Kotiliesi, Ele Alenius ja taistolaiset

HS:n joulukuun kuukausiliite haastattelee Ele Aleniusta, joka joutui SKDL:n puheenjohtajana ollessaan useampaan kertaan Neuvostoliiton suurlähettilään puhutteluun, kun ei totellut Tehtaankadun ohjeita.(Ilkka Karisto: Neuvostoliiton vihollinen. Helsingin Sanomat/Kuukausiliite joulukuu 2009)

"Kylmän sodan loputtua SKDL:n raunioille perustettiin vasemmistoliitto. Alenius kieltäytyi liittymästä puolueeseen, koska mukaan kelpuutettiin myös entiset taistolaiset."

"Taistolaisten ajatukset olivat äärimmäisen kaukana omasta ajattelustani", sanoo Alenius haastattelussa.

Noin SKDL:n entinen puheenjohtaja. Onko silloin ihme, että meikäläinen eli ei-sosialisti tympääntyy täysin, kun "Suomen kotien ikioma lehti" Kotiliesi ihannoi edelleen taistolaisia haastatteluissaan? Kerroin myös, että peruin Kotilieden kestotilauksen tuosta syystä.

Taistolaiset-sana on Hesarin toimittajien keksimä. Lue tämän linkin tietoisku taistolaisista.

Näin kävi. Kotiliedestä iskettiin korkeammalta taholta puhelin korvaan, mutta Alenius taputti selkään lohduttavasti.

Hampaaton Kotiliesi

Tilasin taas kokeeksi Kotilieden. Petyin jälleen siihen, että Kotiliesi julkaisee täysin kritiikittömiä juttuja vanhoista taistolaisista. Tällä kertaa kyseessä on haastattelu Barbara Roosista, Skannon toimitusjohtajasta. (Essi Salonen: Maailmanparantajasta himomyyjäksi. Kotiliesi 22/2009, 26-30)

"Vapaaehtoistyö vei palavasydämisen Barbaran Kuuban sokeripelloille, 'pohjoismaiseen prikaatiin'. --Emme ehtineet juuri nukkua, kun tanssimme yöt läpeensä. Vallankumous oli Kuubassa nuori. Innostus oli kouriintuntuvaa. Se jätti jäljen."

Taistolaisten ihannoima ja kannattama aate kommunismi jätti todellakin jäljen: Kuuba on surkeassa tilassa, rakennukset rappiolla, ihmiset näkevät nälkää, ihmisoikeuksia poljetaan. Kommunismi on tuottanut kaikkialla maailmassa suunnatonta kärsimystä ja tuottaa edelleen. Eikö kannattaisi lopettaa sen ihannointi?

Sattumalta juuri tänään Hufvudstadsbladet kirjoittaa kirja-arvostelun kahden entisen taistolaisen kirjoittamasta kirjasta. (Christian Sundgren: Ett rött bokslut. HBL 17.11.2009)

"Kirjailijat kuvaavat sitä, miten tulivat mukaan liikkeseen, uskoivat marksisimi-leninismiin ja halusivat tuoda neuvostososialismin Suomeen." HBL kutsuu Berggrenin ja Lydenin kirjaa punaiseksi Kuka kukin on -kirjaksi. Camilla Berggren och Marianne Lyden (red.): Nyttiga idioter. Söderströms, 2009. Söderström.

Suomalainen lehdistö on edelleen hyödyllinen idiootti vanhoille taistolaisille, kohtelee heitä silkkihansikkain ja jopa ihannoi heitä kuten uusin Kotiliesi.

Luen hyvin paljon lehtiä. Ostan enimmäkseen ulkomaisia lehtiä, jotta minun ei tarvitse kohdata näitä vanhojen taistolaisten "pyhimyskertomuksia". Uskon, että näin tekevät monet muutkin lukijat. Päätoimittajien kannattaisi kuunnella lukijoitaan eikä lyödä puhelinta korvaan niin kuin minulle tehtiin tänään.

C.S. Lewis -artikkeli Kotiliedessä

Outo juttu C.S. Lewisista, mutta kauniita valokuvia ja lisää todisteita Lewisin "kuhmuisista" tweedtakeista. Kuvien alateksteistä jää mukava tunnelma.

Englanniksi on ilmestynyt useita C.S. Lewis-elämäkertoja, mutta Koivunen on valinnut lähteekseen A.N. Wilsonin kirjan, jossa Wilson pilailee Lewisin kustannuksella ja psykoanalysoi freudilaisittain Lewisin elämää.

A.N. Wilson "valitsee kuvitelman , jos se on vitsikkäämpi kuin todellisuus", luo oman kuvitelmansa Lewisista ja pilkkaa sitä.

Ei ole mitään todisteita sillä väitteellä, että Lewisilla oli suhde rintamalla kuolleen ystävänsä äidin Janie Mooren kanssa. Väite on täysin juoruilun tasolla. Omaelämäkerrassa oleva viittaus suureen tunnekuohuun voi tarkoittaa mitä hyvänsä asiaa.

Lewis ei myöskään salannut sitä, että rouva Moore hoiti hänen talouttaan (paitsi isältään opiskeluaikana). Hänen ystävänsä, mm Tolkien, ja hänen oppilaansa vierailivat talossa usein eivätkä nähneet suhteessa mitään erikoista.

Koivusen väite "Hänen teologinen tietämyksensä oli vähäistä" on yllättävä. En ole sellaista koskaan ennen lukenut. Yleensä sanotaan, että Lewis oli lukenut enemmän teologiaa kuin teologit.

Mainitsematta jää, että C.S. Lewis sai Englannin arvostetuimman lastenkirjallisuuspalkinnon Carnegie mitalin kirjasta The Last Battle, mutta tosiasiallisesti koko Narnia-sarjasta.

Suomalainen lukija voi tutustua pian suomeksikin pätevimpänä pidettyyn Lewis-elämäkertaan eli Roger Lancelyn Greenin ja Walter Hooperin Lewis-elämäkertaan.

Wilson aikoi itse papiksi, mutta on muuttunut kristinuskon pilkkaajaksi, jonka mielestä maailmassa on vain kourallinen kristittyjä ja näiden pitäisi tunnustaa peli pelatuksi. Se on hyvin outo asenne kun ottaa huomioon tosiasiat, esimerkiksi kristinuskon valtavan kasvun Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

Wilson kuvaa hyvin Oxfordin ilmapiiriä ja Lewisin tutkimuksia, mutta epäonnistuu itse elämäkerrassa: Wilsonin C.S. Lewis -elämäkerta (arvostelu)
Wilson Murdoch-elämäkerran kirjoittajana.

Elina Koivunen:”C.S. Lewis. Alyä ja intohimoa.” – Kotiliesi 2/2006
Lue "C.S. Lewis ja naiset ja muuta aineistoa Lewisista "Narniassa-blogistani kohdasta "CS Lewis." (kategoriat)
Tämä kirjoitus on siirretty Narniassa-blogista.

Helsingin Sanomat onnistui Lewis & Tolkien -artikkelissa loistavasti. Samaa ei voi sanoa Kotilieden Lewis-artikkelista. C.S. Lewis on erittäin suosittu kirjailija Suomessakin.