Aikakauslehtien taitolaismuistelot tympäännyttävät

Jakautunut Berliini -monumentti 2010 marraskuussa

(Foreign readers. Google translate cannot translate this. The French translation is somewhat closer than the English one.)

He valtasivat kulttuurin ja kanonisoivat siinä vähitellen toisensa. He tekivät itsestään uuden yläluokan, vasemmistolaisen "intelligentsian". 




Kas vain, Goethekin näkyy olleen kommunisti. Suomalaisten vasemmistolaisten paratiisin DDR-n esineistöä wittenbergiläisessä DDR-museossa.

He piinasivat meitä muita poliittisilla lauluillaan ja tempuillaan, ja nyt 50 vuotta myöhemmin meitä piinataan lehtijutuilla näistä kansakunnan sankareista. Nuoret lähihistoriaa tuntemattomat toimittajat kuvittelevat, että kansa haluaa lukea juuri heistä. 

Onneksi on mahdollisuus paeta taistolaisjulkkisten 70-vuotispäivähaastatteluja ja muuta vasemmistolaista yläluokkaa kuvaavaa : voi ostaa ulkolaisia lehtiä.

Kotiliesi, Ele Alenius ja taistolaiset

HS:n joulukuun kuukausiliite haastattelee Ele Aleniusta, joka joutui SKDL:n puheenjohtajana ollessaan useampaan kertaan Neuvostoliiton suurlähettilään puhutteluun, kun ei totellut Tehtaankadun ohjeita.(Ilkka Karisto: Neuvostoliiton vihollinen. Helsingin Sanomat/Kuukausiliite joulukuu 2009)

"Kylmän sodan loputtua SKDL:n raunioille perustettiin vasemmistoliitto. Alenius kieltäytyi liittymästä puolueeseen, koska mukaan kelpuutettiin myös entiset taistolaiset."

"Taistolaisten ajatukset olivat äärimmäisen kaukana omasta ajattelustani", sanoo Alenius haastattelussa.

Noin SKDL:n entinen puheenjohtaja. Onko silloin ihme, että meikäläinen eli ei-sosialisti tympääntyy täysin, kun "Suomen kotien ikioma lehti" Kotiliesi ihannoi edelleen taistolaisia haastatteluissaan? Kerroin myös, että peruin Kotilieden kestotilauksen tuosta syystä.

Taistolaiset-sana on Hesarin toimittajien keksimä. Lue tämän linkin tietoisku taistolaisista.

Näin kävi. Kotiliedestä iskettiin korkeammalta taholta puhelin korvaan, mutta Alenius taputti selkään lohduttavasti.

Hampaaton Kotiliesi

Tilasin taas kokeeksi Kotilieden. Petyin jälleen siihen, että Kotiliesi julkaisee täysin kritiikittömiä juttuja vanhoista taistolaisista. Tällä kertaa kyseessä on haastattelu Barbara Roosista, Skannon toimitusjohtajasta. (Essi Salonen: Maailmanparantajasta himomyyjäksi. Kotiliesi 22/2009, 26-30)

"Vapaaehtoistyö vei palavasydämisen Barbaran Kuuban sokeripelloille, 'pohjoismaiseen prikaatiin'. --Emme ehtineet juuri nukkua, kun tanssimme yöt läpeensä. Vallankumous oli Kuubassa nuori. Innostus oli kouriintuntuvaa. Se jätti jäljen."

Taistolaisten ihannoima ja kannattama aate kommunismi jätti todellakin jäljen: Kuuba on surkeassa tilassa, rakennukset rappiolla, ihmiset näkevät nälkää, ihmisoikeuksia poljetaan. Kommunismi on tuottanut kaikkialla maailmassa suunnatonta kärsimystä ja tuottaa edelleen. Eikö kannattaisi lopettaa sen ihannointi?

