Luminen Helsinki

Kuva: Beesi

Miten kirjoitat blogiisi?

Tämä on kommentti, jonka jätin äsken Mediaopettajan blogikirjoitukseen, jossa hän pyysi meitä muitakin kertomaan siitä, miten kirjoitamme blogeihimme. (Valitettavasti en saa linkkiä onnistumaan yhdistelmällä Firefox ja Blogger Beta.)Muutettu IE:hen.



Minulla on monenlaisia blogikirjoituksia.

Suurimman osan kirjoitan spontaanisti suoraan koneelle niin kuin tämän kommentin ja kommentit aina. Näin bloggaaminen on edes jossain määrin kuin keskustelua, jossa reagoidaan heti toisen puheenvuoroon.

Vain muutaman kerran olen hautonut jotain aihetta mielessäni päivän pari ennen kirjoittamista. Se on todella harvinaista.

Olen tallentanut joitakin vanhoja lehtikirjoituksiani yms. blogeihin. Siitä mainitsen erikseen kirjoituksen lopussa. Tarkoitukseni on koota ne joskus fiksusti johonkin, jossa ne säilyisivät.

Olen kadottanut kerran kaiken aineiston ihkauuden koneen hajottua. Siksi tallennan kuvat ja tekstit muualle, tietenkin myös levyille.

Blogilista on tarpeen, jotta saa tietää blogien olemassaolosta. Tilaajien kerääminen johtaa itsesensuuriin, joka on täysin vastoin bloggaamisen ideaa: ajatuksenvapautta ja ilmaisuvapautta.

Parasta blogeissa on mielestäni lukijan kannalta nimenomaan se, että saa tutustua erilaisten ihmisten maailmankuvaan.

Nauti viikonlopusta

DSC06953, originally uploaded by amnellanna.

mutta älä liukastu kadulla.

Photo Friday 'light'

Ariès erehtyi lapsuuden tutkimuksessaan

Nicholas Ormen teos "Medieval Children" (2001) kertoo, että lapsuutta oli jo keskiajalla.

Philippe Arièsin kirja, englanniksi "Centuries of Childhood. A Social History of Family Life" 1962 (1960)on ollut vaikuttamassa luuloomme siitä, että lapsuus "keksittiin" vasta uudella ajalla. Minullakin on 1980-luvulla ostettu Arièsin lapsuustutkimus, jota olen alleviivannut moneen kertaan.

Varsinkin 1990-luvulta lähtien on tutkittu paljon lapsuutta. Esimerkiksi keskiajan tutkijat eivät ole löytäneet tukea Arièsin varovaisille ja muiden 1960- ja 1970-lukujen tutkijoiden äänekkäämmille väitteille, että lapsuus olisi keksitty vasta uudella ajalla.

Keskiajan tutkijat ovat löytäneet keskiajan kirjallisista lähteistä runsaasti aineistoa, joka osoittaa, että aikuiset pitivät jo 1100-luvulta asti lapsuutta erillisenä vaiheena ihmiselämää, osoittivat lapsille hellyyttä ja pitivät heistä huolta.

Lapsen syntymä oli suuri tapaus, lasta hoidettiin ja kasvatettiin huolella. Lapsille valmistettiin leluja, pelejä ja kirjoja. Lapset leikkivät ja loivat myös omaa kulttuuriaan.

Yllä olevat mielipiteeni ovat tiivistelmä keskiajan tutkijan Nicholas Ormen kirjasta "Medieval Children" Yale University Press. 2001. Samaa esittävät muutkin keskiajan tutkijat mm. Shahar, Finucane, Hanawalt sekä Iona ja Peter Opie jne.
Arvostelu Ormen kirjasta
http://www.theguardian.com/books/2001/sep/15/historybooks.highereducation1

Runoilevat opettajattaret

Kuva ajalta ennen sotia. Toinen vasemmalta Helmi, joka kirjoitti runoja. Keskellä johtajaopettaja. Klikkaa kuvaa, niin näet lisää kuvia tästä koulusta.

Appeni oli johtajaopettajana Iisalmen kirkonkylän koululla, jossa oli monin tavoin lahjakkaita opettajia ja on ollut lahjakkaita oppilaitakin, mm kirjailija Aarno Kellberg. Runoilijan lahjoja oli joillain opettajillakin. Oli tavallista esittää kronikka syntymä- ja nimipäivänä puhumattakaan suuremmista juhlista. Jopa puoliviralliset työasiat voitiin hoitaa runon avulla.

Vielä 1950-luvulla pidettiin koulua myös lauantaisin. Joskus koulupäivä kesti lauantainakin pitkälle iltapäivään. Se ei ollut aina mieleen opettajille eikä oppilaille. Eräs opettajista kirjoittikin johtajaopettajalle anomuksen:

"Ne jotka alaluokkia opettaa
tahtoisivat jo kahdeltatoista lopettaa.
Yksi autoon kiirehtää,
toisella ois pestävää,
kolmas ilman aikojaan
pyrkii pyhän vietäntään
seslongille loikomaan."

Tämä anomus oli tehty yhtä lauantaita varten ja se hyväksyttiin. Anomus oli niin hauska, että eräs silloinen koulupoika, mieheni, muistaa sen vieläkin.