Lola Wallinkoski ja Wilson Kirwa, Sambakaarnevaalin kuningatar ja kuningas 2009. Kuva: Anna Amnell
Tämän päivän Hesarissa oli otsikko "Kuningatar satsasi unelmaansa". Kenestä nyt puhutaan, Englannin Elisabetista vai Ruotsin Sylviasta? Ahaa, Tangokuningattaresta.
Kuninkaallisia ihaillaan suunnattomasti tasavalloissa. Pikkutytöt leikkivät prinsessaleikkejä. Kun oikeita kuninkaita, kuningattaria ja prinsessoja ei ole, valitaan kauneuskuningattaria, Suomessa myös tangokuninkaita ja -kuningattaria.
En ole kuullut koskaan puhuttavan Tangopresidentistä tai Kauneuspuhemiehestä. Lieneekö Kuubassa tai Pohjois-Koreassa sellaisia?
Nykyään tavallinen tyttö tai poika voi päästä oikeaksi prinsessaksi tai prinssiksi. Olen ihmeekseni huomannut, että tämä herättää joissakin kovaa kateutta. Charlenea tai Danielia haukutaan ihan olan takaa.
Oikeat kuninkaallisetkin ovat olleet joskus tavallisia kansalaisia. Joku esi-isistä on ollut sotasankari tai tehnyt jonkin muun uroteon. Sitten asema on tullut perinnölliseksi. Hyvät kuninkaalliset tuottavat paljon hyötyä maalleen, he ovat diplomaatteja ja PR-ihmisiä.
Perinnöllistä valtaa on tasavalloissakin. Sitä on vasemmistopuolueissakin, jotka perinteisesti vastustavat monarkiaa. Jostakin kirjailijasta kirjoitettiin, että hän on "vankkaa vasemmistosukua". Siksi hänelle levitetään punainen matto. Jutta Urpilaisen demarijuuria arvostetaan. Monien muidenkin puolueiden "perintöprinsessoista" puhutaan, heitä äänestetään.
Me taidamme olla kaikki synnynnäisiä monarkisteja.:)
Lisäys: Vrt Kiinan "pikkuprinssit", puolueen virkailijoiden upporikkaat jälkeläiset, jotka haluavat myös poliittista valtaa TV-uutisten mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti