tiistaina, tammikuuta 24, 2006

C.S. Lewis -artikkeli Kotiliedessä

Outo juttu C.S. Lewisista, mutta kauniita valokuvia ja lisää todisteita Lewisin "kuhmuisista" tweedtakeista. Kuvien alateksteistä jää mukava tunnelma.

Englanniksi on ilmestynyt useita C.S. Lewis-elämäkertoja, mutta Koivunen on valinnut lähteekseen A.N. Wilsonin kirjan, jossa Wilson pilailee Lewisin kustannuksella ja psykoanalysoi freudilaisittain Lewisin elämää.

A.N. Wilson "valitsee kuvitelman , jos se on vitsikkäämpi kuin todellisuus", luo oman kuvitelmansa Lewisista ja pilkkaa sitä.

Ei ole mitään todisteita sillä väitteellä, että Lewisilla oli suhde rintamalla kuolleen ystävänsä äidin Janie Mooren kanssa. Väite on täysin juoruilun tasolla. Omaelämäkerrassa oleva viittaus suureen tunnekuohuun voi tarkoittaa mitä hyvänsä asiaa.

Lewis ei myöskään salannut sitä, että rouva Moore hoiti hänen talouttaan (paitsi isältään opiskeluaikana). Hänen ystävänsä, mm Tolkien, ja hänen oppilaansa vierailivat talossa usein eivätkä nähneet suhteessa mitään erikoista.

Koivusen väite "Hänen teologinen tietämyksensä oli vähäistä" on yllättävä. En ole sellaista koskaan ennen lukenut. Yleensä sanotaan, että Lewis oli lukenut enemmän teologiaa kuin teologit.

Mainitsematta jää, että C.S. Lewis sai Englannin arvostetuimman lastenkirjallisuuspalkinnon Carnegie mitalin kirjasta The Last Battle, mutta tosiasiallisesti koko Narnia-sarjasta.

Suomalainen lukija voi tutustua pian suomeksikin pätevimpänä pidettyyn Lewis-elämäkertaan eli Roger Lancelyn Greenin ja Walter Hooperin Lewis-elämäkertaan.

Wilson aikoi itse papiksi, mutta on muuttunut kristinuskon pilkkaajaksi, jonka mielestä maailmassa on vain kourallinen kristittyjä ja näiden pitäisi tunnustaa peli pelatuksi. Se on hyvin outo asenne kun ottaa huomioon tosiasiat, esimerkiksi kristinuskon valtavan kasvun Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

Wilson kuvaa hyvin Oxfordin ilmapiiriä ja Lewisin tutkimuksia, mutta epäonnistuu itse elämäkerrassa: Wilsonin C.S. Lewis -elämäkerta (arvostelu)
Wilson Murdoch-elämäkerran kirjoittajana.

Elina Koivunen:”C.S. Lewis. Alyä ja intohimoa.” – Kotiliesi 2/2006
Lue "C.S. Lewis ja naiset ja muuta aineistoa Lewisista "Narniassa-blogistani kohdasta "CS Lewis." (kategoriat)
Tämä kirjoitus on siirretty Narniassa-blogista.

Helsingin Sanomat onnistui Lewis & Tolkien -artikkelissa loistavasti. Samaa ei voi sanoa Kotilieden Lewis-artikkelista. C.S. Lewis on erittäin suosittu kirjailija Suomessakin.

Supisuomalaista vai keskiaikaista?

Durer: Hieronymos työhuoneessaan
Siitä ei ole kauan, kun mies rakensi vielä Suomessa kodin perheelleen vähän samalla tavalla kuin lintu tekee pesän, ympäristöstä löytämistään aineksista. Sellainen oli isoisäni, suksimestarin talo. Kaikki oli puusta astioista lähtien. Vaatteet riippuivat oksista, jotka olivat alkuperäisillä paikoillaan puussa.

Kun luin ensi kerran Rybczynskin kirjaa kodista ja kodikkuudesta (Home. A short history of an idea), löysin sieltä tämän Durerin kuvan, joka ällistytti minua. Se vaikutti hyvin tutulta. 1500-luvun kodeissa kaikkialla Euroopassa oli paljaat penkit seinänvierustoilla, pöytä, jossa on irrotettava levy ja pukkijalat. Puulattia, lautaseinät, seinähylly, muutama kirstu, vaatteet naulassa. Suomalainen pirtti/tupa oli sellainen vielä vähän aikaa sitten, ainakin 1950-luvulla. Eläimiäkin tuotiin tupaan, ei kuitenkaan leijonia vaan vastasyntyneitä vasikoita ja somia porsaita pakkasilla.

Me olemme säilyneet täällä maailman laidalla metsäläisinä hyvässä mielessäkin, ja kun olemme omaksuneet muista kulttuureista jotakin, olemme muuttaneet sen ikiomaksemme, miltei tunnistamattomiin, ihan niin kuin intiaanit ovat aina tehneet. Intiaanien helmikoristelut ja matot ovat aitoja intiaanituotteita, samoin ovat sauna ja monet muut asiat Suomessa: ne ovat muuttuneet supisuomalaisiksi.

Tuo ruutuikkuna - sellainen on ollut Tallinnan keskustan porvarin kivitalossa jo 1500-luvulla. En olisi sellaista itse osannut etsiä, mutta satuin sinne mieheni kanssa samaan aikaan kuin Cambridgen yliopiston keskiaikaisen arkkitehtuurin professori, ja hän vei meidät takahuoneeseen, jossa oli tuollainen iso ruutuikkuna.

