Kun minä olin nuori, minulla oli jatkuva rumuuskompleksi. Nyt kun minä olen vanhempi, se on kadonnut kokonaan. Tunnen olevani kaunis - varsinkin katsoessani meidän hissimme peiliin, jonka edessä muutkin naiset ovat tunnustaneet ihailevansa ulkomuotoaan. Ne entisajan peilintekijät olivat ammattilaisia.
Olen ajatellut, että tämä kaikki on vain mieheni tehokkaan aivopesun tulosta - ja sen hienon vanhan peilin ansiota. Ei toki. Brandeisin yliopiston naistutkimuksen opettaja paljastaa, että on suorastaan keskiaikaista ajatella naisen vartalon kehityksen alkavan mennä alaspäin teini-iän jälkeen. Muistammehan ne keskiajan naiskuvat - langanlaihat teini-ikäiset, joilla oli yleensä muutama vuosi elinaikaa edessä?
Lue Margaret Morganroth Gulletten herkullinen artikkeli "Feeling Old and Ugly? Take Another Look".
Kiitos vinkistä. Artikkeli on kiinnostava. Hyvä huomio oli esim. se, että ikääntyvän naisen vartalo voi olla kaunis, koska se on suojassa mainonnan kiinnostukselta. Sen kauneuskriteerejä ei sanella ulkopuolelta samalla tavoin kuin nuoren naisen.Toki herää myötätunto nuoria naisia kohtaan. He kamppailevat vielä asetettujen ulkonäköpaineiden alla. Onneksi meidän ei tarvitse.
VastaaPoistaVanhemmiten useimmat naiset kokevat sen miellyttävän yllätyksen, että itsetunto muutenkin vahvistuu.
VastaaPoistaTuosta artikkelista tuli mieleeni, että voihan sitä etsiä ikääntyvästä kumppanistaankin kauniita kohtia ja kehaista niitä. :)
VastaaPoistaRuu Morbidi