Hesari käsittelee tänään Tieteen päiviä yllättävän asiallisesti.
On kiinnostava selostus uskontotieteilijä Jani Närhin Paratiisi-tutkimuksesta. Uskontotiedehän ei tee oikein harjoitettuna arvoarvostelmia uskonnoista, vaan vertailee niitä mahdollisimman puolueettomasti riippumatta tutkijan omasta maailmankatsomuksesta. Omana opiskeluaikanani tein seminaariesitelmän buddhalaisuudesta ja aloittelin Kanadassa asuessani tutkimusta lasten asemasta suurissa maailmanuskonnoissa.
Kirkkohistorian emeritusprofessori Laasosen kirjoitus kertoo tavallisen suomalaisen luterilaisen suhteesta evoluutiotutkimukseen. Ymmärretään, että tutkija toimii vain luonnontieteellisten argumenttien varassa.
"Tutkimus saattaa päätyä hypoteeseihin tai tuloksiin, jotka osoittautuvat kestämättömiksi, mutta tiede korjaa ne itse. Kaikki tulokset ovat jatkuvan kritiikin armottoman tarkkailun alla.
Eri luokkaan kuuluvat ne, jotka koettavat rakentaa evoluutioon perustuen jonkinlaista antiuskontoa", kirjoittaa Laasonen.
Nämä ovat niitä, joita tarkoitin "tieteen taistolaisilla", taistelevilla ateisteilla, jotka valjastavat evoluutio-opin oman aatteensa, "tiedeuskonnon" aseeksi muita uskontoja vastaan.
Laasonen kirjoittaa lopuksi: "Evoluution tutkija voi olla samalla uskova kristitty. Tämän suhteen ymmärtämiseksi koulun uskonnonopetuksella on oma tehtävänsä."
Samoin varmaankin myös luonnontieteiden opetuksella.
Eräs kohta Tiede ja luonto -sivulla huvitti: "Evoluution vastustajia odotettiin ja pelättiin." Vastustajien "armotonta kritiikkiä" ei oltu valmiita kestämään. Olisi ollut asiallista, että joku puhujista olisi edustanut myös evoluution vastustajia, sillä antiuskonnon edustajat saivat olla mukana, jopa johtavilla paikoilla.
P. S. Opin jotain uuttakin Tiede ja luonto -sivulta.
"Nykyisin tutkijat tuntevat perinnöllisyyden lait todella hyvin. Silti heillekin niin sanottu epigeneettinen mekanismi on hämärä.
Epigenetiikka tarkoittaa sitä, etteivät pelkästään geenit siirry sukupolvelta toiselle. Eliön elinajan kokemuksillakin on jonkinlaista periytyvyyttä."
Tuo on asia, jota me maallikotkin monesti pohdimme.
Minulla oli yläasteella hyvä biologian opettaja (nainen). Kun tulimme kirjassa kohtaan evoluutio, hän ilmoitti uskovansa molempiin, Raamatun luomiskertomukseen ja evoluutioon. Hänen teoriansa oli se, että Raamatussa sama asia selitetään kansantajuisemmin.
VastaaPoistaNäinhän useimmat ihmiset ajattelevat.
VastaaPoistaOlen nähnyt myös tämän hyvän ilmaisun: Luonnonlait ovat Jumalan tapa ajatella.
VastaaPoistaIhan juuri luin kyseisen artikkelin (hiukan myöhässä hesarin luvussa. Tosi kiinnostava; otin talteen, koska siinä on paljon pohdittavaa.
VastaaPoistaHyvin osuvasti siinä todettiin että tavallinen ihminen pohjaa käsityksensä ja paratiisiuskonsa arjen asioihin, kuten tutunomaiseen kauniiseen maisemaan eikä teologien teoreettiisiin selityksiin.
Epigenetiikka-sanaa en ollut kuullut, mutta ilmiöstä olen lukenut psykologiateksteistä yms. Siinäpä kasvattajille ja monille muille mietittävää.
Minua on kiehtonut aina esimerkiksi keskiajan ihmisten käsitys puutarhasta Paratiisina.
VastaaPoistaKyllähän puutarhat ja kasvihuoneet näyttävät nykyäänkin kuin toiselta maailmalta meluisaan ja kiireiseen elinympäristöön verrattuna.
Varjo ja vesi luovat lohtua etelämaiden kuumuudessa eläville ja kukkaloisto ja lämpö taas miellyttävät meitä pohjoisten maiden asukkaita.
Oma lukunsa ovat talvipuutarhat, tarkoitan kuvia puutarhoista, joissa on lumen koristamia onnenpensaita ja huurteisia puita, siis leudon ilmaston talvi. Mieleen tulevat englantilaisten sisustuslehtien talviset puutarhakuvat.
Saa nähdä, mistä näkökulmasta tuo Paratiisi-tutkija on aihetta käsitellyt. Se ei oikein tullut esille artikkelista. Ei ainakaan jäänyt muistiin.
Sinullahan on puutarha, Rita, minulla vain "puutarha taskussa", toisin sanoen monia kirjoja puutarhasta ja kukista. Ja kirjoitan tätä vieressäni yli kaksi metriä korkea quilt, johon olen ommellut kukkia ja lintuja.