Eilinen HBL kertoi kirjailija Harry Bernsteinista, jonka esikoisromaani ilmestyi hänen ollessaan 96-vuotias. Kolmas osa omaelämäkerralliseen romaaniin on valmistumassa nyt kun Bernstein on 98. (Kurt Mälarstedt: Bernstein - författare i tionde decenniet. HBL/Kultur 14.4.2008) Ensimmäisessä osassa Bernstein palaa lapsuuteensa Englannissa, josta hän muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin 12-vuotiaana. Vaimon kuolema sai miehen kirjoittamaan elämästään. Kolmannen osa keskeinen henkilö onkin Ruby, jonka hän tapasi piilipuun alla New Yorkin Central Parkissa. International Herald Tribunessa on pitkä artikkeli ja valloittava kuva Harry Bernsteinista. (Sen mukaan Harry Bernstein julkaisi erään romaanin jo aikaisemmin.)
"God knows what other potentials lurk in other people, if we could only keep them alive well into their 90s." (Harry Bernstein Herald Tribunen haastattelussa)
Eihän tässä ole tietenkään mitään uutta, sillä Sophocles (496-406 eKr) kirjoitti viimeisen näytelmänsä 90-vuotiaana. BBC kertoi äskettäin ohjelmassaan Still working at 90 englantilaisista naisista ja miehistä, jotka ovat työssä vielä 90-100 -vuotiainakin. BBC mainitsee myös myös iäkkään kitaristin Les Paulin . Suomalaiset Arvo Ylppö ja Eino Jutikkala kuuluivat myös samaan ikivihreiden joukkoon. Arvo Ylppö luennoi vielä 90-vuotiaana lasten sairauksista sekä Suomessa että ulkomailla. Yli 90-vuotiaan Jutikkalan puheenvuoro eräässä konferenssissa Helsingissä on unohtumaton muisto.
Pidän vanhoista ihmisistä, sillä isoisäni eli 94-vuotiaaksi, äitini melkein 97-vuotiaaksi. Heidän kanssaan oli mukava jutella. Äiti muisti vielä yli 90-vuotiaana, millaisia vaatteita hänellä oli nuorena, millaisia leikkejä ja leluja hänellä oli lapsena, isoisä kertoi nuoruutensa ajan Pietarista. Iäkkäiden ihmisten kautta oppii ymmärtämään menneisyyttä eri tavalla kuin kirjoista. Onnellinen se, jonka esivanhemmat ovat myös kirjoittaneet elämästään.
My very old blog. Vuodesta 2005-
tiistaina, huhtikuuta 15, 2008
maanantaina, huhtikuuta 14, 2008
Kommentti Parnasson blogiin
Anna Amnell/Blogisisko kirjoitti (14.04., klo 09.31.):
Jarmo Papinniemi, kirjoitat:
"WSOY mainostaa Sofi Oksasen uutta romaania tyylikkäällä lehti-ilmoituksella, joka on julkaistu ainakin tämän päivän Hesarissa.
Kirja on hyvä ja ansaitsee ilmoitukseen siteeratut luonnehdinnat 'häikäisevä' ja 'parasta kaunokirjallisuutta aikoihin'.
Mutta mainososasto on mennyt tekemään semmoisen tempun, että yksi sitaateista on otettu nimimerkillä kirjoitetusta blogikommentista."
Mielipiteeni:
Minusta tuo mainoksessa käytetty kommentti oli harvinaisen osuva. Paremmin ei olisi voitu sanoa.
Etkö voisi olla iloinen siitä, että blogiisi kommentoivat niin fiksut ihmiset, että heidän tekstinsä kelpaa merkittävän romaanin mainokseksi?
"Nimimerkin takanahan voi olla ihan kuka tahansa, joku kustantamon sisältä tai kirjailijan paras kaveri tai vaikka kirjailija itse."
