Näytetään tekstit, joissa on tunniste Toronto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Toronto. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, tammikuuta 14, 2011

Onko Kaupunkikirjasto tuttu?


Hesarissa on ollut jo jonkin aikaa Kaupunkikirjasto josta voi löytää, mitä kirjoja on joltakin paikkakunnalta, joka kiinnostaa.

Yllä olevassa kuvassa on Toronto, josta kertovat 1990-luvulla kirjoittamani Aurora-kirjat. Sarjan kolme ensimmäistä kirjaa julkaistiin nimellä Pirkko Pekkarinen, Neljännessä on jo kirjoittajanimenä Anna Amnell.
Aurora ja Kaupunkikirjasto (linkki molempiin täällä)

Kaupunkikirjasto on Hesarissa oleva sivusto, jolle on kottu kirjoja, jotka kertovat tietyistä kaupungeista. Klikkamalla kartassa olevaa merkkiä, avautuu sivu, jolla kirjat ovat lueteltuina ja jossa niistä lyhyt kuvaus.

tiistaina, heinäkuuta 27, 2010

Kuuma kesä Torontossa

Lapsille  kirjani  Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) on jännittävä kummitustarina, jossa tapahtuu monenlaista sekä keittiön että herrasväen puolella. Aikuislukijalle kirja tarjoaa näköalan 1900-luvun alun kulttuuriseen maailmaan, sekä ulkoiseen että henkiseen: eletään vielä viktoriaanisissa kehyksissä, mutta suffrageetit haaveilevat paremmasta maailmasta naisille, taiteessa kuohuu, freudilaisuus mietityttää.Taustalla on Toronton rehevä 1900-luvun alun luonto laaksoineen ja puutarhoineen. Samaa laaksoa on kuvannut myös Ernest Thompson Seton, jonka sukulaiset omistivat kartanon, joka on vaikuttanut ratkaisevasti Aurora-kirjojeni syntyyn. Lue tekstinäyte Kuuma kesä Torontossa

Pirkko Anna Amnell , vuoteen 1998 Pekkarinen )

tiistaina, helmikuuta 16, 2010

Laskiainen, sikainfluenssarokotus, magnolia

 


Laskiaispulla ja muut herkut olivat tänään tarpeen monesta syystä lohdutusruoaksi. Valmistimme kyllä myös järkiruokaa, ison rautapadallisen monivihannes- ja kanakeittoa, jota voidaan syödä useampanakin päivänä, tai miehet syövät, minä olen vihanneslinjalla.

Saimme mieheni kanssa viimeinkin sikainfluenssarokotuksen. Ei tarvinnut jonottaa, ei tunnu käsivarressa, ei ole kuumetta, mutta tunsin itseni sen jälkeen hyvin väsyneeksi ja nukuin neljä tuntia!

Katsoimme eilen Googlesta satelliittikuvia Toronton asunnoistamme. Pahat aavistukseni olivat käyneet toteen. Ensimmäisen Toronton asuntomme naapuri oli nähtävästi ostanut sen paritalon puolikkaan, jossa olimme asuneet, sillä magnolia oli kadonnut! Suomalaisen siirtolaisperheen vuosikymmeniä sitten istuttama magnolia oli kasvanut jo meidän aikanamme kaksikerroksista taloa korkeammaksi. Se oli häikäisevä näky kukkiessaan. Naapurimme, kreikkalainen ravintolan pitäjä, vihasi sitä ja kaikkia puita. Hän uhkasi, että kun hän ostaa sen toisenkin talonpuolikkaan, hän kaataa kaikki puut ja kasvattaa sielläkin vihanneksia ja viiniköynnöksiään.

Toisen asunnon pihalle oli jäänyt ainakin yksi puu, sen jonka oksille ripustin joulukaktuksen lämpimään ja varjoon kesän ajaksi ja otin vasta syksyllä sisään kukkimaan. Mutta talon edessä oleva villiomenapuu ja sementtinen laaja kukkalaatikko, jossa kasvatin menestyneesti impatiensia (ahkeraliisa), olivat kadonneet. Sireenipensaatkin olivat kadonneet. Niitä vihasi aidan toisella puolen asuva libanonilainen naapurimme, sotaa paennut, joka aikoi ostaa sen puolikkaan ja toisenkin siitä talosta ja rakennuttaa sille paikalle jonkin tuottavamman rakennuksen, jollaisia oli tuolle pikkukadulle ilmestynytkin useita. Toisen puolikkaan omistaja, venäjänjuutalainen pariskunta tai ehkä heidän tyttärensä, eivät olleet nähtävästi luopuneet talosta, joten se jatkaa halpana asuinrakennuksena, jossa meidän kaltaiset köyhät siirtolaisetkin saattoivat asua. Vaatimattomia olivat nuo asunnot, mutta lapset koulutettiin yliopistoon ja ulkomaillekin ja se oli tärkeintä. Siellä alkoi myös kirjoittamistyöni. Klikkaa alla olevaa hakusanaa 'magnolia', katso kuvia ja lue tuosta ihanasta magnolista.

