Kommentti: lastenhoito, kotiäitiys

Kommenttejani Iineksen blogissa 27. tammikuuta 2009

Mutta monet voisivat ja haluaisivatkin hoitaa lapset kotonaan, mutta yleisen mielipiteen painostuksesta eivät tee sitä. Yhteiskunta suosii lasten kasvattamista tarhoissa, joissa on liikaa lapsia ja liian vähän hoitajia.

Olin opiskelijana muutaman vuoden työssä puolipäivätarhassa.Se oli mielekästä työtä.
Eräänä kesänä Kanadasta tultuani, siis 1980-luvun lopulla minulla oli sattumalta vapaata aikaa ja menin ihanteellisesti töihin helsinkiläiseen päiväkotiin sijaiseksi ja kauhistuin tilannetta.

Ainoa pätevä lastentarhanopettaja istui toimistossa paperitöissä. Hoitajat olivat nuoria naisia, joilla oli hyvin kaavamainen käsitys lapsista. Ystävällisiä he kuitenkin olivat.

Oli järkyttävää, että pienet vauvat ryömivät yksinään "vauvalan lattialla", kun kukaan ei ehtinyt hoivata heitä. Ei eläimiäkään hoidettaisi sillä tavalla.

Leikki-ikäisten leikit keskeytettiin jatkuvasti siivouksen tms tähden. Kaikkien oli pakko nukkua telttavuoteissa alusvaatteisillaan samaan aikaan. jne Se oli arkea eikä juhlapuheita ja teorioita. Liian masentava paikka, siirryin tekemään muuta.

Vähän väliä Hesarin naistoimittajat kauhistelevat, sitä, että niin kovin suuri osa äideistä on kotona (pieniä!) lapsiaan hoitamassa eikä "hyödyttämässä yhteiskuntaa" työelämässä.

Lapset ovat tulevaisuutemme. He ovat kaikkein tärkeintä yhteiskunnassa.
Jos lapsia arvostetaan, arvostetaan myös niitä, jotka heitä hoitavat.

Kommenttini:
J,.

jos lattialla ryömii kymmenen vauvaa, kuka psytyy antamaan heille yksilöllisen hoidon. Sinäkö? Vahvana miehenä jaksaisit tietenkin kantaa kahta yhtä aikaa.:)

Mitä haluat opettaa alle 3-vuotiaille, sellaista mitä he eivät voi oppia kotonaan?
Mikä on niin tärkeää, että lapsi erotetaan sen vuoksi kodistaan, ja hän näkee vanhempiaan vain muutaman tunnin päivässä? Ei ole olemassa erillistä laatuaikaa, vaan koko päivä on tärkeä.

Huom! Hauska lisä keskusteluumme. CNN kertoo juuri, että Amerikassa on syntynyt "kahdeksikot" (octuplets).

sain vastauksen: Ks Lasten laitostaminen ja ideologiset syyt.

Kommentti:

Samuli,
on mukavaa, että lapsesi on onnellinen ja tytyväinen. Sinulla on varmaankin osuutta asiaan.:)

Mitkä asiat vaikuttavat siihen, että lapsi voi olla rauhallinen ja onnellinen, vaikka hänet herätetään aikaisin aamulla, viedään vieraaseen paikkaan, hoitajat vaihtuvat, leikit täytyy keskeyttää monta kertaa päivässä, lapsi näkee vanhempiaan vain muutaman tunnin päivässä?

Vaikuttaako perinnöllisyys, temperamentti vai ensimmäinen vuosi kotona? Minusta tuntuu siltä, että täytyy olla paljon hyviä tekijöitä ja paljon hyvää onnea eli tuuria, että käy hyvin, kun niin monet lapset häiriintyvät.

Ennen tavallinen lapsi oli rauhallinen, mutta nyt tilanne ei ole enää sama. Mikä on syynä? Mikä on merkittävin muutos lapsen elämässä?

27. tammikuuta 2009 18:08

1. kommenttini:

Näin vain pienen välähdyksen Nybergin haastattelusta. Huomasin kaikkein ensimmäiseksi, että rouva Mikkosta kuvattiin oudosta kulmasta. Haluttiin nähtävästi luoda koominen tunnelma.

Ymmärrän hyvin Mikkosen kiihtymyksen, sillä niin aliarvostettuja ovat Suomessa kotiäidit - ja lapset.

Olen ollut itse suurimman osan elämästäni kotiäiti ja voin vakuuttaa teille, että siinä hommassa tarvitaan sekä aivoja, sydäntä että muskeleita. Kotiäiti voi kehittää itseään ja lapsiaan lukemalla lapsilleen ääneen ja käymällä heidän kanssaan museoissa ja taidenäyttelyissä.

Lapsen hoitamisessa tarvittavia ominaisuuksia [=All you need is love] on jokaisella tasapainoisella ja normaalilla ihmisellä. Lapsia on hoidettu enimmäkseen kotona ihmiskunnan historian aikana.

