Joulu on tulossa

Muualla

Tähän aikaan vuodesta haluaisi olla jossain muualla.

Vanhan valtaus 2

ylioppilaskuvani kevät 1959

Olen 50-luvun tyttö. 

[Poistettu kuva vuodelta 1957. Poistetun kuvan tiedot: Valokuvan otti laatikkokamerallaan 15-vuotias Aune Kämäräinen [luettelo elokuvista], lapsuudenystäväni, joka meni muutama vuosi tuon jälkeen Ateneumiin opiskelemaan. Vanhan ajan yhteiskunnasta kertoo sekin, että olimme jo kolmannessa polvessa ystäviä, äitimme ja isoäitimmekin olivat ystäviä.]

Olin myönteisesti yllättynyt HS-raadin mielipiteistä. "Vanhan valtauksen muistelu kyllästyttää HS-raatia." HS/Kulttuuri 28.11.2008.

Parasta on arkkiatri Risto Pelkosen mielipide: "Pieniä ovat herraslasten leikit maailman muuttajiksi." Juuri noin sen näen minäkin.

Olen muuten täysin eri mieltä kuin Kaari Utrio 1950-luvusta. Näin kertoo Hesari: "Kirjailija Kaari Utrion mielestä 60-luvun radikalismi merkitsi valtavaa muutosta 50-luvun 'ahtaaseen, suvaitsemattomaan, tekopyhään ja totaalisesti miesvaltaiseen ajatteluun.'"

Kaari Utrio kasvoi Helsingissä Tammen toimitusjohtajan tyttärenä. Hyvin köyhän iisalmelaisen perheen lapsena koin 1950-luvun optimismin aikana, jolloin lapset olivat lapsia ja varhaisnuoret ja nuoret osasivat pitää hauskaa ilman viinaa, huumeita ja seksiä.

Oma kokemukseni 1950-luvusta. Iloinen 50-luku.

Me elimme kuin italialaisessa elokuvassa. Kirjoitin sen melkein 97-vuotiaana kuolleen äitini kuolinpäivänä.

Tässä myös sosiologian tilastoja epäuskoisille: Tytöt ja seksi

Hullu vuosi 1968 ja minä

1960-luku oli minun opiskeluaikaani. Se ei ollut minulle hullu vuosikymmen. Kaikki eivät häikäistyneet isä aurinkoisesta ja Leninistä. Kaikki suomalaiset eivät uskoneet Neuvostoliiton propagandaa. Kuten useimmat muutkin suomalaiset koetin elää omaa elämääni oudosta aikakaudesta huolimatta. Se oli minulle onnellista aikaa, johon kuuluivat avioliitto, lapset, ystävät ja opiskelu -siitä huolimatta, että tein sitä työn tai kodin ja lasten hoitamisen ohella ja huolimatta siitä, että joutilaammat opiskelijat mellastivat. Ehkä onnellisuuttani lisäsi se, että meillä ei ollut TV:tä! Emme joutuneet katselemaan NL:n tuulessa heiluvia avaria viljapeltoja.

1960-luku ja minä

Lue myös Vanhan valtaus.

Me kärsimme yhä hullujen vuosikymmenien seurauksista. On aiheellista koota yhteen hullujen vuosikymmenien paketti:

Me konservatiiviset jäärät Klikkaa kirjoituksen alla olevaa tunnusta, esim "1960-luku" tai "1970-luku" , jotta voit lukea muita kirjoituksia, jotka kokevat tätä vuosikymmentä.

Taistolaisten lauluja. Ei kiitos. No, thank you.
http://blogisisko.blogspot.fi/2006/03/taistolaisten-lauluja-ei-kiitos-no.html

Kotiäideistä tehtiin yhteiskunnan vihollisia. Sitä asennetta näkee. Lapset pitäisi antaa yhteiskunnan kasvatettavaksi. Nyt kysytään, onko vanhemmilta viety kokonaan vastuu ja oikeus kasvatukseen.

NAISTENPÄIVÄ

Luulin, että äärivasemmistolaisuus on menneen talven lunta 2000-luvun Suomessa. Olin ollut väärässä. Suomi oli yhä suomettunut.

Ilon aihetta: Helsingin Sanomat on alkanut kirjoittaa suometttumisesta ja hullujen vuosikymmenien ajasta realistisemmin.

Bach auttoi

Koulujen historianopetus ja suomettuminen

Tapaus Wolf Biermann ja 1970-luvun suomalainen kulttuuri

Sananvapauden hinta suomalaisessa blogimaailmassa.

Vanhan valtaus

Huom! Lisäys tänään.
Ja tänään 28.11.2008

Koulupoika hyppeli eilen illalla ison lumikasan päällä Vanhan Yloppilastalon vieressä. Miten paljon symboliikkaa! Iloinen 1950-luku

Helsingin Sanomat kirjoittaa seuraavana päivänä eli 26.11.2008

Vanhan valtaajiin kuuluu monia yhä edelleenkin näkyviä yhteiskunnallisia vaikuttajia kuten esimerkiksi Erkki Tuomioja, Ilkka Taipale, Yrjö Larmola*, Nils Thorvalds, Liisa Liimatainen, Marianne Laxen ja Markus Lyra."

