Ongelmia FB:ssä

Tiedoksi: En pysty kommentoimaan enkä vastaamaan viesteihin. Meni ohi t'ämä ongelma.

Uusin kaksoisolentoni ajelee Mersulla

Kun tulimme tavanomaiselta iltakävelyltämme, katsoin blogiani ja ihmettelin, miten minulle oli tullut yhtäkkiä niin paljon lukijoita. Se johtui varmaankin tästä kommentista Kemppisen blogissa. Sen oli kirjoittanut nimimerkki "Sotakamreeri":


"Amnell uskoo, että kaksikielisiä katsotaan pahasti.
Totta kai, jos maailmaa katselee kuljettajan ohjaaman pitkän Mersun tummennettujen ikkunoiden läpi saattaa uskoa, että siellä jossain ulkona on rahvasta, joka ei ymmärrä kansainvälisyydestä, sivistyksestä ja kirjallisuudesta mitään. Ne vain kahisevat tuulipuvuissaan Ikeassa ja haukkuvat kaksikielistä älymystöä. Ja äänestävät persuja, fyi fan! Taitavat vielä haistakin?

'Sotakamreeri' " 


Nimimerkki viittaa kirjoitukseeni, jossa puolustin monikulttuurisuutta ja kerroin, että tuntemani paluumuuttajat - myös meidän perhe -ovat kokeneet vaikeuksia Suomessa.
Kemppisen blogi Rakas entinen rasisti


Oikein lysti on tuo "sotakamreerin" mielikuvituksen tuote. Mutta meillä ei ole autoa. En osaa ajaa autoa, enkä edes polkupyörää, sillä olin lapsena niin köyhä, ettei meillä ollut varaa sellaiseen ylellisyyteen. Kuljemme raitsikalla ja joskus taksilla, joten lienen nähnyt mersun. En kylläkään tunnista automerkkejä. En tiennyt, miltä mersu näyttää. Niitähän onkin monenlaisia, kertoi Wikipedia, jonka kuva on.


P.S. Tunnustan, että minulla ei ole tuulipukuakaan, mutta tiedän, miltä se näyttää.


Motto: Joskus elämme tietämättämme jännittävää elämää.


Kommenttini eli vastaus nimimerkki "Sotakamreerille":


Hyvä "sotakamreeri",
en kirjoita vain siitä, mitä minulle on tapahtunut, vaan mitä muillekin on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Vertaan Suomea todelliseen monikulttuuriseen maahan ja maanosaan, jossa olen asunut kymmenen vuotta. Olen kirjoittanut jo ennen Norjan tragediaa, että myös perussuomalaisia pitää kuunnella eikä pilkata heitä. Heillä on jotain sanottavaa kuten meillä kaikilla.

Keneksi Sinä, Sotakamreeri muuten minua luulet, kun kirjoitit:

"Totta kai, jos maailmaa katselee kuljettajan ohjaaman pitkän Mersun tummennettujen ikkunoiden läpi saattaa uskoa, että siellä jossain ulkona on rahvasta, joka ei ymmärrä kansainvälisyydestä, sivistyksestä ja kirjallisuudesta mitään. Ne vain kahisevat tuulipuvuissaan Ikeassa ja haukkuvat kaksikielistä älymystöä. Ja äänestävät persuja, fyi fan! Taitavat vielä haistakin?"

Meidän perheellä on hauskaa, kun luen tuon heille. Meillä ei ole ollut koskaan Suomessa asuessamme autoa saati sitten autonkuljettajaa. Minulla ei ole ollut koskaan edes polkupyörää. Käytämme raitsikkaa ja joskus taksia. Kanadassa meillä oli yhdeksän vuotta sama auto. Kerrothan nyt omista autoistasi. Odotan kiinnostuksella.:)
Siirtolaiset ja pakolaiset Kanadassa (kommentti)

Romaanit, elokuvat ja historian tuntu

Kommenttini Facebookissa. Kuvitus myös aikuisten kirjoihin kuten ennen? Kuvassa raumalaisen laivanvarustajan makuuhuoneen esineistöä.