Lisäksi on ihmeellistä, että nykyajan ihmiset, jotka ovat sitä mieltä, että ihminen on eläin, eivät hoida lapsiaan niin kuin eläimet!

Gorilla kantaa lastaan selässään, kunnes tämä on kolmivuotias. Äidinmaito on sekä ihmis- että eläinpienokaisen luonnollinen ravinto. Imettäminen on miellyttävä kokemus sekä äidille että lapselle.

Rakkaus, ystävällinen hymy, juttelu, laulut, kodin tavallinen arki on ollut tärkeintä, muistot siitä lämmittävät koko elämän ajan. Suhde hoitajaan on lisäksi pysyvä, elinikäinen.

Olen yllättynyt siitä, että täälläkin ryhdytään korostamaan sitä, että kyseinen kotiäiti on "kampaajamestari", kouluja käymätön.

Suorastaan hävettää, että sellaista demokraattiseksi sanotussa maassa tehdään, halvennetaan ihmistä, jolla ei ehkä ollut mahdollisuutta opiskella tai joka valitsi palveluammatin, sitähän kampaaja on, terapeutti, kuuntelija, usein myös ystävä, joka tukee asiakastaan.

Näin kertovat ne, jotka käyvät usein kampaajalla. Näin olen kokenut minäkin. Kampaajilla on hyvä kommunikaatiokyky, he pitävät ihmisistä. Ihminen voi lukea ja olla sivistynyt myös ilman muodollisia tutkintoja.

Olen nimimerkki Inkiväärin kanssa samaa mieltä lastenhoidosta. Koti on yleensä paras paikka lapselle hoitipa häntä siellä isä, äiti tai muu pysyvä hoitaja.

Yli 3-vuotiaan on ihanteellista olla puolipäivätarhassa tai muualla toisten lasten seurassa, ja varmaankin hän on onnellinen myös hyvässä hoidossa kodin ulkopuolella, jos siellä luodaan hänelle turvallinen ja leppoisa olo.

Entisajan lapset olivat kuin eri maailmasta, rauhallisia. Ns. häiriintyneitä lapsia oli todella harvassa. Tämän olen kokenut myös opettajana Suomessa ja asuessani Kanadassa, jossa suuri osa äitejä oli kotiäitejä vielä 1980-luvulla.

Usein myös isoäidit hoitivat lapsia. Siinä siirtyi myös vanhan kotimaan kulttuuri ja kieli, olipa se sitten suomea tai kiinaa. "Sydämen kieli", oma äidinkieli, luo pohjan muulle kielelliselle taidolle.

Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun puhutaan Suomeen muuttaneista ihmisistä. Päiväkoti ei liene paras hoitopaikka heidän lapsilleen. Lapset oppivat suomen leikkitovereiltaan ja opettajiltaan. Heillä ei ole kiirettä.

Kommentteja: TV, kielet, taide, politiikka

Ritan blogiin (kielet)

Ritalle:
Hauskoja kirjoituksia.

Katson harvoin TV:tä, mutta koen sen aina katsoessani hyvin virkistävänä. Kuuntelen TV:tä usein mielelläni, sillä mieheni katsoo TV:tä enemmän kuin minä. Historiaa, uutisia, tiedeohjelmia, urheilua. Englanti pysyy tuoreena.

Olen kylläkin tehnyt jaloja päätöksiä katsoa esim ranskalaisia elokuvia ranskalaisen alatekstin kanssa. Se tekisi hyvää, veisi kielitaitoa aina pikkuisen eteenpäin.

Miniäni on ranskankielinen, puhumme englantia, mutta hän kirjoittaa minulle aina ranskaksi ja ilokseni ymmärrän sitä vuosi vuodelta yhä paremmin.

Kuten Helsingin ranskalaisen koulun rehtori aikoinaan sanoi: kielen oppiminen on spiraalista.

Oletko samaa mieltä?

Iineksen blogiin (taide, ks myös hänen edellinen kirjoituksensa taiteesta):

Kuvataiteista voi nauttia monella tavalla, ainakin näin koen itse. Voi antaa taideteoksen vain soljua mielessä kuin musiikin tai opiskella sen taustoja. Nykyään vallitsee minulla tuo ensimmäinen tapa, koululaisena ja opiskelijana luin kaiken mahdollisen tekijöistä.

Parasta herkkua on kuitenkin se, kun saa toisinaan kulkea taidemuseossa tai taidenäyttelyssä pitkänkin aikaa kahden kesken jonkun alan asiantuntijan, ystävän tai sukulaisen, kanssa ja kuunnella häntä.

Maalaukset avautuvat uudella tasolla, saa kuulla aiheesta, taiteilijoiden elämästä ja metodeista yksityiskohtia, joiden hankkiminen itse veisi suunnattomasti aikaa.


