Kommentteja: Tuntematon Suosikki ja tuttu Mozart

Serenaadeja esittää tämä puolalaispariskunta kesäisin Helsingin keskustassa. He ovat kumpikin opettajia.

Kommenttejani:

1. Täällä tynnyrissä kasvanut tyttö, joka ei ole koskaan nähnyt Suosikkia muualla kuin lehtikioskin ikkunassa. Minulle olivat radio, äänilevyt ja elokuvat. Lapsena keräsin filmitähtien kuvia. Yksikään poplaulaja ei ole koskaan kiinnostanut minua.

Ei kai blues ole popmusiikkia? Eikö se ole ennemminkin kansanmusiikkia? Oli ainakin alussa, kun sitä lauloivat vain köyhät afroamerikkalaiset töitä tehdessään.

2.
- minulla on jonkinlainen "korva-allergia" popmusiikkiin. :) En kestä sitä ollenkaan. Mutta onneksi musiikissa on valinnanvaraa. Nykyään kuuntelen oikeastaan vain Mozartia ja Chopinia. Heihin ei kyllästy koskaan.
Kirjoittamisen vuoksi olen kuunnellut kunkin käsittelemäni aikakauden musiikkia, esimerkiksi 1500-luvun luuttumusiikkia. Popmusiikin ystävät eivät ehkä tajua, kuinka epämiellyttävältä varsinkin moderni popmusiikki voi kuulostaa muiden korvissa. Ja sitä on kaikkialla, esimerkiksi vaatekaupoissa. Se karkottaa "toisinajattelijan".

Elokuvissa on myös valinnanvaraa. Jo äitini piti nuorena Chaplinista. Hän piti myös niistä vanhoista suomalaisista elokuvista, jotka ovat tulleet uudestaan muotiin. Olemme koko perhe elokuvahulluja. Katselemme enimmäkseen DVD-llä olevia suosikkejamme. Eilen oli hauska yllätys, Garp TV:ssä. John Irving on eräs suosikkikirjailijoistani.

Lisäys:  Elokuvamusiikki koskettaa joskus,  jotkin kappaleet ovat jääneet mieleen kuten Chaplinin surumieliset sävellykset, Edith Piafin sydäntä raatelevat laulut tai keveän iloiset musikaalisävelmät kuten Oklahoma tai My Fair Ladyn musiikki, muutamia mainitakseni. Meidän perheenjäsenten musiikkimaku vaihtelee kovasti, muut ovat kaikkiruokaisempia kuin minä. Mutta puolustuksekseni sanon, että kissatkin pitävät Mozartista.:)

Music in the city (Katusoittajia) -kansioni tai isompi musiikista ja musikki-instrumenteista soittajia ja soittimia.
Pidän musiikista. Yläkerrassa joku soittaa pianoa.

Sunnuntain iloksi

Keltaruusut, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Leppoisaa sunnuntaita!

Kommentteja: Tulella leikkimistä molemmin puolin

Kommentti Jukka Kemppisen blogiin:

Ei enää "keskiaikaista mellakointia": iranilaiset hakkerit hyökkäävät Amerikan pankkeja vastaan. Olisi kamalaa olla USA:n presidentti näinä aikoina. Maassa on 414 miljoonaa asukasta, ja joku häirikkö Kaliforniassa leikkii huvikseen (?) tulitikuilla räjähdysalttiissa maailmassa.

Joku voi ajatella, että se tekee vain hyvää Amerikan pankeille ja amerikkalaisille, mutta jos heille tulee pahoja ongelmia, me kärsimme. 
Onkohan vapaus ymmärretty väärin?

Ja Iineksen blogiin:

En tiedä, kuka Anne Moilanen on, mutta olin jokseenkin samaa mieltä [Viimeisin Ruben Stillerin Pressiklubi.]

Järjetöntä touhua molemmin puolin pilapiirrosasiassa. Noista pilapiirroksista ei ole mitään hyötyä, sillä miljoonia ihmisiä ei saa hetkessä keskiajasta nykyaikaan ja tuollainen on typeristä typerin yritys. Ehkä he eivät haluakaan tulla, kun ottaa huomioon miten hullua elämä on länsimaissa.

1950-luvun ihmiset eivät olleet hölmöjä, ja heillä oli hauskaa, vaikka ei ollut noita etuja, joihin IInes viittaa. He arvostivat sitä, että olivat elossa.

En tiennnyt, että Ruben on tuollainen tuuliviiri. Pidän hänen ohjelmastaan, sillä se on hauska älykkäällä tavalla. Rubenissa on hyväntahtoisuutta ja lämpöä, mutta hänkin näyttää olevan ideologiansa vanki. Sääli.