Professori Laura "Kolben mielestä Vanhan valtaus muuttui nopeasti myytiksi, yhdeksi rakennuspalaksi, jolla rakennettiin kansallisen historian suurta kertomusta.

-- Filosofi Kalle Haatanen ei liioin haluaisi suurennella Vanhan valtauksen poliittista tai historiallista merkitystä.

Hän korostaa sitä, että jos Vanhan valtaus oli luonteeltaan reformistinen, se epäonnistui siinä tehtävässä, koska hallintouudistus tapahtui vasta 1990-luvulla. --'Se oli kesy ja omahyväinen'-".
(Jukka Petäjä: Vanhan valtaajat palasivat rikospaikalle. HS/Kulttuuri 26.11.2008)

Sitä se oli - omahyväistä. Varakkaiden perheiden vesat riehuivat, sillä heidän ei tarvinnut huolehtia taloudellisista asioista. Me muut koimme heidät naurettaviksi ja lapsellisiksi. Sitten tajusimme, että he käyttivät hyväkseen Kekkosen ajan ilmapiiriä ja pilasivat kaiken: yliopiston ja kulttuurin. Ns korkeakulttuurin pilaamista eräs entinen taistolainen pitikin lukemassani haastattelussa suurimpana ja pysyvimpänä saavutuksenaan.

Suuri osa keskeisistä äärivasemmistolaisista kuului sukuihin, jotka ovat tottuneet olemaan aina vallassa. He ovat kuin tuuliviiriä, jotka kumartavat aina siihen suuntaan, mistä saa valtaa, hyviä virkoja - ja rahaa. Kai se on geeneissä. He pitävät huolta siitä, että saman aatteen ja yhteisen "hauskan nuoruuden" jakaneet veljet ja sisaret saavat parhaat palat yhteiseksi sanotusta kakusta. He ottivat vallan itselleen ja ovat hyötyneet siitä.

Yhteiskunnan rauhallinen, demokraattinen ja laillinen kehitys on tuonut Suomessakin hyvinvointia meille muille. Siinä ovat olleet mukana kaikki puolueet.

Olin tuohon aikaan vielä opiskelija. Olin suorittanut jo paljon aikaisemmin mm estetiikan ja sosiologian cum lauden ja käynyt Heinilän ja Rainion pitämän sosiologian laudatusseminaarinkin. Sain välillä kolme lasta, siirryin opiskelemaan englantia ja koin englantilaisen filologian laitoksen "turvapaikkana" tuona hulluna vuosikymmenenä. Kun yritin paluuta sosiologian laitokselle, huomasin, että se oli muuttunut punaiseksi. Kerrotaan, että joitakin vuosia sitten sosiologian laitokselta kärrättiin marxilais-leninistä kirjallisuutta kaatopaikalle. Siinä vasta symboliikkaa.

*Lisäys 28.11.
"En vallannut Vanhaa", kirjoittaa Yrjö Larmola tämän päivän Hesarissa.
Minä jo ihmettelin! Larmola kirjoittaa: "Minä päinvastoin edustin ylioppilaskunnan establismentia Ylioppilaslehden päätoimittajana, altavastaajaksi haastettuna. -- Minun ei ole koskaan tarvinnut kääntää takkiani." (Yrjö Larmola: En vallanut Vanhaa. HS/Keskustelua 28.11. 2008).

Ks myös muut kirjoitukseni aiheesta. Klikkaa alla olevia hakusanoja.

2. kommentti Ikkunaiineksen blogiin:

Suomi oli ollut sodan aikana yhtenäinen kansakunta. Jos Suomi olisi saanut olla rauhassa, se olisi säilynyt sellaisena. Mutta sehän ei sopinut NL:n suunnitelmiin, kuten edelläkin on jo kirjoitettu.

Ehkäpä Kekkosesta oli huvittavaa, että äärivasemmistolaisuuteen hurahtivat varsinkin varakkaan keskiluokan ja yläluokan lapset, ne joiden vanhemmat ja isovanhemmat olivat pitäneet Kekkosta nousukkaana.

Kekkonen ei ymmärtänyt sitä, että näinhän nämä suvut saivat pitää vallan käsissään entistä paremmin.

Ketkä ovatkaan nykyään parhaissa asemissa Suomessa? Entiset taistolaiset. Heillä on hyvä veli, hyvä sisar -systeemi. He suosivat aatetoveriensa jälkeläisiäkin.

Huomattava osa keskeisistä taistolaisista kuuluu sukuihin, jotka ovat olleet vallassa vuosisadasta toiseen kumarrellen kuin tuuliviirit milloin mihinkin suuntaan aina riippuen siitä, mikä aate on muodissa ja millä saa parhaiten valtaa ja arvoasemia.

Uskoisin, että Neuvostoliitto teki parhaan rahallisenkin sijoituksensa propagandatyöllä Suomessa. Suomi luisui menneisyyteen, putosi jatkuvaan henkiseen sisällisotaan, joka jatkuu yhä. Suomi on edelleen henkisesti kahtia jakaantunut ja heikko. Suomalaisista tuli arvoinvalideja.

Suomalaiset ovat alkaneet onneksi keskustella entistä avoimemmin. Se tulee esille nimenomaan yleisönosastokirjoituksisssa.

Mikä on saanut aikaan tämän myönteisen ilmiön? Onko se EU ja sen tuoma turvallisuudentunne?