Kommentti Kauppalehden Vanhanaikainen -blogin kirjoitukseen Lincolnista ja Obamasta.

BBC haastatteli tänään pitkään mustaa pappia ja hänen vaimoaan, joiden kirkko on viiden mailin päässä Valkoisesta talosta. Alue on pahinta mahdollista slummia, ehkä surkeinta koko maassa, niin arveltiin. Haastattelija kysyi, mitä tämän alueen asukkaat mahtavat arvella Obamasta. Pappi sanoi, että onhan Obamalla erilainen tausta kuin orjien jälkeläisillä, mutta häneen kuitenkin luotetaan. Tajutaan, että Obamalla on harvinaisen vaikea tilanne, mutta odotetaan, että hän parantaisi myös mustien asemaa. Sitä pidettiin hyvänä asiana, että Obama ei ole ollut vain mustien liikkeen aktivisti, vaan toiminut yli roturajojen. Eihän hänestä olisi muutoin voinut tulla presidenttiä. Pelkästään se, että musta henkilö voi saavuttaa korkeimman aseman, oli papin ja hänen vaimonsa mukaan merkittävää nuorille eli siis Amerikan mustien tulevaisuudelle.

Obama onkin korostanut koulutuksen merkitystä, suututtanut mm Jesse Jacksonin sanoessaan, että ihmisten pitää myös itse olla vastuussa elämästään. Siinä Obama on samalla kannalla, kuin oli Kennedy, joka sanoi: "Älä vain odota, mitä maasi voi tehdä sinun hyväksesi, vaan ajattele, mitä voit tehdä maasi hyväksi. (Tämä on nyt lähellä sitä "you"- passiivin liukumista suomeen, mutta sopii mielestäni tähän kohtaan.)

Kuten sanoit, Michelle Obaman tausta auttaa. Samoin Chicagon slummialueelta valkoiseen taloon perheen mukana muuttanut Michellen äiti, joka huoltaa perheen tyttöjä, niin kuin on varmaankin tehnyt jo kauan tämän supertarmokkaan nuorenparin edetessä kummankin urallaan.

Uusi lehti on kääntynyt Yhdysvaltain historiassa. Mutta mitä tapahtuu tämän jälkeen? Se luo jännitystä kaikkialla maailmassa.

Tietokonejohto japanilaisessa kassissa

 

Minne laittaa kaikki tietokoneen käytössä tarvittavat johdot? Miniäni toi Japanin matkalta tuliaisiksi kassin, joka on niin hieno, etten ole raskinut käyttää sitä. Tilkkutyöllä koristettu kassi päätyi lopulta kaksoistehtävään.

Se on samalla koriste ja säilytystila olohuoneessa, jonne on muodostunut puolittain hyljättyjen tietokonetarvikkeiden toimintapiste. Vanha skannerprintteri toimii nimittäin vain vanhemman tietokoneen kanssa, mutta käytän sitä usein tulostamiseen, koska se vie paljon vähemmän mustetta kuin uusi skanneri, varsinainen syöppö. Suljettujen kaksoisovien takana on tietokone, josta tulee pitkä johto. Saan sillä yhteyden, jos mokkulani ei toimi. Tai sain. Vaihdoimme uuteen palveluun, ja olemme muutaman kuukauden kolmen yhteyden loukussa! Täytyy ajatella itämaisen tyynesti ja liukua eteenpäin odottaen normaalitilaa, johon kuuluu yksi yhteys ja "mokkulaorjuus", joka jatkuu vielä vuoden, sillä tein tyhmyyksissäni kahden vuoden sopimuksen, kun sain mokkulan edullisesti.

Mokkula oli alusta asti oikullinen, mutta onneksi sain vaihdetyksi sen ilmaisesti uuteen, joka toimii. En käytä mielellään pitkää johtoa, sillä pelkään, että joku saattaa kompastua siihen.

Tietokoneista ja Internetistä on niin paljon puuhaa ja vaivaa, että ymmärrän hyvin, kuinka joku saattaa kirjoittaa käsin tai vanhalla kirjoituskoneellaan. Käsinkirjoittamisessa on tunnelmaa, vaikka käsiala säilyy nykyään kauniina vain jos kirjoitan hitaasti.

Japanilainen kassi voisi opettaa, että vanhan kulttuurin ja modernin teknologian voi yhdistää, sillä juuri niin tekevät japanilaiset. He arvostavat perinteitä, muun muassa vanhoja taloja ja vanhoja huonekaluja, paljon enemmän kuin me eurooppalaiset. Kuvia Japanista.

P.S. Opera toimii kuin tanssi!

Mikä on todellinen ikäsi?

Kuva: Anna Amnell
Vuoden ensimmäinen quiz ilahdutti: iäkseni tuli 20-40! Kokeile sinäkin.

Valo lisääntyy

 

Tuollainen talorivi ilahduttaa aina.