Helsinki-kollaasi

Photo: Anna Amnell

Valtioneuvoston linna , aikaisemmin Senaatintalo, Engel, 1822 (rakennuksen keskiosa)

Elokuun kuu Helsingissä

Iltakävelyllä kuvattu elokuun kuu. Kuva: Anna Amnell

 

Kommentti: Kulttuuria

1

Tuli mieleen myös Yhdysvaltojen mustan väestön asema. Ennen piti puhua mustaa slangia, jotta oli kunnon mustan kulttuurin edustaja. Nyt musta amerikkalainen saa olla ihan niin sivistynyt kuin haluaa. Miksi ei tavallinen suomalainen saisi osallistua taiteen ja kulttuurin parhaaseen antiin? Salonen on oikeassa: työväenliikkeen alkuperäinen tarkoitus oli avata kulttuuri koko kansalle.

Miksi laahata historian kaunoja mukaan oopperaankin? Arhinmäki joko mielisteli nuoria äänestäjiä tai on sivistymätön juppi, joka ostelee kalliita design-vaatteita ja lentelee ympäri maailmaa jalkapallo-otteluihin. Sekö muka on malli meille köyhemmille? (klikkaa allla olevaa hakusanaa 'samppanjasosialisti')

2.
Arhinmäki vaikuttaa ihan mukavalta nuorelta ihmiseltä, mutta hänellä ei ole sen kummempaa kokemusta köyhyydestä kuin meillä luutuneilla tädeilläkään, päinvastoin me saatamme tietää, miltä tuntuu olla todella köyhä.

Ehkäpä olet kuitenkin oikeassa ja asia on niin, että nykyajan köyhä voi ostaa kalliita design-vaatteita, joita Arhinmäki haastattelujen mukana käyttää ja köyhällä on varaa matkustaa lentoneella eri puolille maailmaa jalkapallo-otteluihin sen sijaan että hän kävisi Savonlinnassa tai Töölössä Oopperassa. Siinäkö se Arhinmäen malli on? Olen noudattanut porvarillista mallia ja käynyt muutaman kerran Oopperassa, ensin Bulevardilla opiskelijana ja sitten Töölössä. Jos se tekee minusta rikkaan elitistin, niin vähälläpä se tuli. Arhinmäen linjaan ei minulla oel varaa.  No, voisin ostaa spray-maalia ja tehdä muutaman graffitin, olihan minulla koulussa piirustuksessa kymppi. 

3. En kadehdi Arhinmäen elämäntapaa, se ei todellakaan minua houkuta. Haluan muistuttaa vain Sinulle, että Arhinmäen kaltaisia ylellisiä elämäntapoja harjoittavia vasemmistolaisia sanotaan sampanjasosialisteiksi – kuten tiedät.:)

Kommentti: Musiikin tempo

Kirsti, monet muusikotkin ovat samaa mieltä ja ovat alkaneet soittaa hitaammin.
Jossakin sanottiin kauniisti, että klassinen musiikki on sopusoinnussa ihmisen sydämen rytmin kanssa.
Chopin lienee soittanut valtavan nopeasti, mutta hän elikin jatkuvassa tuskassa sairautensa ja muiden huoliensa kanssa. Nuorilla musiikin neroilla oli kiire, kuin he olisivat tienneet, ettei aikaa ollut paljon. Näin he ovat nykyajan ihmisten kaltaisia.
Ennen pidin Bachista eniten, jopa siivousmusiikkina järjestyksen tuojana, nyt pidän Mozartista ja Chopinista, kuuntelen oikeastaan vain heitä, sillä maailma on levoton ja vaikeiden ongelmien vallassa. Tuntuisi paolta kuunnella Bachia. Jos tarvitsen lepoa, valitsen hiljaisuuden.
2,

Kirsti, ihmisten musiikin maku on hyvin yksilöllistä. Myös uskonnollisessa musiikissa, jos haluaa jaoitella musiikkia uskonnolliseen ja ei-uskonnolliseen.

Minusta hyvä musiikki on aina ylistystä  Luojalle niin kuin kukkanen tai jokin luonnon elementeistä: vesi, pilvet, tuuli. En ole mystikko, jos pitäisi valita laulu, pidän reippaasta uskonnollisesta musiikista, jossa on hyvä sävel: William Blaken runo "Jerusalem" on hyvä, sekä sävel että sanat, jotka jokainen voi ajatella omaa elinympäristöään koskevaksi, ei vain myyttistä Englantia tarkoittavaksi.

Matkoilla Amerikassa

visited 38 states (76%)
Create your own visited map of The United States or Free ipad travel guide
Vaihto-oppilasvuonna ja Kanadan aikaan tehtyjä matkoja. (Nähtävästi kävin vaihto-oppilasvuonna myös Oklahomassa ja Nebraskassa bussikiertomatkan aikana.) Kanadassa asuessamme teimme koko perhe yhdessä melkein joka kesä pitkiä useamman viikon matkoja.

Yövyimme enimmäkseen teltassa valtion ja osavaltioiden leirintäalueilla, jolloin näki kaunista luontoa ja maaseutua. Yksityiset leirintäalueet saattoivat olla sorakentällä niin kuin esimerkiksi Washington DC:ssä, siksi yövyimme suurkaupungeissa motelleissa ja hotelleissa.

 Matkat olivat monesti hyvin pitkiä: yhdellä matkalla menimme Torontosta Floridan eteläosaan asti, toisella Missisippiä seuraten New Orleansiin. Kaikkein ensimmäinen pitkistä matkoista oli itärannikon matka, jonka aikana näimme sekä suuria kaupunkeja että luontoa. Yhdeksässä vuodessa ehti nähdä paljon, kun eli vaatimattomasti.