Lisäys: Onnellisemmin oli käynyt siinä pikkukaupungissa, jossa asuimme ensimmäiset kaksi vuotta Kanadassa. Talomme edessä oli pieni puu, johon pikkupoikamme halusi jouluvalot. Se ja toinen myöhemmin istutettu puu olivat kasvaneet valtaviksi. Koko pikkukaupunki oli vaurastunut, talot olivat erinomaisessa kunnossa. Uusia kauniita taloja oli rakennettu. Parasta oli se, että tämän kaivoskaupungin luonto oli elpynyt, oli vihreää ja kukoistavaa entisten paljaiden kallioiden tilalla.
Näytti siltä, että pajut, jotka istutin talomme viereen vetiseen kohtaan, olivat kasvaneet kauniiksi puiksi, jotka näyttävät kuuluvan naapurimme pihaan.

Lue, millaista on kanadalaisessa pikkukaupungissa, kun pakkasta on neljäkymmentä astetta ja lunta on valtavasti: Kun meillekin hankittiin jouluvalot
Posted by Picasa

sunnuntaina, maaliskuuta 15, 2009

Varis raitiovaunupysäkillä

Eastern crow

Tapasin variksen, joka istui puussa raitiovaunupysäkillä ja esitti äänekkäästi mielipiteitään ihmisille. Helsingissä kohtaa entistä useammin villieläimiä: rusakoita, kaniineja, huuhkajan, jopa rotan tai ketun.

Huomaa silmut lehmuksessa: kevät on tulossa.

Villieläimiä Torontossa

keskiviikkona, joulukuuta 27, 2006

Talvitunnelmaa

BVaahteralaaksonjoulu
Spadina, rouvan salonki. Kuva: Anna Amnell

Talvinen kattaus 1900-luvun alun tyyliin Spadinassa, Torontossa.



Spadina, the Edwardian museum. Photo: Anna Amnell



Spadina, the museum and Victorian garden. Photo: Anna Amnell

Palaa Aurora-blogiin:  Spadinan kartanomuseossa Torontossa.

tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Iso Paja

Suomen ja Kanadan yhteyksistä mainittakoon YLEn nimi Iso Paja, joka tulee 1900-luvun alun Toronton suomalaisten sosialistiräätälien verstaan nimestä.

Räätäli Jaakko Lindalalla oli räätälinverstas, jossa mm luettiin ääneen sosialistien tekstejä ja suomalaista kaunokirjallisuutta ja pidettiin tansseja.

Lue aikaisempi kirjoitukseni Lindalan isosta pajasta.

sunnuntaina, toukokuuta 07, 2006

Kukkiva kaupunki









Kuvat: Anna Amnell
Ylin kuva otettu Torontossa, muut Helsingin keskustassa kuluneella viikolla.

Mukavaa sunnuntaita!

Lisäys: Puutarhuri ja melkein valmis maisema-arkkitehti kertoo blogissaan kevään tulosta puutarhaan ja metsään. Perennakuvasarja. Tämä on eräs mieliblogejani. Mainosta sitä puutarhoista ja puutarhanhoidosta kiinnostuneille ystävillesi. Myös paljon kuvia Madeiran luonnosta. Klikkaa blogin nimeä, jotta saat koko sarjan ja koko blogin esille.

maanantaina, huhtikuuta 24, 2006

tähän aikaan vuodesta



Marja-Leena Rathje kirjoittaa, että magnolian kukkia on vielä jäljellä Vancouverissa. Torontossa magnoliat varmaankin kukkivat tähän aikaan vuodesta. Mietin, onkohan Wilson Avenuen magnolia vielä tallella vai onko se kaadettu, niin kuin naapuri uhkasi tekevänsä, mikäli hän ostaisi sen talon. Jokin osa minusta on ehdottomasti pohjois-amerikkalainen ja toisinaan kadun sitä, että tulin takaisin.

tiistaina, huhtikuuta 04, 2006

Pohjois-Amerikan kaunein ovi

UniversityCollege

Kuva: Matti Amnell

Tämän päivän Hesarissa Pirkko Kotirinta kirjoittaa Toronton kulttuurirakennusten rakentamisesta. (Toronton kulttuuri kasvaa kohisten rakennustelineillä. HS/C1. 4.4.2006). Hän kertoo, että muiden muassa Ontario College of Art and Design on laajentumassa ja kaunistumassa. Jo oli aikakin.

Poikamme olisi päässyt opiskelemaan Ontario College of Art'iin (joka sen nimi silloin oli), mutta ei mennyt. Syyksi hän sanoi, että se on niin ruma rakennus, mikä oli ihan totta.

Hän valitsi opiskelupaikakseen Toronton Yliopiston vanhan ja arvokkaan University Collegen " kun siellä on niin kaunis ovi". Siellä saattoi myös opiskella taidetta ja sen lisäksi muitakin yliopistoaineita. University College on muutenkin kaunis ja tunnelmallinen paikka. Se ansaitsee pitkän jutun. Tosiasiassa pitäisi perustaa myös se Kanada-blogi.

sunnuntaina, lokakuuta 16, 2005

MCC. Miten maailma juhlii? Kiinalainen kiitospäivä eli kuujuhla ja leijojen päivä



Kuva: Matti Amnell. Otettu Royal Ontario museon kiinalaisella osastolla.

