Kommentti: torjuttu kulttuuri

Kuva: Books, Reading and Writing Illustrations. Dover.
 Augustinuksesta ja Chestertonista.
Kommenttini:
Kiinnostuin Augustinuksesta, kun luin Paul Ricoeurin kirjasta Time and Narrative, mitä hän kertoi Augustinuksesta. Kohta ajan pohtimisesta oli kuin suoraan eräs lapsuusmuisto: filosofisesti suuntautuva mutta täysin kouluja käymätön enoni pohti missä on eilinen? missä huominen? melkein samoin sanoin kuin Augustinus.  Ja sitten se vertaus pellon muokkaamisesta ja minuudesta.

Suhtautumiseni Augustinukseen on ristiriitainen. Hän oli nero, mutta monien nerojen tavoin auttamaton narsisti. Mutta pitää oppia nauttimaan ihmisten hyvistä ominaisuuksista, vaikka ei voisi sietää heidän huonoja ominaisuuksiaan.

Augustinuksesta alkoi  "vuodatus", omasta minästä kirjoittaminen, jolle ei taida tulla loppua. Mikä bloggaaja hän olisikaan ollut!

Dekkareiden lukijat ovat yleensä avaramielisiä, siksi Chestertonin Father Brown on monille heistä tuttu.

Chesterton on valitettavasti täysin aliarvostettu Suomessa. Juuri häneltä kirjailijat voisivat oppia paljon. Suomi menettää valtavan paljon, kun uskonto torjutaan laajalti kulttuuripiireissä. Siinä menee pois suurin osa maailman huippukulttuurista. Tarvitsee vain ottaa Wikipediasta Catholic writers - ja siellä se maailmankirjallisuus on.

seuraava kommenttini:

Minä olen aina pitänyt katolisesta kulttuurista.

Onhan Brideshead Revisited samoin Downton Abbey katolisen kirjoittajan tekstiä, joten kyllä muutkin siitä pitävät.

Miniäni ja hänen quebeckiläinen sukunsa ovat katolisia. Mitään ongelmia ei ole ollut. Kun miniäni mummo oli meillä käymässä, me nauroimme yhdessä ruokapöydässä sitä, että aina eivät välit ole olleet yhtä ystävällisiä katolisten ja luterilaisten välillä.

Tsekissä Olomoucissa nolotti, kun kuuli, että Ruotsi-Suomen urheat soturit hävittivät keskiaikaisen kaupungin melkein kokonaan. Onneksi heidät pysäytettiin Kaarlen sillalla, niin ei mennyt Prahakin.

Historian elävöittämistä Kaarlen sillalla

Hotelli Torni ja John Irving

The photographs were taken here, a photo by Anna Amnell on Flickr.

20 vuoden ajan näin kotini ikkunoista hotelli Tornin ja Johanneksen kirkon, jotka esiintyvät John Irvingin kirjassa Kunnes löydän sinut (Until I find you). Mutta siinä ei ole ainoa syy siihen, että pidän hänen kirjoistaan.

Ne ovat olennainen osa Torontoa ja Pohjois-Amerikkaa, jossa asuin 10 vuotta ennen paluuta Suomeen ja muuttoa tähän asuntoon. Irvingin kirjat ovat olennainen osa lasteni teini-ikää ja elokuvia, joita katsoimme yhdessä.

Kommentti blogiin Leena Lumi:
Minunkin suosikkejani ovat Ian McEwan ja John Irving. Ihan eri syistä, McEwan koska hänen ohuiden kirjojensa rakenne on loistava ja helposti analysoitavissa, John Irving koska hän on niin hauska ja hänen kirjansa ovat hyvin paksuja ja rönsyileviä:)

Olemme koko perhe nähneet kaikki Irvingin kirjoista tehdyt elokuvat moneen kertaan. Näin yhden McEwanin kirjasta tehdyn elokuvan ja se oli hirveän masentava ja ruma. Puuttui taidokas kieli.

Kerran kävelin Helsingissä Kaivokadulla ja luulin näkeväni John Irvingin kävelevän kadun toisella puolen. Katsoin häntä ihmeissäni - ja hän alkoi katsoa minua. Helpotti. Se ei ollut uni eikä harha, sillä Irving oli niihin aikoihin Helsingissä. Jos hän olisi ollut samalla puolen katua, olisimme varmaankin sanoneet jotakin. Hän on asunut myös Torontossa. Taisi asua vielä siihen aikaan, eräs vieraamme toi minulle torontolaisen sanomalehden, jossa oli haastattelu Irvingistä.

Laitoin John Irvingin Facebook -sivuille kuvat Johanneksen ja Hotelli Tornin torneista yövalaistuksessa. Siellä näkyvät olevan vieläkin muiden fanikuvien joukossa.

Mutta Paul Auster. Olen seurannut hänen uraansa siitä asti, kun poikani puhui hänestä teini-ikäisenä opiskelijana. Hän opiskeli luovaa kirjoittamista Toronton yliopistossa ja opin tuntemaan monia kirjailijoita hänen ja myöhemmin myös nuorempien lasteni kautta. Olen lukenut Austeria ja pidän hänen kirjoistaan. Jostain syystä en ole lukenut koskaan hänen vaimonsa kirjoja. Pitäisi aloittaa jostakin.

Usein luen monia kirja-arvosteluja ja artikeleita hänestä ja hänen kirjoistaan, kun ne ovat juuri ilmestyneet, ja ne tyydyttävät uteliaisuuteni. Kun kirja ilmestyy sitten suomeksi, se on jo vanha juttu. Siksi olen alkanut tilata enemmän kirjoja heti kun ne ilmestyvät odottamatta suomalaista reaktiota niihin. Suomennokset ovat yleensä hyviä, ei siinä ole vikaa.
2.