Aika vahvasti ilmaistu! Eikö kommentin kirjoittajan saa selville nopeasti?
Ja lisäksi - eräs suomalainen kriitikko kirjoitti jokin aika sitten, että "kaikki tuntevat toisensa" Suomen kirjallisissa piireissä.
Ollaan kavereita, työtovereita, sukulaisia, ex-puolisoita, saman puolueen jäseniä jne.
Onko tämä muka ensimmäinen kerta, kun nimimerkkillä kirjoitettua mielipidettä pidetään arvossa?
Huomaan, että tähän blogikirjoitukseen saa kirjoittaa kommentin vain nimellä. Onko nimimerkeillä kommentoiminen lopetettu kokonaan tässä blogissa? [Kommentin kirjoittajan kohdalla näkyy vain sana 'Nimi')
Parnasson blogissa keskustellaan.
Jarmo Papinniemi, kirjoitat:
"WSOY mainostaa Sofi Oksasen uutta romaania tyylikkäällä lehti-ilmoituksella, joka on julkaistu ainakin tämän päivän Hesarissa.
Kirja on hyvä ja ansaitsee ilmoitukseen siteeratut luonnehdinnat 'häikäisevä' ja 'parasta kaunokirjallisuutta aikoihin'.
Mutta mainososasto on mennyt tekemään semmoisen tempun, että yksi sitaateista on otettu nimimerkillä kirjoitetusta blogikommentista."
Mielipiteeni:
Minusta tuo mainoksessa käytetty kommentti oli harvinaisen osuva. Paremmin ei olisi voitu sanoa.
Etkö voisi olla iloinen siitä, että blogiisi kommentoivat niin fiksut ihmiset, että heidän tekstinsä kelpaa merkittävän romaanin mainokseksi?
"Nimimerkin takanahan voi olla ihan kuka tahansa, joku kustantamon sisältä tai kirjailijan paras kaveri tai vaikka kirjailija itse."
Aika vahvasti ilmaistu! Eikö kommentin kirjoittajan saa selville nopeasti?
Ja lisäksi - eräs suomalainen kriitikko kirjoitti jokin aika sitten, että "kaikki tuntevat toisensa" Suomen kirjallisissa piireissä.
Ollaan kavereita, työtovereita, sukulaisia, ex-puolisoita, saman puolueen jäseniä jne.
Onko tämä muka ensimmäinen kerta, kun nimimerkkillä kirjoitettua mielipidettä pidetään arvossa?
Huomaan, että tähän blogikirjoitukseen saa kirjoittaa kommentin vain nimellä. Onko nimimerkeillä kommentoiminen lopetettu kokonaan tässä blogissa? [Kommentin kirjoittajan kohdalla näkyy vain sana 'Nimi')
Parnasson blogissa keskustellaan.
Hei!
Pari viikkoa vappuun ja sitten muutama viikko kesään. Mitä se haittaa, vaikka tänään sataa.
Klikkaa kuvaa ja suurenna se!
sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008
Matka Liehun Helenestä Oksasen Puhdistukseen
"Oksasen Puhdistus on häikäisevä. Parasta Suomessa julkaistua kaunokirjallisuutta aikoihin", kirjoitti eräs nimimerkki Parnasson blogissa 5.4.2008. Kylläpä ilahduin. Nyt odotan kiinnostuksella, saako Sofi Oksanen ansionsa mukaisen arvostuksen myös virallisesti. Finlandia-palkinto Sofi Oksaselle!
Pakostakin tulee mieleen vuosi 2003, jolloin ilmestyi toinen suuri romaani, nimittäin Rakel Liehun "Helene", klassikko heti ilmestyessään. "Helene" ei päässyt edes Finlandia-listalle.
Kirjoitin eräällä suljetulla kirjallisella keskustelupalstalla: "Helenen puuttuminen Finlandia-listalta on unohtumaton vääryys.-- Jos listalta puuttuu niin kulttuurisesti merkittävä ja suuren lukuelämyksen tuottava teos kuin Liehun Helene, ei voi enää suhtautua vakavasti näihin raateihin."