Ulkomaalainen, joka on matkalla Kiinassa tai asuu siellä, ihastuu kiinalaisiin juhliin. Erään Kiinassa asuneen naisen sanojen mukaan tavallisissa kiinalaisissa on vielä jäljellä eurooppalaisten jo menettämää viattomuutta. He osaavat nauttia elämän yksinkertaisista asioista, juhlista ja toisten ihmisten seurasta vaatimattomissakin puitteissa.

Syksyn kiinalaisista juhlista tärkein on kiitospäivä eli kuujuhla. Silloin ollaan kiitollisia vuoden sadosta ja juhlitaan kuuta, joka on silloin kiinalaisten mielestä parhaimmilaan.

Kuuta mennään mielellään ihailemaan jollekin korkealle paikalle. Ainakin syödään kuukakkuja, juodaan viiniä ja kerrotaan tarinoita.

Aikaisemmin syksyllä vietetään Chung Yang -juhlaa. Chung Yang tarkoittaa kaksoisyhdeksikköä, sillä sitä vietetään kaikkialla maailmassa kiinalaisten keskuudessa kiinalaisen kalenterin yhdeksännen kuukauden yhdeksäntenä päivänä.
Juhlan nimi ( myös Chung Yeung Jit tai Chung Gau) tarkoittaa myös "ikuisesti", ja se on vainajien muistopäivä. Silloin mennään retkelle maaseudulle esi-isiä muistelemaan.

Se on lapsille ennen kaikkea leijojen lennätyksen päivä, iloinen päivä koko perheelle. Leijat ovat usein jonkin eläimen muotoísia. Tuhatjalkaiset, kotkat ja perhoset ovat suosittuja. Leijoilla on tärkeä osa kiinalaisessa kulttuurissa.

Lisää tietoa kiinalaisista juhlapäivistä.

Lähetä kortti ystävällesi hänen kulttuurinsa juhlapäivinä tai nyt vaikkapa vain syksyn kunniaksi.

Suomalaisissa kouluissa harjoitetaan nykyään kansainvälisyyskasvatusta entistä innokkaammin. Euroopassa kouluilla on Sokrates-ohjelma. Lapset ja aikuiset kaikkialla maailmassa osallistuvat MCC:n eli monikulttuurisen kalenterin suunnitteluun. Aikuisillekin löytyy tietoa maailman kulttuurien juhlapäivistä.

sunnuntaina, syyskuuta 11, 2005

Iso Paja oli sosialistiräätälien verstas 1900-luvun alun Torontossa

Vuonna 1903 torontolaiset kokivat aikamoisen shokin. Saman ajan Helsingin kokoisessa Torontossa oli pormestarin vaalit. Pormestariksi valitun tuomari Coatsworthin voittoa himmensi se, että yli 8000 ääntä oli mennyt tähän asti täysin tuntemattomalle räätälille, James Lindalalle. Näin kertoo siirtolaishistorian tutkija, professori Varpu Lindström kirjassaan ”The Finnish Immigrant Community of Toronto 1887-1913”.

Räätäli Jaakko Lindala oli muuttanut ensin Negaumeehen Michiganiin vuonna 1887. Sieltä hän tuli Torontoon ja oli alussa niin yksinäinen, että puhui peilikuvalleen. Vuokraemäntä kehotti häntä pyytämään ystäviään muuttamaan Torontoon. Lindala pyysi räätäliystäviään Suomesta ja Amerikasta muuttamaan, ja ystäväpiiriin kuului vuosisadan alussa seitsemän pariskuntaa ja muutama poikamies.

Vuonna 1903 merkittävin suomalaisten miesten työllistäjä Torontossa oli Lindalan omistama ISO PAJA (Big Shop). Sitä hoidettiin osuustoiminnallisilla periaatteilla, ja siellä oli työssä 50 räätäliä, jotka vuokrasivat Lindalalta työskentelytilan itselleen.

Kaikkien täytyi kuulua räätälien ammattiyhdistykseen. ”Sosialistisia oppeja edistettiin aktiivisesti Isossa Pajassa. Räätälit kuuntelivat valikoituja työväestöä koskevia kirjoituksia, sosialistista kirjallisuutta ja suomalaisia kirjailijoita kuten Aleksis Kiveä tai englantilaisia kirjailijoita kuten Shakespearea”, Lindström kertoo [suomennos omani].

Hiljaisempina aikoina joku räätäleistä luki ääneen työtovereilleen, mutta kiireisiksi ajoiksi palkattiin lukija. Pajan yhteydessä rouva Lindala piti ruokatavarakauppaa, ja alakerrassa toimi sauna.

Lindström-Best, Varpu: The Finnish Immigrant Community of Toronto 1887-1913. The Multicultural History Society of Ontario. 1979