Naisellisuus ja "herraskaisuus" ovat pahe Suomessa

Suomessa paheksutaan korkeita korkoja, korsetteja - ja leveälierisiä hattuja, jotka voisivat suojata ihoa auringolta ja säteilyltä.

Sofi Oksanen kirjoittaa tänään Hesarissa korsetista ja koroista. (Korsetti ja korot ovat lupaus nautinnosta. HS/Kulttuuri 4.7.2008)
Hän kysyy: "Miksi pohjoismainen nainen rakastaa käytännöllisyyttä ja minä en". Hän arvelee asian johtuvan luterilaisuudesta.

Saattaa johtuakin osittain nimenomaan körttiperinteistä, mutta vielä 1950-luvulla, jolloin luterilaisuus oli ehdottomasti voimakkaampaa kuin nyt, korkeat korot - ja naisellisuus - olivat suosittu asia. Korsettejakin käytettiin, ja niitä pidettiin käytännöllisinä ja selkää tukevina.

Minusta kyseessä on halu näyttää "työläiseltä" eli siis vasemmistolaispolitiikka ja siihen liittyvä vaatimus, että naisen pitää olla mies ollakseen kelvollinen ihminen.

Tähän samaan trendiin liittyyvät ylioppilaiden haalarit, jotka olivat minusta tyrmistyttävä näky, kun palasimme Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen vuonna 1988.

Siihen liittyy myös hattuviha. Sekä miesten että naisten lierihattuja pidetään herraskaisina, niitä ei näy Helsinginkään kaduilla, vaikka auringonvalo ja säteily ovat nykyään Suomessa entistä voimakkaampia ja tulevat aiheuttamaan ihosyöpää. Sosialistinen presidenttimmekin polttaa mieluuummin naamansa - ihan säälitti - kuin laittaa päähänsä leveälierisen hatun valtiovierailulle tai kesäjuhliin. Olen nähnyt presidentillämme vain lippalakin ulkomaanvierailulla otetussa lehtikuvassa.

Esplanadilla oleva hattukauppakin lopetti.

Kirjoitin hatuista ja hattuvihasta jo aikaisemmin. Siihen tuli paljon kommentteja.

Ihmiset, teekannu , geenit ja politiikka

 

Ruotsalainen en ole, venäläiseksi en halua tulla, mutta tilaan Hufvudstadsbladetin ja pidän kovasti esimerkiksi tästä venäläisestä teekalustosta, jonka edesmennyt sisareni oli ostanut.

Tuota kaunista teekannua oli alettu kohdella "ryssänä" Neuvostoliiton romahdettua, ja se oli päätynyt Kuopion Elannon alahyllylle pölyttymään. Sieltä sisareni sen pelasti muutamalla kolikolla. Nyt tällainen teekannu on päässyt taas kunniaan, ainakin Senaatintorin varrella olevan matkamuistokaupan ja muidenkin myymälöiden hintojen perusteella.

Koska olen ilmaissut aina selvästi, että en ole voinut milloinkaan sietää kommunistista systeemiä, minua on luultu "venäläisten vihaajaksi". Mutta asia on täysin päinvastoin. Kuulin lapsuudestani asti isoisän kertomuksia hänen kokemuksistaan Pietarista, jossa hän kulki nuorukaisena ollessaan kahden kesän ajan lastaajana laivassa, joka kulki Pietarin ja Iisalmen väliä. Se oli tsaarinaikaa, jota isoisä ei koskaan moittinut. "Bolshevikit pilasivat Venäjän", sanoi tämä vuonna 1875 syntynyt mies, joka ei joutunut itse koskaan sotaan eikä ollut missään tekemisissä vuoden 1918 tapahtumien kanssa. "Olihan se kummaa aikaa, kun suomalaiset tappoivat toisiaan", ukilla oli vain tapana sanoa.

Mummola oli maaseudulla mäellä metsien keskellä pitkospuiden ja kinttupolkujen takana, mutta talvella sinne näkyivät kaupungin valot. Pitkään luulin lapsena, että ne olivat Pietarin valot, sillä juuri se oli minun käsitykseni mukaan "kaupunki". En ole käynyt koskaan Pietarissa. Olen pelännyt aina, että lumous särkyy. En olisi kärsinyt nähdä Pietaria kommunismin häpäisemänä. Tässä välillä ajattelin jo, että kaikki muuttuisi hyväksi, sellaiseksi mistä 1900-luvun alun venäläiset valistuneet ihmiset haaveilivat, laillisesta ja vapaasta valtiosta.