Leena, Paul Auster on miellyttävä postmoderni kirjailija. Pidän postmodernismista arkkitehtuurissa, mutta filosofiana se on sairasta, ja postmodernit romaanit usein epäonnistuneita. Esim Coetzeen 'Foe' on keinotekoista kikkailua, kun taas hänen perinteistä kerrontaa edustava kuvauksensa poikavuosista on erinomainen.

Tunsin alkuaikoina kovasti myötätuntoa Paul Austeria kohtaan. Austerin uran alku oli kovaa, oli köyhyyttä. Austerin pojalla on ollut pahoja ongelmia, mutta niistä hän ei ole itse kirjoittanut, Siri H. kylläkin. Isä oli etäinen. Ainakin äitinsä kuoleman jälkeen hän sanoo haastattelussa äidin olleen läheinen.

Näin elokuvan The Comfort of Strangers (Vieraan turva), mutta en silloin tuntenut vielä McEwanin kirjoja. Se oli aivan hirveä jopa miehestäni, joka on sotaa kokenut mies (rauhanturvaajana). En ole lukenut kirjaa. McEwanin kirjoja lukiessa kiinnittää huomion kieleen ja rakenteeseen. Hirveitä asioita tapahtuu kaikissa hänen kirjoissaan, mutta ne eivät hallitse kirjaa. Jokin ikävä mielikuva jää kyllä vaivaamaan (Black Dogs, esim).  Luen niitä vain silloin, kun minun pitää kirjoittaessani tutkia rakenteita. Koska kirjat ovat ohuita, se on helppoa. Luin Ian McEwania, kun kirjoitin kirjaani Kyynärän mittainen tyttö.:)

Uutta ja vanhaa Berliinissä

Photo: Anna Amnell

Postmoderni rakennus, jossa sijaitsee Ison Britannian suurlähetystö. Lähetystörakennukset kuuluvat Berliinin kauneimpiin, kuten esimerkiksi kuin ihmeen kautta sodan aikana säilynyt vaaleanpunainen Italian suurlähetystö. Otin lähetystöjen kuvat bussikiertoajelulla, joten useimmat eivät onnistuneet. Tämä kirjoitus kasvoi taas kommentista, tällä kertaa omaan blogiin kirjoitetusta:

Berliinin kulttuuri oli monipuolista. Berliini on vastakohtien, surun kaupunki ja sovinnon monikulttuurinen kaupunki. Se on ollut vasaran ja alasimen välissä, sekä natsihallinnon että kommunistihallinnon aiheuttaman tuhon kohteena.

Jälleenrakennus on ollut saksalaisittain tehokasta ja nopeaa. Kaupunki on valtavan laaja, minkä vuoksi vain kiertoajelu bussilla antoi siitä edes jonkinlaisen yleiskäsityksen.



Berliinin keskustan ainoa yksityinen toisen maailmansodan pommituksissa säilynyt talo. Siinä sijaitsee Biedermeier-museo. Talossa asui suku, johon kuuuluva arkkitehti suunnitteli läheisen synagoogan. Suhteet juutalaisten ja muiden saksalaisten välillä olivatkin aikaisemmin normaalit. Katso kuviani: Biedermeier in Berlin

Katukuvassakin on vastakohtia, uusia hienoja rakennuksia ja karuutta, sillä sodassa Berliinin keskustasta tuhoutuivat melkein kaikki kauniit rakennukset. Uusia rakennuksia pystytettiin sodan jälkeen nopeasti, Itä-Berliinin puolella omaan erityisen rumaan tyyliinsä - osa niistä on purettu jo.

Nuo portaat (sivun alaosassa)  ovat yksi detalji jälleenrakennettua juutalaista kaupunginosaa. Kirja- ja lelukaupassa oli nähtävänä vanha Berliinin juutalaisten puhelinluettelo. Kyyneleet tulivat silmiini, kun selasin sitä. Niin paljon viattomia ihmisiä, jotka tuhottiin natsien hallitessa. Puhelinluettelo oli kulunut, sitä oli tutkittu.

Vanhaa hienoa kulttuuriakin oli rakennuksissa ja tietenkin museoissa, joissa kävin mieheni kanssa. Olin Berliinissä kaksi viikkoa, siitä tosin muutaman päivän Wittenbergissä, ja asuin Särön taiteilija- ja kirjailijaresidenssissä. Se oli ensimmäinen matkani Berliiniin, vaikka luin koulussa pitkän saksan, ja se tuli ihan suunnittelematta. Joku oli perunut matkansa, ja marraskuussa ei ollut lähtijöitä, joten pääsin sinne. Nyt tekee mieli uudestaan.

Kaikki kuvat Berliinin matkalta ryhmiteltyinä: kansiot Berliini ja Wittenberg

Olen käynyt aikaisemmin Hampurissa, Bremenissä ja Lyypekissä, ollut niissä päivän tai pari matkatessani aikoinaan Kanadaan ja takaisin ja sieltä tehdyllä Euroopan Eurorail-kierroksella.

Makroviikko 81: 'nappi'

IMG_6905, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Paina nappia ja kuule iloiset sanat "That was easy". Tämä auttaa, jos tuntuu olo hankalalta.

Makroviikko 81: 'nappi'

Pitkä villatakki

fashion2, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Olen neulonut kerran tyttärelleni pitkän luonnonvalkean villatakin, jossa oli palmikkoraitoja. Tämä malli olisi haaste. Kaupasta sen saa nopeasti. Olen vain ihaillut näyteikkunasta iltakävelyillä. Kuvakin riittää..