Feminismi voi muuttua toisinaan seksismiksi.



Kuva. Freefoto.com
Kannatan maltillista feminismiä. Se on syntynyt puolustamaan naisen oikeutta saada tasa-arvoista kohtelua yhteiskunnassa. Työtä hakiessa tasa-arvo tarkoittaa sitä, että henkilö saa työpaikan ansioittensa mukaan, ei sukupuolen mukaan.

Ajatelkaamme, että joku sanoisi kannattavansa jotain henkilöä presidentiksi juuri sen vuoksi, koska tämä on mies. Siitä syntyisi kova meteli. Miksi ei synny vastaavaa meteliä ja seksismistä syyttelyä, kun monet sanovat jälleen kannattavansa toista ehdokasta, koska tämä on nainen?

Olisi kiinnostavaa tutkia, kannattivatko samat ihmiset samasta syystä myös Rehniä tai Uosukaista vai käytetäänko feminismiä sopivassa tilanteessa naisten hämäämiseksi. Samalla pilataan feminismi, joka muuttuessaan seksismiksi menettää merkityksensä.

Jonkun henkilön kannattaminen julkiseen virkaan sukupuolen perusteella on seksismiä. Edellisten presidenttienkään työtä ei pidä arvioida sukupuolen perusteella, vaan sen perusteella, mitä he ovat todella saaneet aikaan.

maanantaina, tammikuuta 23, 2006

Orkideakin voi olla vaikea tai helppo

Ostin tämän orkidean eräänä kesänä alennusmyynnistä, mutta se oli sittenkin aika kallis. Olin nähnyt kuvan samanlaisesta kukasta eräässä sisustuslehdessä. Siinä se huoneen keskellä pöydällä ja täynnä kukkia. Tämäkin oli viikkokausia täynnä suuria kauniita kukkia. Tässä kuvassa kukinta on jo lopuillaan.

Olin kysellyt hoito-ohjeita, ja kosteutta pidettiin tärkeänä. Perhoskämmekkäni kukoistivat, joten oletin, että tämäkin menestyisi. Se oli valoisassa huoneessa pöydällä, ja laitoin vettä kahteen astiaan sen vierelle tuomaan sille kosteutta. Sumutin sitä huolellisesti, niin kuin oli käsketty.

Tein ratkaisevan virheen: Sumutin vettä lehtiin, mutta sitä valui myös lehtien yhtymäkohtaan ja kukka mätäni. Yritin pelastaa kukan vaihtamalla sen uuteen ruukkuun, mutta nähtävästi vain vahingoitin juuria. Kukka kuoli.

Tämän jälkeen olemme ostaneet vain perhoskämmeköitä. Olen saanut lahjaksi muitakin. Ne ovat kukkineet kauan ja tuottaneet paljon iloa. En ole saanut niitä yleensä kukkimaan uudestaan. Yksi paleltui ikkunalaudalla, kun tuli yöllä äkkiä pakkanen, toiset vain lopahtivat. Olen itse aloittelija, mutta orkideanäyttelyissä olen ihaillut mitä ihmeellisempiä kukkia ja keskustellut niiden hoidosta. Mutta en taida laajentaa valikoimaani.

Myös Gregory Peck kasvatti vain perhoskämmeköitä, TV-haastattelussa hän kertoi syynkin: helppohoitoisia ja erittäin kauniita. Sama syy minullakin.

lauantaina, tammikuuta 21, 2006

Näistä timanteista minäkin pidän. Ice flowers



Marja-Leena Rathjen kirjoitus Finnish ice flowers toi takaisin Suomeen ikkunaiineksen tyylikkääseen blogiin,jossa kukkivat tänä viikonloppuna jääkukat.

Kuinkahan moni meistä onkaan innostunut ottamaan tänään kuvia omista jääkukistaan? Erityisesti minua kiehtoo se, että orkideat kukkivat juuri keskitalvella pitkiä aikoja. Jääkukat ikkunassa ja orkideat ikkunalaudalla ovat tavallinen näky talvisin.



Meillä on vanhanaikaiset kaksinkertaiset ikkunat, ja niihin muodostuu hyvin herkästi jääkukkia. Aikaisemmin en ole niitä tallentanut. Parhaat jääkukat löytyivät tänään keittiönikkunasta. Niitä täytyy kuvata seuraavaksi aurinkoisena pakkaspäivänä.

Olen ahertanut uuden kotisivublogin My new homepageblog

Olen tajunnut, että en osaa tehdä tai edes korjata tavallisia kotisivuja. Siksi aloinkin opetella bloggaamaan, jotta voisin tehdä tällä menetelmällä kotisivut, joita on helppo täydentää itse.

Huomasin, että Blogger ei käy siihen. Mitenkähän onnistuu uudessa paikassa? Olen avannut uuden kotisivublogin/homepageblog. Se on Amnellinksin ja Anna Amnellin kirjoituslipaston sisarblogi. Ne kaikki kertovat kirjoista ja historiasta (sekä kissoista, kukista, nalleista ym tärkeästä). Uusi kotisivublogi on tarkoitettu lapsille ja lapsenmielisille. Se ei ole esillä Blogilistalla.

Kuvassa Molly kirjasta "Aurora ja Molly". Piirros: Matti Amnell

Otan vastaan (ystävällistä) kritiikkiä. Avautuuko se liian hitaasti? jne