Railway warehouse arson in Helsinki on May 5th, 2006.
Click the photo to see it in larger sizes.
My very old blog. Vuodesta 2005-
perjantaina, lokakuuta 13, 2006
Photo Friday 'destruction'
Railway warehouse arson in Helsinki on May 5th, 2006.
Click the photo to see it in larger sizes.
keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006
Kiertokysely : Missä kirjoitat?
Hups! Tänään kävi tässä blogissa 189 vierailijaa. Vain makasiinipalo toi teitä enemmän. Kiitos käynneistä.
Täällä esitetään kiertokysely työpöydästä.. Kyselijällä on siisti ja monipuolisesti varustettu työskentelytila.
Kirjoitan usein vuoteessa. Tietokoneeni ohjeiden mukaan kannettavan tietokoeen alla täytyy olla kova alusta, jotta ei tapahdu ylikuumentumista. Löysin kerran kirpputorilta kaksi hienoa kirjoitusalustaa. Toinen on sisarenpojallani toisella puolen maapalloa, toinen tässä. Ne olivat peräisin lakkautetusta pankista.
Käytän lukiessani ja kirjoittaessani loisteputkilamppua, jota voi kääntää tarpeelliseen kohteeseen. Kuten kuvasta näkyy, koneeseen kiemurtelee kaapelijohto toisen työhuoneen tietokoneesta. Sain lahjaksi myös langattoman yhteyden, mutta se on haihtunut jonnekin.
En käytä ollenkaan hiirtä, sillä se kipeyttää ranteeni. Kun lapseni käyttävät tätä konetta, he tuskaantuvat heti hiirettömyyteen ja hakevat jostain hiiren. Olen tottunut hiirettömyyteen. Alussa se oli vaikeaa, tietokonepasianssin peluu auttoi totuttelussa.
Tietokoneen vieressä lojuu yleensä kirjoja. Nyt Riitta Pylkkäsen väitöskirja "Säätyläispuku Suomessa vanhemmalla Vaasa-ajalla 1550-1620", löytö Mannerheimintien Arohongan antikvariaatista.
Vieressä on yleensä kamera, johto jolla kuvia saa siirrettyä koneeseen ja levyjä, joissa on kuvia. On yleensä myös kännykkä, hiusharja, kasvovoidetta, vihkoja, kyniä, joku lehti ja mikrokuituliina, jolla pyyhin pölyjä koneesta. Jossakin sanottiin, että tietokoneen näppäimistö on yhtä likainen kuin vessanpönttö.:)
Aivan uutta ovat puna-oranssi-siniset kansiot. Ostan aina uudet kansiot uuteen projektiin. Siten löytyvät tarpeelliset tiedot kansion värin perusteella.
Saan yleensä aina jonkinlaisen flunssan tai jopa keuhkoputkentulehduksen vanhojen paperien selaamisesta ja järjestelystä. En voisi istua kirjastoissa arkistoja penkomassa. Samasta kertoi myös historiantutkija ja nuorisokirjailija Kaisa Ikola blogissaan. Luen yleensä kirjoja ja otan paljon valokopioita kirjaston kirjoista ja laitan paperit kansoihin. Ostan hyvin paljon kirjoja. Alleviivaan niitä. Laitan lappuja niiden väliin.
Toivon, että tästä flunssasta ei tule keuhkoputkentulehdusta.
Tähän kannattaa lisätä, että aloitin syyskuussa yksityisen blogin, johon merkitse uuden projektin etenemisen, laitan valokuvia, muistiinpanoja ja linkkejä. Ei pölyä.
Olisi aika hauska idea ruveta kirjoittamaan sinne ensimmäistä versiota.
Täällä esitetään kiertokysely työpöydästä.. Kyselijällä on siisti ja monipuolisesti varustettu työskentelytila.
Kirjoitan usein vuoteessa. Tietokoneeni ohjeiden mukaan kannettavan tietokoeen alla täytyy olla kova alusta, jotta ei tapahdu ylikuumentumista. Löysin kerran kirpputorilta kaksi hienoa kirjoitusalustaa. Toinen on sisarenpojallani toisella puolen maapalloa, toinen tässä. Ne olivat peräisin lakkautetusta pankista.
Käytän lukiessani ja kirjoittaessani loisteputkilamppua, jota voi kääntää tarpeelliseen kohteeseen. Kuten kuvasta näkyy, koneeseen kiemurtelee kaapelijohto toisen työhuoneen tietokoneesta. Sain lahjaksi myös langattoman yhteyden, mutta se on haihtunut jonnekin.
En käytä ollenkaan hiirtä, sillä se kipeyttää ranteeni. Kun lapseni käyttävät tätä konetta, he tuskaantuvat heti hiirettömyyteen ja hakevat jostain hiiren. Olen tottunut hiirettömyyteen. Alussa se oli vaikeaa, tietokonepasianssin peluu auttoi totuttelussa.
Tietokoneen vieressä lojuu yleensä kirjoja. Nyt Riitta Pylkkäsen väitöskirja "Säätyläispuku Suomessa vanhemmalla Vaasa-ajalla 1550-1620", löytö Mannerheimintien Arohongan antikvariaatista.