Tuosta pettymyksestä suomalaiseen kirjalliseen maailmaan alkoi osallistumiseni Internet-keskusteluihin. En halunnut olla enää hiljaa. Olin ollut siihen asti kokonaan syrjässä kirjallisista piireistä.
Internet-keskusteluissa ilmenevä kirjallisten piirien äärivasemmistolaisuus yllätti yleisyydellään ja sitkeydellään. Ne pitivät vielä 2000-luvulla raivoisasti kiinni menneestä loistostaan. Olin luullut aikaisempia vastaavia tapauksia erillisiksi ilmiöiksi.
Vaikka maksan uskollisesti jäsenmaksuni moniin kirjallisiin järjestöihin, olen pysytellyt viime vuodet entistä kauempana kaikista kirjallisista piireistä. Ehkä tunnelma on alkanut muuttua niissäkin kuten on tapahtunut Internet-keskusteluissa. Ainakin Kiiltomato on aivan erilainen kuin noina aikoina. Parnasso on ilahduttanut monesti.
"Tänä vuonna Ruotsin lehdistössä on kiitetty vuolaasti Rakel Liehun Helene-romaanin intensiivistä sävyä, ja ruotsinnos on ollut ostetuimpien ja lainatuimpien teosten listoilla. " Opetusministeriö 2005
Yhteenveto kommeneteista, joita kirjoitin Puhdistuksesta Parnasson keskustelupalstalle heti luettuani kirjan ihan tuoreeltaan kuten Liehun Helenenkin.
(ostin kirjan 5.4. ja luin sen heti)
Pakostakin tulee mieleen vuosi 2003, jolloin ilmestyi toinen suuri romaani, nimittäin Rakel Liehun "Helene", klassikko heti ilmestyessään. "Helene" ei päässyt edes Finlandia-listalle.
Kirjoitin eräällä suljetulla kirjallisella keskustelupalstalla: "Helenen puuttuminen Finlandia-listalta on unohtumaton vääryys.-- Jos listalta puuttuu niin kulttuurisesti merkittävä ja suuren lukuelämyksen tuottava teos kuin Liehun Helene, ei voi enää suhtautua vakavasti näihin raateihin."
Tuosta pettymyksestä suomalaiseen kirjalliseen maailmaan alkoi osallistumiseni Internet-keskusteluihin. En halunnut olla enää hiljaa. Olin ollut siihen asti kokonaan syrjässä kirjallisista piireistä.
Internet-keskusteluissa ilmenevä kirjallisten piirien äärivasemmistolaisuus yllätti yleisyydellään ja sitkeydellään. Ne pitivät vielä 2000-luvulla raivoisasti kiinni menneestä loistostaan. Olin luullut aikaisempia vastaavia tapauksia erillisiksi ilmiöiksi.
Vaikka maksan uskollisesti jäsenmaksuni moniin kirjallisiin järjestöihin, olen pysytellyt viime vuodet entistä kauempana kaikista kirjallisista piireistä. Ehkä tunnelma on alkanut muuttua niissäkin kuten on tapahtunut Internet-keskusteluissa. Ainakin Kiiltomato on aivan erilainen kuin noina aikoina. Parnasso on ilahduttanut monesti.
"Tänä vuonna Ruotsin lehdistössä on kiitetty vuolaasti Rakel Liehun Helene-romaanin intensiivistä sävyä, ja ruotsinnos on ollut ostetuimpien ja lainatuimpien teosten listoilla. " Opetusministeriö 2005
Yhteenveto kommeneteista, joita kirjoitin Puhdistuksesta Parnasson keskustelupalstalle heti luettuani kirjan ihan tuoreeltaan kuten Liehun Helenenkin.
(ostin kirjan 5.4. ja luin sen heti)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)