Sattumalta juuri tänään Hufvudstadsbladet kirjoittaa kirja-arvostelun kahden entisen taistolaisen kirjoittamasta kirjasta. (Christian Sundgren: Ett rött bokslut. HBL 17.11.2009)

"Kirjailijat kuvaavat sitä, miten tulivat mukaan liikkeseen, uskoivat marksisimi-leninismiin ja halusivat tuoda neuvostososialismin Suomeen." HBL kutsuu Berggrenin ja Lydenin kirjaa punaiseksi Kuka kukin on -kirjaksi. Camilla Berggren och Marianne Lyden (red.): Nyttiga idioter. Söderströms, 2009. Söderström.

Suomalainen lehdistö on edelleen hyödyllinen idiootti vanhoille taistolaisille, kohtelee heitä silkkihansikkain ja jopa ihannoi heitä kuten uusin Kotiliesi.

Luen hyvin paljon lehtiä. Ostan enimmäkseen ulkomaisia lehtiä, jotta minun ei tarvitse kohdata näitä vanhojen taistolaisten "pyhimyskertomuksia". Uskon, että näin tekevät monet muutkin lukijat. Päätoimittajien kannattaisi kuunnella lukijoitaan eikä lyödä puhelinta korvaan niin kuin minulle tehtiin tänään.

Vanhan valtaus

Huom! Lisäys tänään.
Ja tänään 28.11.2008

Koulupoika hyppeli eilen illalla ison lumikasan päällä Vanhan Yloppilastalon vieressä. Miten paljon symboliikkaa! Iloinen 1950-luku

Helsingin Sanomat kirjoittaa seuraavana päivänä eli 26.11.2008

Vanhan valtaajiin kuuluu monia yhä edelleenkin näkyviä yhteiskunnallisia vaikuttajia kuten esimerkiksi Erkki Tuomioja, Ilkka Taipale, Yrjö Larmola*, Nils Thorvalds, Liisa Liimatainen, Marianne Laxen ja Markus Lyra."

Professori Laura "Kolben mielestä Vanhan valtaus muuttui nopeasti myytiksi, yhdeksi rakennuspalaksi, jolla rakennettiin kansallisen historian suurta kertomusta.

-- Filosofi Kalle Haatanen ei liioin haluaisi suurennella Vanhan valtauksen poliittista tai historiallista merkitystä.

Hän korostaa sitä, että jos Vanhan valtaus oli luonteeltaan reformistinen, se epäonnistui siinä tehtävässä, koska hallintouudistus tapahtui vasta 1990-luvulla. --'Se oli kesy ja omahyväinen'-".
(Jukka Petäjä: Vanhan valtaajat palasivat rikospaikalle. HS/Kulttuuri 26.11.2008)

Sitä se oli - omahyväistä. Varakkaiden perheiden vesat riehuivat, sillä heidän ei tarvinnut huolehtia taloudellisista asioista. Me muut koimme heidät naurettaviksi ja lapsellisiksi. Sitten tajusimme, että he käyttivät hyväkseen Kekkosen ajan ilmapiiriä ja pilasivat kaiken: yliopiston ja kulttuurin. Ns korkeakulttuurin pilaamista eräs entinen taistolainen pitikin lukemassani haastattelussa suurimpana ja pysyvimpänä saavutuksenaan.

Suuri osa keskeisistä äärivasemmistolaisista kuului sukuihin, jotka ovat tottuneet olemaan aina vallassa. He ovat kuin tuuliviiriä, jotka kumartavat aina siihen suuntaan, mistä saa valtaa, hyviä virkoja - ja rahaa. Kai se on geeneissä. He pitävät huolta siitä, että saman aatteen ja yhteisen "hauskan nuoruuden" jakaneet veljet ja sisaret saavat parhaat palat yhteiseksi sanotusta kakusta. He ottivat vallan itselleen ja ovat hyötyneet siitä.

Yhteiskunnan rauhallinen, demokraattinen ja laillinen kehitys on tuonut Suomessakin hyvinvointia meille muille. Siinä ovat olleet mukana kaikki puolueet.

