Kommentti: Shakespeare ja suomennokset

Jukka Kemppinen kirjoittaa Matti Rossin Shakespeare -suomennoksista. Alkuun hän kertoo tuntemuksiaan Rossista. Kannattaa lukea se kirjoitus ensin, sitten vasta kommenttini, jonka olen laittanut tänne talteen.

Kommenttini:

Pidän esimerkiksi Márquezin romaaneista, vaikka hän on Castron kaveri, mutta en pysty lukemaan Rossin suomennoksia. Rajansa kaikella. Hän karkotti kiihkomarksilaisella puheellaan muun muassa pikkusiskoni, niin että tämä lähti kesken pois Ateneumin karsintakursseilta. Mitä ihmettä Rossi teki sielläkin? Hän ei ole koskaan pyytänyt anteeksi ilkeitä tekojaan.

Olen onnellinen siitä, että voin lukea Shakespearea alkukielellä ja vielä iloisempi siitä, että lapsenikin voivat niin tehdä. Siinä onkin yksi erinomainen syy opetella englantia tai lähettää lapsensa opiskelemaan ulkomaille.:)

Anna Amnell

lauantaina, 09 heinäkuu, 2011

Lisäys: Tietenkin luen muita suomennoksia Shakespearen teoksista. Kemppinen kirjoittaa Cajanderista:

"Paavo Cajander oli ihmeellinen mies. Hänen yli 100 vuotta sitten tehdyt suomennoksensa viehättävät vieläkin, mutta niiden lukeminen on työlästä. "

Shakespearen lukeminen on työlästä. Hän oli 1500-luvun ihminen, toisinajattelija, katolinen protestanttisessa valtakunnassa, syvällinen ihminen. Hänen maailmansa on 1500-luvun ihmisen maailma: toisaalta hurskas, toisaalta väkivaltainen ja lapsellinen. On tarpeen kirjoittaa lapsille helppotajuisia muunnelmia Shakespearesta. Minäkin tutustuin ensi kerran Shakespeareen Classics Illustrated -sarjakuvan Julius Caesarin kautta. Mutta aikuinen lukee Shakespearea aikuisena, valmiina tutustumaan toiseeen maailmaan, menneisyyteen. Hän tekee aikamatkan, mutta palaa sieltä huomaten, että Shakespearalla ja hänellä itsellään on paljon yhteistä, ihmisen ydin.

Kuvassa sisareni, joka kuoli syöpään muutama vuosi sitten. Minulla on myös taitelijaystäviä, jotka ovat kertoneet 1970-luvusta taidekoulutuksen ja taiteilijan näkökulmasta.

Matti Rossi