Se voisi sopia myös (aikuisten romaaneihin) siitä syystä, että nykyajan lukijat saattavat olla kärsimättömiä, kustantajakaan ei pidä pitkistä kuvauksista. Silloin lukijan käsitys kirjan maailmasta voi jäädä ohueksi, olla vääristynyt, sillä aikamme on hyvin kulttuuriton. 


Kuvitus esimerkiksi jonkin aikakauden vaatteista, sisustuksesta voisi selventää kirjan maailmaa. Elokuvissakin voi näkyä täydellinen tietämättömyys menneestä aikakaudesta, ihmiset hortoilevat niissä niin kuin nykyajan ihmiset.


 Jos sitten romaanissa on vielä anakronistinen suhtautuminen kyseiseen aikaan, syntyy ihme soppa: henkilöt ovat vahvasti meikattuja feministejä, jotka sinuttelevat kaikkia. Puuttuu vain kännykkä kädestä. 


Voi ymmärtää, että Poirotit ja Miss Marplet kiehtovat, koska mennyt aika elää niissä sekä kuvissa, tekstissä ajatusmaailmassa. Oikea käsitys historiasta alkaa olla harvinaista.

Heat Map -kokeilu

Picasa/Picnic/Heat Map -kokeilu: Nestor Burma aamulla

Kommentti: Paluumuuttajaakaan ei ymmärretä

Minusta on tuntunut, että vaihto-oppilaana oloa tai opintomatkaa arvostetaan enemmän kuin paluumuuttajan lapsena tai aikuisena viettämiä vuosia ulkomailla.

Kemppisen blogin kirjoitus Rakas entinen rasisti
Anita kommentoi: "Mutta mitenkäs taustan salaa -- kun tausta näkyy ihonväristä."

Kommenttini:

Se voi olla ankaraa, armotonta. Tulee mieleen erään amerikkalaisen romaanin lapsi, joka sanoi: Äiti, miksi teit minusta mustan?
 Muut sisarukset olivat valkoisia.

Vaikeaa on meidänkin perheen kokemuksen mukaan ja ystäviemme mukaan myös paluumuuttajilla, nimenomaan lapsilla ja nuorilla, jotka näyttävät "suomalaisilta", heillä on suomalainen nimi, mutta he ovat kulttuuriltaan jotain muuta tai ehkä kahden kulttuurin ihmisiä, joita ymmärretään Suomessa monesti vielä huonommin kuin maahanmuuttajia. (Eräs Helsingin yliopiston espanjanopettaja käytti sanaa 'kulttuurimulatti' tästä ilmiöstä)

Jos osaa kahta kieltä, ja siirtyy niissä vaivattomasti, jotkut kuulijat kokevat olonsa hankalaksi, ajattelevat että toinen teeskentee, näyttelee.

Sitten taas se, että on suomalainen nimi, on monesti työeste. Ei uskota, että paluumuuttaja on täysin englannin- tai ranskankielinen, elänyt vieraskielisessä kulttuurissa täysivaltaisena ehkä erinomaisesta kielitaidostaan kehuttuna "syntyperäisenä" henkilönä. Vaikkapa käännöstehtävä annetaan Suomessa jollekin, jolla on vieraskielinen nimi.:)

Suomessa ollaan edelleen hyvin tottumattomia siirtolaisiin, paluumuuttajin ja monen kulttuurin ihmisiin.

Ihmettelen sitä, miten hyvin jotkut venäläiset emigrantit selvisivät. Oltiinko siihen aikaan tottuneempia monikielisyyteen?

Lisäys: Monet paluumuuttajatuttavat ovat sanoneet, että heidän kokemuksistaan ei haluta edes kuulla.