Olin tuohon aikaan vielä opiskelija. Olin suorittanut jo paljon aikaisemmin mm estetiikan ja sosiologian cum lauden ja käynyt Heinilän ja Rainion pitämän sosiologian laudatusseminaarinkin. Sain välillä kolme lasta, siirryin opiskelemaan englantia ja koin englantilaisen filologian laitoksen "turvapaikkana" tuona hulluna vuosikymmenenä. Kun yritin paluuta sosiologian laitokselle, huomasin, että se oli muuttunut punaiseksi. Kerrotaan, että joitakin vuosia sitten sosiologian laitokselta kärrättiin marxilais-leninistä kirjallisuutta kaatopaikalle. Siinä vasta symboliikkaa.

*Lisäys 28.11.
"En vallannut Vanhaa", kirjoittaa Yrjö Larmola tämän päivän Hesarissa.
Minä jo ihmettelin! Larmola kirjoittaa: "Minä päinvastoin edustin ylioppilaskunnan establismentia Ylioppilaslehden päätoimittajana, altavastaajaksi haastettuna. -- Minun ei ole koskaan tarvinnut kääntää takkiani." (Yrjö Larmola: En vallanut Vanhaa. HS/Keskustelua 28.11. 2008).

Ks myös muut kirjoitukseni aiheesta. Klikkaa alla olevia hakusanoja.

2. kommentti Ikkunaiineksen blogiin:

Suomi oli ollut sodan aikana yhtenäinen kansakunta. Jos Suomi olisi saanut olla rauhassa, se olisi säilynyt sellaisena. Mutta sehän ei sopinut NL:n suunnitelmiin, kuten edelläkin on jo kirjoitettu.

Ehkäpä Kekkosesta oli huvittavaa, että äärivasemmistolaisuuteen hurahtivat varsinkin varakkaan keskiluokan ja yläluokan lapset, ne joiden vanhemmat ja isovanhemmat olivat pitäneet Kekkosta nousukkaana.

Kekkonen ei ymmärtänyt sitä, että näinhän nämä suvut saivat pitää vallan käsissään entistä paremmin.

Ketkä ovatkaan nykyään parhaissa asemissa Suomessa? Entiset taistolaiset. Heillä on hyvä veli, hyvä sisar -systeemi. He suosivat aatetoveriensa jälkeläisiäkin.

Huomattava osa keskeisistä taistolaisista kuuluu sukuihin, jotka ovat olleet vallassa vuosisadasta toiseen kumarrellen kuin tuuliviirit milloin mihinkin suuntaan aina riippuen siitä, mikä aate on muodissa ja millä saa parhaiten valtaa ja arvoasemia.

Uskoisin, että Neuvostoliitto teki parhaan rahallisenkin sijoituksensa propagandatyöllä Suomessa. Suomi luisui menneisyyteen, putosi jatkuvaan henkiseen sisällisotaan, joka jatkuu yhä. Suomi on edelleen henkisesti kahtia jakaantunut ja heikko. Suomalaisista tuli arvoinvalideja.

Suomalaiset ovat alkaneet onneksi keskustella entistä avoimemmin. Se tulee esille nimenomaan yleisönosastokirjoituksisssa.

Mikä on saanut aikaan tämän myönteisen ilmiön? Onko se EU ja sen tuoma turvallisuudentunne?

Tuttuja nimiä

”Matti Rossi vähättelee Dénes Kissin kohtaloa.” HS 30.9.2005)

Tässä luettavissa Rossin ilmiantokirje ja haastattelu Matti Rossista sekä keskustelua aiheesta.
Lue myös Kemppisen kirjoitus vuodelta 2007 Rossista.
Taistolaisten vaikutusta Suomessakin vähätellään. He ovat kuitenkin vaikuttaneet lukemattomien ihmisten elämään.
Minunkin sisareni lähti Ateneumin karsintakursseilta kesken pois, kun Rossi ja kumppanit pitivät siellä "poliittista hengennostatustilaisuutta", kuten sisareni sanoi.

