Pushkin

Pushkin, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuvia Pushkin-museosta. Kuolinnaamio sopiva alkuun, kun olen lukenut Hannu Mäkelän kirjaa Pushkinin viimeisestä päivästä.
Kuvat: Matti T. Amnell


 

Pushkin's library. Pushkinin kirjasto on laaja ja edustava omalta ajaltaan.




Leluja Pushkin-museossa. Some toys of Pushkin's children

Ruskamatkalla Pietarissa

kuva0174, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ruskan alkua

Anna Akhmatova -museota etsimässä

Anna Akhmatova, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Anna Akhmatova -museo on Sheremetev Palatsin alueella, ja monien tavoin mekin menimme palatsin porttien kautta museota etsimään.
Museo sijaitsee 1700-luvulla rakennetun Sheremetev-palatsin eteläisessä puutarhasiivessä. Anna Akhmatova (1889-1966) asui siellä merkittävän taidehistorioitsijan ja avant garde -teoreetikon, Nikolai Puninin asunnossa melkein 30 vuotta."
Anna Akhmatova kuoli Domodedovossa (37 km Moskovasta).




Sukulaisemmekin oli maininnut, että tämä museo on vaikea löytää. Hän on ollut muutaman päivän työmatkalla, joten emme ole puhuneet asiasta enempää.

Palatsin pihalta löytyi erittäin ystävällinen vahtimestarirouva, joka neuvoi meille kiertotien pään, josta pääsee museoon Sheremetev palatsin korttelin poikki, sillä museo on korttelin toisella puolen osoitteessa Liteyny Prospekt (=katu) 53.



Kiersimme ihmeellisiä ja outoja sisäpihoja, ohi palatsin erillisen teatterirakennuksen ja päädyimme ensin Liteyny-kadulle ja sieltä kadulla olevan kyltin ohjaamana pieneen toimistoon, jossa kerrottiiin, että museo on kiinni korjauksien vuoksi.




Toimiston kaksi kaunista kissaa pelastivat tilanteen ja tyydyimme katselemaan toimistossa olevia Anna Akhmatova -asetelmia. Nähtävissä oli myös venäjänkielinen video. Luulimme, että tämä oli se museo.




Harhailimme kauniissa puistomaisessa sisäpihassa ja päädyimme toimiston takana olevaan varsinaiseen museoon, jonka seinällä on Akhmatovan profiilia esittävä kohokuva.




Totesimme, että rakennus ei ollut mikään murju, ja ympäristö - kuten jo kirjoitin - on kauniin puistomainen. Ruska oli alkamassa.

Olen laittanut kuvat kansioon oikeaan järjestykseen eli alkamaan Liteyny katu 53:sta ja päättymään legendaarisen Sheremetev-palatsin portille Fontanka-kanavan rannalle lähelle siltaa, jossa ovat Eero Järnefeltin ja Aino Sibeliuksen enon luomat kauniit hevospatsaat.



Anna Akhmatova-museo kuvat

Kommentteja enkeleistä ja nais- ja mieskirjailijoista

Kommentti blogiin, jossa keskustellaan enkeleistä ja menestyskirjailijoista
Kuva Pietarista, jonka kaduilla mainostetaan kansainvälistä filmifestivaalia tällä enkelijulisteella
1.

Enkeli on selvästi ajan hermolla. Sopeutuvaisia nuo enkelit.

Luen täällä Pietarissa Hannu Mäkelän kirjaa Pushkinin enkeli, jossa runoilija sanailee suojelusenkelinsä kanssa kuolinpäivänään ennen kaksintaistelua. Olen vasta alkupuolella kirjaa, joten en tiedä, millainen enkeli se Pushkinin enkeli loppujen lopuksi oli.

2.

Jotta tulee varmasti kaupallinen menestys, täytyy ensin perustaa se kirjailijoiden kaunistamisklinikka. Siellä tuleva naispuolinen menestyskirjailija leikataan, muokataan, värjätään ja maalataan, jotta hän muistuttaa menestyskirjailijatarta, jonka voi lähettää mainostamaan teostaan.

Mieskirjailijan taas kuuluu olla hiukan rähjäinen, jännittävä tyyppi, jolla on pussit silmien alla, kumara ryhti, tukka harventunut tai ainakin huonosti leikattu, kulunut puku, sillä työmies on työnsä näköinen. Olen nähnyt komean mieskirjailijan viimeksi silloin, kun Paul Aster oli nuori. Mutta hän näki silloin nälkää. Vasta harmaantunut väsyneen näköinen Auster on menestyskirjailijaksi sopiva. 

Mutta naisen tulee olla pirteä, rusoposkinen, hoikka, hymyilevä, olipa hänen työnsä mitä hyvänsä, traktorin ajamista NL:n loputtomilla viljavainioilla tai tiiliskiviromaanien kirjoittamista joka vuosi kevyellä naisenkädellään.

Kunniaa kravaateille

Kuvassa Josip_Juraj_Strossmayerin patsas Zagrebissa lokakuun 18. päivänä 2007. Kuvanveistäjä oli Ivan Mestrovic (1883–1962)- kroatialais-amerikkalainen kuvaveistäjä, jota monet pitävät suurimpana kuvanveistäjänä renessanssin jälkeen. Kuva: Anna Amnell

Jo muinaiset roomalaiset käyttivät liinaa kaulassaan merkkinä siitä, mihin sotajoukkoon kuuluivat. Huivi on kelvannut yhtä hyvin neuvostopioneereille kuin partiolaisille tai amerikkalaisille karjapaimenille.

Nimi 'kravatti' tuli 1600-luvulla kardinaali Richelieun joukoissa taistelevien kroatialaisten palkkasotureiden värikkäistä kauniista kaulahuiveista, jotka saattoivat olla silkkiä, pellavaa tai jotain karkeampaa kangasta.

Kroatialaiset viettävät lokakuun 18.päivä kansallista kravattipäivää. Siellä voi nähdä patsaillakin kirkkaanpunaisen pitkän ja kapean huivin, joka on kietaistu kaulalle.
Kravaattien kotimaa: kuvia superkravaateista kroatialaiseen tyyliin.:)