Vieressä on yleensä kamera, johto jolla kuvia saa siirrettyä koneeseen ja levyjä, joissa on kuvia. On yleensä myös kännykkä, hiusharja, kasvovoidetta, vihkoja, kyniä, joku lehti ja mikrokuituliina, jolla pyyhin pölyjä koneesta. Jossakin sanottiin, että tietokoneen näppäimistö on yhtä likainen kuin vessanpönttö.:)
Aivan uutta ovat puna-oranssi-siniset kansiot. Ostan aina uudet kansiot uuteen projektiin. Siten löytyvät tarpeelliset tiedot kansion värin perusteella.
Saan yleensä aina jonkinlaisen flunssan tai jopa keuhkoputkentulehduksen vanhojen paperien selaamisesta ja järjestelystä. En voisi istua kirjastoissa arkistoja penkomassa. Samasta kertoi myös historiantutkija ja nuorisokirjailija Kaisa Ikola blogissaan. Luen yleensä kirjoja ja otan paljon valokopioita kirjaston kirjoista ja laitan paperit kansoihin. Ostan hyvin paljon kirjoja. Alleviivaan niitä. Laitan lappuja niiden väliin.
Toivon, että tästä flunssasta ei tule keuhkoputkentulehdusta.
Tähän kannattaa lisätä, että aloitin syyskuussa yksityisen blogin, johon merkitse uuden projektin etenemisen, laitan valokuvia, muistiinpanoja ja linkkejä. Ei pölyä.
Olisi aika hauska idea ruveta kirjoittamaan sinne ensimmäistä versiota.
Tuomas ja seitsemän kuolemansyntiä
Tuomas lajitteli synnit. Katolisen kirkon merkittävin teologi Tuomas Akvinolainen on vaikuttanut paljon mm James Joycen ja Umberto Econ tuotantoon. Gentile da Fabrianon maalaus. Katso täältä Hieronymos Boschin loistava maalaus seitsemästä kuolemansynnistä.
tiistaina, lokakuuta 10, 2006
Ikkunaiines ja Nono seitsemän kuolemansynnin kimpussa
Käsite seitsemän kuolemansyntiä on roomalaiskatolista teologiaa. Meillä protestanteilla ei sellaista ole eikä sitä ole raamatussa. Se on kuitenkin hyvin kiinnostava psykologinen ja kulttuurinen aihe.
Ikkunaiines on käsitellyt blogissaan omalla kirpeän railakkaalla ja omaperäisellä tavallaan seitsemää kuolemansyntiä. Hänen näkökulmansa aiheeseen on ollut yllättävä ja herättänyt keskustelua.
Valokuvablogista tuttu työryhmä on aloittanut uuden kollektiiviblogin Nono ja ilmoittanut jo aikaisemmin käsittelevänsä tätä aihetta. Mutta ideaan ei ole copyrightia. Miten pärjää Nono Iineksen jälkeen?
Nimimerkki Luke kirjoittaa ensimmäiseksi ylpeyden synnistä lähtökohtanaan portugalilaisen runoilijan Fernando Pessoan runo. (Antti Hynönen kertoo Kiiltomadossa Pessoan runoudesta.)
Käsitettä synti ei ole ilman uskontoa. Siitä oli kiinnostunut myös Pessoa. Jose Augusto Seabra kirjoittaa Unesco Courierissa, että Pessoa oli tuotannossaan "spirituaalisella löytöretkellä okkultismiin" apunaan ruusuristiläisyys. Hänen tavoitteenaan oli Portugalin "renessanssi", uuspakanallinen Portugali.
Nono puolestaan ilmoittaa, että toimituskunnalla ei ole mitään yhtenäistä aatteellista, uskonnollista tai poliittista linjaa.
Ikkunaiines on käsitellyt blogissaan omalla kirpeän railakkaalla ja omaperäisellä tavallaan seitsemää kuolemansyntiä. Hänen näkökulmansa aiheeseen on ollut yllättävä ja herättänyt keskustelua.
Valokuvablogista tuttu työryhmä on aloittanut uuden kollektiiviblogin Nono ja ilmoittanut jo aikaisemmin käsittelevänsä tätä aihetta. Mutta ideaan ei ole copyrightia. Miten pärjää Nono Iineksen jälkeen?
Nimimerkki Luke kirjoittaa ensimmäiseksi ylpeyden synnistä lähtökohtanaan portugalilaisen runoilijan Fernando Pessoan runo. (Antti Hynönen kertoo Kiiltomadossa Pessoan runoudesta.)
Käsitettä synti ei ole ilman uskontoa. Siitä oli kiinnostunut myös Pessoa. Jose Augusto Seabra kirjoittaa Unesco Courierissa, että Pessoa oli tuotannossaan "spirituaalisella löytöretkellä okkultismiin" apunaan ruusuristiläisyys. Hänen tavoitteenaan oli Portugalin "renessanssi", uuspakanallinen Portugali.
Nono puolestaan ilmoittaa, että toimituskunnalla ei ole mitään yhtenäistä aatteellista, uskonnollista tai poliittista linjaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)