Sisareni halusi opiskella taidetta, mutta taide ei ollutkaan enää tärkeintä Ateneumissa, vaan siihen oli sotkettu politiikkaa. Sisareni ei ollut kiinnostunut politiikasta ja olisi poistunut, jos siellä olisi vaahdottu samalla tavalla yksisilmäisesti minkä hyvänsä ideologian puolesta. Monet kyllästyivät koko maahan.

Vähän yli vuosi sitten kirjoitin Kiiltomadon keskusteluforumissa, että läksimme Suomesta pois, koska ”1970-luku oli Suomessa vastenmielistä suomettumisen aikaa ”.(”Muutin 1970-luvun Suomesta pois. 24.02.04 13:54)

06.04.04 kuvittelin kirjoittavani jäähyväiskirjoituksen Kiiltomatoon:
” --- On kiinnitetty huomiota siihen, että harvat naiset aloittivat kirjailijan uran 60-luvulla. Kulttuurielämän politisoituminen oli varmaankin yksi syy, vaikka siitä ei ole paljon puhuttu vieläkään. Joillakin oli viisaita ja vaikutusvaltaisia ystäviä tai omaisia, jotka pystyivät neuvomaan, miten päästä alkuun niissäkin olosuhteissa ja miten selviytyä. Jotkut käänsivät takkinsa, suuri osa vaikeni. Monta kirjailijaa jäi kokonaan syntymättä. On ollut hyvin terapeuttista kertoa julkisesti, miltä nuo hullut vuosikymmenet tuntuivat minusta, joka vaikenin kauan ja jopa läksin pois Suomesta. Kertokaa te muutkin, miltä teistä tuntui. Miten te selvisitte? (”Mekin saamme nyt puhua” 06.04.04 10:10) [KIILTOMADON ARKISTOT SULJETTU.]

Siitä paisuikin mammuttikeskustelu, joka jatkui ketjussa ”Jatkoa vanhaan aiheeseen”, ja loppui vasta kymmenen päivän kuluttua. Yli viikon kestänyt nettilynkkaus huipentui siihen, kun nimellä "Aleksi Ahtola" kirjoittava henkilö innostui tuhlaamaan arvokasta aikaansa kirjoittamalla minusta Kiiltomatoon pitkän kirjoituksen (edellä mainitussa ketjussa ”Jatkoa vanhaan aiheeseen viesti ”Politiikan perusteet”. Aleksi Ahtola. 15.04.04 14:30) jossa hän pilkkasi minun kaltaistani toisinajattelijaa vertaamalla minua Mereen, Krossiin ja Haveliin.

Ennenkuulumatonta oli tapahtunut: tuntematon ja mitätön nuorisokirjailija oli uskaltautunut sohaisemaan kynällään taistolaisten jättämää historian roskakasaa. Mutta juuri se oli kiinnostavaa: Suomessa ei ollut todellakaan sellaisia toisinajattelijoita kuin Havel eikä paljon muitakaan paitsi Inkeri Kilpinen. Ahtola korosti huomaamattaan tätä karua tosiasiaa, eikä huomannut myöskään sitä, mitä olin valittanut: En voinut aloittaa kirjoittamista nuorena, vaan läksin pois maasta. Sanoin myös, etten uskonut olevani ainoa, jonka ura oli jäänyt aloittamatta.[Suurin osa tunnetuista nuorisokirjailijoistakin aloitti aivan 1970-luvun lopulla, jolloin olin jo saanut siirtolaispaperit Kanadaan lähtöä varten.]

Kross sanoi TV-haastattelussa, että kommunismi ja ”vapaus” olivat kuin kaksi kiveä, jotka oli heitetty veteen. Niiden muodostamat renkaat kohtasivat veden pinnalla, ja siitä kohdasta hän kirjoitti. Se on yksi tapa selvitä. Mutta minne olivat Suomen Havelit menneet? Missä he ovat nyt? Miksi Suomessa ei ollut toisinajattelijakirjailijoita?