Asuimme kouluvuosieni aikana vuokralaisina pikkukaupungissa sukulaisten omistamassa talossa. Siitä vuokrattiin markkinoiden aikaan myös hevostalleja.
Pihaan ilmestyi toisinaan todella upeita hevosia. Vain kerran eräs hevonen pillastui ja nousi takajaloilleen. Olin ruusupensaan takana piilossa ja pelkäsin.
Pidin kovasti hevosista, ja minulla oli tapana mennä salaa talliin, laskeutua tallinvintiltä jonkun ystävällisen hevosen selkään ja lojua siinä hevosen selän päällä kädet hevosen kaulan ympärille käärittyinä. Hevosethan pitävät siitä, että niillä on seuraa.
Eräänä talvena ilmestyi pihaan vinttikoira. Eräs mies oli myynyt hevosen ja saanut osan hinnasta vinttikoiran muodossa. Leikkkitoverini, pieni poika, ja minä olimme rakentaneet pihalle aidan viereen ikioman mökin, hökkeliksi me sitä sanoimme. Siellä oli matto lattialla niin kuin lumilinnoissakin ja pieni kynttilänpätkä. Kaunis suuri koira tuli meidän luokse leikkimökkiin.
Istuin leikkimökin lattialla ja nojasin koiraan. Aina kun näen vinttikoiran, muistelen sitä koiraystävääni. Tajusin juuri, etten muista enää sen koiran nimeä. Mutta onhan siitä hyvin, hyvin kauan aikaa, kun sen viimeksi näin.
(2017 : Tämä koira on tullut vuosikymmenten takaa uusimpaan kirjaani, joka ilmestyy todennäköisesti vasta vuonna 2018.)
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
sunnuntai, kesäkuuta 10, 2012
lauantaina, kesäkuuta 09, 2012
Vanhat blogiosoitteet vaivana yhdistämisessä
Eräs kommentoija toi esille kauan sitten kirjoittamani kommentin. Koska osoitteessa on blogisisko kaksi", ei siitä pääse tähän blogiin, vaikka kaikki Blogisisko-kirjoitukset on yhdistetty samaan blogiin (Tarvitsee vain poistaa numero 2, niin pääsee tähän blogiin) . Se on epäkohta blogien yhdistämisessä.
Blogger ei ole muuttanut noiden blogikirjoitusten osoitetta. Ei myöskään alkujaan amnellanna.blogspot.com -osoitteella toimineen Blogisiskon osoitetta. Sen luulisi olevan helppoa, sillä ovathan kaikki Blogger-blogit nykyään "blogspot.fi", muutos tapahtui hetkessä.
Ja se vanha kommenttini:
(Tuosta) tuolista tulee mieleen se, että Pariisissa on monissa vanhoissa korkeissa kerrostaloissa jopa sohva porrastasanteella jossain puolivälissä.
Muistelen, että sellainen puolimatkan sohva oli myös eräässä ranskalaisessa elokuvassa, jossa näytteli mm Simone Signorette (onko nimi oikein?) vanhaa köyhää naista.
Siellähän alakerran asunnot olivat ennen hissien tuloa suurempia ja kalliimpia kuin yläkerran asunnot. Ja ihan ylinnä olivat palveluskunnan yksiöt, jollaisia nyt ostellaan ja yhdistellään näköalan vuoksi - olipa hissiä tai ei. Kai niitä tuoleja laitetaan useaan kerrokseen.:)
Siinä idea kaikille kerrostalossa asuville, varsinkin jos joillakin asukkailla on tapana unohtaa hissin ovi raolleen ja estää siten toisilta hissin käyttö.
Blogger ei ole muuttanut noiden blogikirjoitusten osoitetta. Ei myöskään alkujaan amnellanna.blogspot.com -osoitteella toimineen Blogisiskon osoitetta. Sen luulisi olevan helppoa, sillä ovathan kaikki Blogger-blogit nykyään "blogspot.fi", muutos tapahtui hetkessä.
Ja se vanha kommenttini:
(Tuosta) tuolista tulee mieleen se, että Pariisissa on monissa vanhoissa korkeissa kerrostaloissa jopa sohva porrastasanteella jossain puolivälissä.
Muistelen, että sellainen puolimatkan sohva oli myös eräässä ranskalaisessa elokuvassa, jossa näytteli mm Simone Signorette (onko nimi oikein?) vanhaa köyhää naista.
Siellähän alakerran asunnot olivat ennen hissien tuloa suurempia ja kalliimpia kuin yläkerran asunnot. Ja ihan ylinnä olivat palveluskunnan yksiöt, jollaisia nyt ostellaan ja yhdistellään näköalan vuoksi - olipa hissiä tai ei. Kai niitä tuoleja laitetaan useaan kerrokseen.:)
Siinä idea kaikille kerrostalossa asuville, varsinkin jos joillakin asukkailla on tapana unohtaa hissin ovi raolleen ja estää siten toisilta hissin käyttö.
Krakowan ihanuus
Pianisti soitti ihan vieressä Krakowan keskiaikaisessa verkahallissa Sadepisarat-preludia. Taivas oli kirkas ja pilvetön. Chopiniä Puolassa. Se on ollut toive, ja toiveet voivat nähtävästi täyttyä. Tuntui palkintomatkalta renessanssista kirjoittaneesta. (Klikkaa kuva suureksi)
Tyttäreni asuu parin tunnin automatkan päässä Krakowasta Tsekin puolella, joten uskon, että siellä tulee käytyä uudestaan.
Lue Czesław Miłosz: Vangittu mieli.
Kirjailijoiden kohtaloita
Tyttäreni asuu parin tunnin automatkan päässä Krakowasta Tsekin puolella, joten uskon, että siellä tulee käytyä uudestaan.
Lue Czesław Miłosz: Vangittu mieli.
Kirjailijoiden kohtaloita
perjantaina, kesäkuuta 08, 2012
Huopatossuja ja mummonkaramelleja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)