja joka on ollut aina harvinaisen terve, harrastaa liikuntaa ja syö terveellisesti, ajatellaan elävän vähintäin yhtä vanhaksi kuin hänen lähiomaisensa elivät. Mutta syöpä tuntuu olevan kuin liikenneonnettomuus, joka saattaa iskeä täysin arvaamattomasti.

"Ette olisi voineet tehdä mitään tämän syövän estämiseksi", sanoi lääkäri sisarelleni. Se oli onnettomuus. Lääketiede pystyi parantamaan sen syövän, mutta sisarenikaan elimistö ei ollut niin vahva että se olisi kestänyt rankat hoidot.

Tänä vuonna tuntuu jollakin tavalla vielä pahemmalta, sillä sisaren menetys on tosiasia. Minä en voi enää soittaa hänelle, emme voi muistella lapsuuttamme, emme puhua lapsistamme, miehistämme, astioista, kirjoista, elokuvista, matkoista, vaatteista, kissoista. Emme voi nauraa emmekä itkeä yhdessä.

Mutta me puhumme hänestä, me jäljelle jääneet. Katselemme valokuvia, muistelemme häntä.

Ljubljana

Tavaratalon oven art deco -koristelua
Originally uploaded by amnellanna

Eilen oli Ljubljana Antiikkia,antiikkiaTV-ohjelmassa. Ihastuttava kaupunki tuli kauniisti esille. Vierailtiin mm antiikkikaupassa.jossa oli kauniita art deco -huonekaluja. Minulle jäi mieleen omalta Ljubljanan matkaltani myös tämä tavaratalon oven art deco -koristelu.