Berliinin muistoja

Olin viime marraskuussa kaksi viikkoa Berliinissä. Se oli ensimmäinen Berliinin matkani, vaikka olen lukenut pitkän saksan koulussa. Ihastuin Berliinin puistoihin, joissa oli paras ruska menossa, sen sotien vuoksi harvoiksi jääneisiin vanhoihin rakennuksiin, sen entistettyihin taloihin, kirkkoihin ja kokonaisiin kaupunginosiin, sen kokeilevaan arkkitehtuuriin, sen rehellisyyteen kohdata menneisyyden kauhut ja virheet - ja iloita sekä menneisyyden että nykyhetken hyvistä puolista.

Kollaasissa: Metro-karhu, jossa Berliinin Metron kartta, lempimuseoni, Branderburger Tor, Jugend-portaikko, yksi lukemattomista puistoista, Valtiopäivätalon moderni tarni, joka rakennettiin sodassa tuhoutuneen perinteisen tornin tilalle, muotia, entistettyä juutalaisten kaupunginosaa ja ristit jotka on pystytetty niiden muistoksi, jotka kuolivat yrittäessään paeta Itä-Berliinistä muurin yli.

Laitoin jo Berliinissä ja sieltä palattuani Flickriin ja blogeihini paljon kuvia Berliinistä. Sieltä löytyvät linkit myös muiden blogien Berliini-kuviin. Tässä blogissa - klikkaa hakusanoja.
Aurora-blogissa: 1800-luku, museoita ym

Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena!

Kommentti: kirjailijat ja lukijat

Kommentti Anu Holopaisen blogiin Kirjailijan kävelyretkiä: Kauniisti ilmaisit minullekin tuttuja ajatuksia. Samalla tavalla voi kokea myös lukija, joka ei ole itse kirjailija. Kirjoista tuttu kirjailija on kuin ystävä tai perheenjäsen.

Janes Austen istumassa tuolla pöydän ääressä käsi suojelevasti kirjoitusalustan päällä - siellä on uutta tekstiä piilossa. Agatha Christie paljosta istumisesta turvonneine nilkkoineen Mesopotamiassa pienessä kirjoitusmökissään kaivausten keskellä. Mika Waltari kävelemässä myhäillen pitkin Arkadiankatua ja minä pienenä ja nälkiintyneen laihana opiskelijana istumassa saman kadun varrella opiskelijaboksini leveällä ikkunalaudalla katsomassa häntä.

Mika Waltari asui Töölössä (valokuviani)

Hvitträsk, koti kuin linna

Hvitträsk, originally uploaded by Anna Amnell.

Kodikas nurkkaus Hvitträskissä.

Sateen ropinaa, kynttilävaloa, teetä ja keskustelua. Kuvakansio Hvitträsk-kuvistani (melkein 100 kuvaa)

Suomalaisten kotijumalia: Pablo Neruda

"Minä rakastin neuvostomaata heti kun sen näin ja ymmärsin ettei se ollut ainoastaan antanut moraalin oppituntia inhimillisen elämän kaikilla aloilla, se oli osoittanut uusien ratkaisujen mahdollisuuden ja näyttänyt miten tekemisen ja jakamisen tiellä mennään eteenpäin. Minä ymmärsin että tällä arojen mantereella, joka on niin täynnä luonnollista puhtautta, tapahtuu suuri lentoonlähtö. Koko ihmiskunta tietää että siellä rakennetaan suunnatonta totuuutta, ja maailma odottaa hämmästyneen jännittyneenä mitä mahtaa tapahtua. "
Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni. Muistelmat Suom. Matti Rossi. Toinen painos 1975 (alkuteos 1974)

Ehkäpä tätä kirjaa luetaan Pohjois-Korean kouluissa.