Olen muuten sitä mieltä, että Suomeenkin pitäisi saada yhtenäiskoulu, jossa on paljon valintamahdollisuuksia ja tasoryhmät. Hyviä kokemuksia omalta vaihto-oppilasvuodelta Amerikassa ja lastemme koulunkäynnistä Kanadassa yhdeksän vuoden aikana. 

Osa koululaisista jätti sielläkin lukion kesken, muistuttavat aina lapseni.  Mutta kansa on yhtenäisempi ja tasa-arvoisempi, kun nuoria ei jaeta kahtia herkässä teini-iässä. Kaikki samaan kouluun 18-vuotiaiksi ja kaikille valkoinen lakki päähän vappuna.  Miksi tuota vastustetaan?

toipilaan huveja

Väitöskirjat voivat viihdyttää.  Salla Laakkonen: Amatöörit tutkimusten hämärillä poluilla.

Uusi villatakki postimyynnistä ja kaunis villahuivi torilta ovat nyt tarpeen, vaikka ostin ne Tukholman matkaa varten. Oli hyvä, että se peruuntui, sillä sää oli tyttäreni kertoman mukaan kurja suunnitellun Tukholman pitkän viikonlopun ensimmäisenä päivänä - se myrsky merellä, joka olisi tehnyt matkankin hankalaksi. Hotellin ikkunatkin helisivät tuulen kierrellessä.

 

Kamera toimii hyvin. Sekä villatakin että huivin värit ovat onnistuneita. Mutta huivin villa alkaa kutittaa. Taitaa olla paras kuvana.:)

Bloggerissa ongelmia. En päässyt edes omaan blogiini kommentoimaan kirjautumatta ensin Bloggeriin.
Toisaalta, kun helpotin hiukan Aurora-blogini kommentoimista, sinne ilmestyi roskapostikommentteja tai oikeammin ne ilmestyivät sähköpostiini.

Oletko rekenä ja kelkkana?

Nykynainen pyrkii usein olemaan tuhattaituri, tai häneltä jopa vaaditaan sitä. Kuvassa on 'ladybuddha', jolla on monta kättä, mielestäni hyvä nykynaisen symboli. Eräs aasialainen naisteologi sanoi olevansa kuin mustekala, hänellä oli niin monta hommaa. Suomessa en keksi muuta kuin savolaisen sanonnan: On oltava rekenä ja kelkkana.

Tämä on kommentti huippuenergisen naisen blogiin: 

teet oikein, kun kerrot selkäsi kohtalosta. Se varoittaa niitä, joille mitään vahinkoa ei ole vielä tapahtunut.

Monet muutkin ovat oppineet kovan läksyn kautta, että ihmisen elimistö ei kestä loputtomiin ylikäyttöä. Entisajan puutarhaeksperteillä oli usein monta puutarhuria töissä. Lisäksi heilllä oli monta kotiapulaista.
Olen ihmetellyt, miten jaksat. Olen itsekin tehnyt aina liikaa töitä ja maksan nyt siitä laskua.
Eräs amerikkalainen selkälääkäri sanoi kirjassaan, että selkä on niin kuin pankkitili. Se alkaa näyttää punaista, jos menemme yli varojen.
Muutot ovat kaikkein pahimpia selän pilaajia. Vaikka palkkaisi ammattilaiset tekemään varsinaisen muuton, pakkaaminen ja purkaminen sekä tavaroiden uudelleen järjestäminen ovat tehneet monista melkein invalideja. Tietenkin fysioterapia korjaa osan vaurioista.
Me suomalaiset naiset olemme olleet raatajia ja nykyaika vaatii, että meidän pitää olla oppineita tuhattaitureita. Koetetaan olla itsellemme lempeitä.

Lady buddha on ostettu kiinalaisesta mymälästä Torontosta ja asuu meillä astiakaapissa ruusukuppien keskellä.)
2.

Leena,
ei ole ihme, että teemme liikaa töitä. Suurin osa meistä suomalaisista on köyhien sukujen ja talonpoikaissukujen jälkeläisiä, naisten piti tehdä aina paljon työtä olivatpa he sitten emäntiä tai palvelijoita. Ei tultu muuten toimeen.

SItten on ollut vielä monet vuosikymmenet itäisen naapurin vaikutusta, ja siellä joka naisen piti olla töissä, jos ei muuta niin varsiluudalla katuja lakaisemassa, mitä saattoi nähdä vanhojen mummojen tekevän sen aikakauden loppuun asti.

Jotkut syyttävät protestanttista työetiikkaa, mutta emme me ole kalvinisteja, vaan viiniä, laulua ja hyvää seuraa arvostavan Lutherin huono-oppisia oppilapsia.:)