Sanon, että en halua tulla venäläiseksi, mutta mistä tietää vaikka olenkin osittain venäläinen geeneiltäni, ja sillähän ei ole mitään tekemistä minkään poliittisen systeemin kanssa niin kuin ei silläkään, että geeneissäni on myös saksalaisuutta. Mietin toisinaan sitä, millainen oli se "Rutger", joka tuli 1200-luvulla Ahvenanmaalle, ja jonka jälkeläiset levisivät Savoonkin.

Kirjoitan tämän, koska olen surukseni huomannut, että nykyiset tapahtumat Venäjällä eivät herätä ainoastaan suuttumusta siitä, miten Venäjällä kohdellaan suomensukuisia kansoja, vaan myös ovat nostamassa vihaa naapurimaan ihmisiä kohtaan. Se on aina vaarallista. Tavallisilla ihmisillä on hyvin pienet mahdollisuudet vaikuttaa maansa politiikkaan, näin on ainakin Venäjällä. Ja voimmeko mekään vaikuttaa mitään näillä blogikirjoituksillamme?

Iltarusko 2

 

Suurenna tämä

Iltarusko

 

Helsingissä

"Kirjoitetaanko eKr. vai eaa.?" ["e,K,r" or "e,a,a"]

J. Korpelan "Nykyajan kielenopas" tuo esille sen, mikä minusta on olennaista ajan merkinnässä: "--lyhenteestä riippumatta on itse ilmaisussa kyse joka tapauksessa ns. kristillisestä ajanlaskusta, joka on vain yksi monista ihmiskunnan käyttämistä, eikä ole syytä piilottaa tätä tosiasiaa." (Kirjoitetaanko eKr. vai eaa.?)

Olen sitä mieltä, että on nurkkakuntaista kulttuuri-imperialismia kirjoittaa ”jälkeen ajanlaskun alun” [j, a, a] tai ”ennen ajanlaskun alkua” [e, a, a]ikään kuin aikaa ei olisi laskettu aikaisemmin. Se olisi samaa kuin sanoa vain oman kylän tai maan asukkaita ihmisiksi. Sellaistakin on sattunut.

Lisäksi on vielä se tekijä, jota ei pidä väheksyä: Meidän käyttämämme järjestelmä on kristittyjen kehittämä. Suurimmalle osalle länsimaisia ihmisiä tämä on edelleen tärkeä näkökulma. Pienenpienellä vähemmistöllä ei ole oikeutta jättää tätä asiaa huomiotta. Se olisi häikäilemätöntä harvainvaltaa. Jos suomenkielinen Wikipedia haluaa palvella myös suomalaisten enemmistöä, sen tulee ottaa tämä asia huomioon. Anno Domini -järjestelmää vastustavia on Suomessa niin vähän, että Wikipediaa ei kannattane kohdistaa vain heille.

Muilla kulttuureilla on edelleen omia ajanlaskujärjestelmiä, ja niitä kunnioitetaan. Englanninkieliset merkinnät BCE ja CE ensisijaisten merkintöjen BC ja AD vaihtoehtoina ovat parempia kuin suomalainen kehitelmä ja varmaankin tarpeen joissakin kansainvälisissä monikulttuurisissa ja uskontojen välisissä yhteyksissä, mutta niitäkin vastustetaan voimakkaasti eri puolilla länsimaita.

Me suomalaiset olemme tottuneet hyväksymään kiltisti, mitä jokin pieni ääriryhmittymä tekee. Emme uskalla puhua avoimesti oikeuksistamme. Muistutan, että myllykirjeitten ja noottien aika on kuitenkin ohi.:)

Laitan vielä lukijoille ja itselleni talteen Korpelan ohjeen ajan merkinnästä ("Nykyajan kielenopas"). Hakasuluissa olevat kirjaimet ovat siksi, jotta asia menisi perille silloinkin, kun teksti käännetään muille kielille koneellisesti.

"---ensisijaiset lyhenteet ovat ”eKr.” [e, K, r] ja ”jKr.” [j, K, r] , ja ”eaa.” [e, a, a] ja ”jaa.” [j, a, a] ovat toissijaisia.

Joissakin yhteyksissä tällaiset merkinnät ovat kuuma peruna. Ellei ole erityistä syytä toimia muuten, on yleensä parasta käyttää vanhoja lyhenteitä. Tätä voidaan perustella myös sillä, että lyhenteestä riippumatta on itse ilmaisussa kyse joka tapauksessa ns. kristillisestä ajanlaskusta, joka on vain yksi monista ihmiskunnan käyttämistä, eikä ole syytä piilottaa tätä tosiasiaa.
Keisari Augustus eli vuodesta 63 eKr. [e, K, r] vuoteen 14 jKr. [j, K, r] "