Parhaan näköinen miesjulkkis ja muita paljastavia kysymyksiä.

Tuulia San Diegosta on välittänyt nämä kysymykset:
Nimimerkki: Blogisisko, Rihmastossa Tiger
Asuinpaikka: Helsingissä
Suosikki TV-ohjelma: Tällä hetkellä kilpailevat suosiostani Sherlock Holmes ja Hercule Poirot
Suosikkipeli: Scrabble-sanaristikkopeli suomeksi ja Afrikan tähti
Suosikkilehti: Country Homes & Interiors
Huonoin fiilis: terrorismi ja saasteet
Paras fiilis: Perhe ja ystävät
Lempimusiikki: esim. Horowitz & Chopin, Williams & Vivaldi
Tuletko merisairaaksi: puutarhakeinussakin
Vuoristorata: Kiitos, ei.
Kuulakärkikynä vai lyijykynä: molemmat, välistä mustekynä ja paksut tussikynät
Kuinka monta kertaa annat kännykän soida, ennen kuin vastaat siihen: Riippuu siitä, olenko lähellä kännykkääni.
Soittoääni: ei mikään erityinen sävel
Lempiruoka: Palacen munakoisokeitto. Aion opetella laittamaan sitä.
Parhaan näköinen miesjulkkis: Sean Connery. Jos olisin nuorempi, ehkäpä sanoisin, että se olisi Timothy Dalton tai nuori Gregory Peck.
Suklaa- vai vaniljajäätelö: tietenkin suklaa
Suosikkikarkki: lakritsa, jos siinä ei olisi niin paljon suolaa
Suosikkikeksi: venäläiset sikarit . Miksi niitä ei saa enää?
Tykkäätkö ajaa autoa?: En ole hankkinut ajokorttia. Autolla ajaminen vaikutti ihan mukavalta, kun mieheni opetti minua ajamaan Kanadassa. Toronton 16-kaistaiset tiet olivat minulle kuitenkin liikaa.
Ensimmäinen autosi: Meillä oli Kanadassa Dodge Aspen. Suomessa meillä ei ole ollut koskaan autoa. Autoilu on monessa mielessä vaarallinen laji, kun katsoo tilastoja. Helsingissä tulee toimeen ilman autoa.
Suosikkituoksu: suuri metsä sateen jälkeen
Suosikkijuoma: lähdevesi ja joidenkin paikkakuntien vesijohtovesi
Horoskooppi: En usko niihin. Kiinalainen horoskooppi on hauska. Siinä olen tiikeri, yleensä rauhallinen tyyppi, mutta pitää hyökkäyksessä puolensa. En ole sellainen businessmaailman aggressiivinen tiikeri, jollaisen näin jossain nettiversiossa. Kiinalaisesta horoskoopista esitetään monenlaisia versioita.
Suosikkirunoilija: Shakespeare ja Kivi
Jos värjäisit hiuksesi, minkä väriset ne olisivat: Pidän kovasti nykyisestä väristä, joka on isältä perittyjen geenien tuote, hauska yllätys, “platinum blonde”, kuten lapseni sanovat. Aivan uudenlaiset värit käyvät nyt minulle.
Mitä sinulla on seinälläsi: valokuvia, vanhemman poikani ja ystävieni tekemiä maalauksia, omatekoisia tilkkutäkkejä yms ja indonesialaisia tekstiilejä, keittiössä sinivalkoisia lautasia.
Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä: toivon, että siinä on vielä ainakin kolmasosa jäljellä
Pepsi, Coca Cola, light vai kalorit: en voi sietää colajuomia niiden maun vuoksi
Vasen vai oikea käsi: oikea, mutta yritän käyttää myös vasenta mahdollisimman paljon
Mitä sinulla on sängyn alla: Tällä hetkellä ei mitään. Toisinaan siellä on joku lehti tai kirja, jonka olen laittanut sinne ennen nukahtamista, kun yöpöytä on liian täynnä tavaraa.

Syksy on ihana, sillä se tuoksuu sikalalle ja väriliiduille

Ratsastuskoululla Torontossa. Tytär otti ratsastustunteja.

Mieheni sanoo, että hän pitää syksystä, koska syksyn lehdissä on mukava sikalan tuoksu. Hänen kotonaan oli sikoja, ja hän kävi niitä ihailemassa lapsena. Sikojen ihailu on jalo harrastus. Sen tietää jokainen, joka on nähnyt telkkarista Agatha Christien murhajutun, jossa on erinomainen repliikki: “There’s a body in the library”. Tarinan aatelisherra marssii aina pahalla tuulella ollessaan kivääri olallaan muka metsästämään, mutta meneekin juttelemaan sioilleen.

Minulla syksy liittyy kouluun, alaluokkiin, jolloin nautti siitä, että pääsi taas kouluun. Minä halusin kouluun. Siellä oli paksuja väriliituja, joita ei saanut mistään muualta. Ne tuoksuivat hyvälle. Aikuisena tunnistin saman tuoksun työtoverini hajuvedestä. Se oli santelipuun tuoksu. Koulussa oli myös hauraita savunharmaita ja pastellinsävyisiä piirustuspapereita. Siellä harjoiteltiin näytelmiä joulu- ja kevätjuhliin, siellä laulettiin kuorossa itkettävän ihania lauluja ja siellä luettiin runoja.

Kävin kauan sitten myös ratsastuskoulua alkeiskurssin verran. Silloinkin oli syksy. Oli kauniita hevosia syksyisessä metsässä ja tuoksui kirpeän raikkaalle. Mielen taustalla on eräs epämiellyttävä mielikuva: ensimmäisellä ratsastustunnilla kaunis ruskea Debiza tunnistaa minut heti lepsuksi hevosmieheksi ja laukkaa minusta piittaamatta niitylle syksyistä kasvillisuutta maistelemaan. No, sitten sain harmaan ja kiltin Samin, jonka selästä en pudonnut missään vaiheessa. Sami oli ystävällinen opettaja. Sellaisen aloittelija tarvitsee.

Kuka on tämä tyttö?

Leikkasin joskus Le Monde -lehdestä tämän kuvan pienestä 1500-luvun tytöstä. Lehden mukaan maalaus on Bronzinon ja tytön nimi Maria de'Medici. Hänen kohtalonsa kiehtoo.

Jura Jukola tietää paljon renessanssista ja Mediceistä. Kysyin, tunteeko hän tämän maalauksen. Mutta on nähtävästi toinenkin Maria de'Medici-nimisestä pikkutytöstä tehty maalaus. Kuvaavatko nämä maalaukset samaa tyttöä vai eri tyttöä? Minä olen luullut tätä toisen maalauksen tyttöä samaksi lapseksi vähän vanhempana. Maria de'Medicit ovat sekaisin päässäni.

Maria de'Medici -nimisistä tytöistä ja naisista on tehty paljon maalauksia. Niinpä skannasin renessanssialbumistani sen Marian, joka minua kiinnostaa. Jura, mitähän tälle tytölle tapahtui? Onko tämäkin Maria Sinulle tuttu?

Testaamalla tutuksi itsensä kanssa

Joskus täytyy mennä Timbuktuun asti etsimään itseään. Jotain näistä psykologisista testeistä löytyy, muuten emme vastaisi niiden kysymyksiin yhä uudestaan.

Mutta miksi näitä testejä nimitetään suomessa meemeiksi, joka tarkoittaa normaalisti kulttuurin välittäjäyksikköä eli "matkimisen yksikköä"?

Englannissa niistä käytetään sanaa "quiz"[kwiz], joka tarkoittaa 1. koulussa pidettävää lyhyttä testiä 2. kysymyssarjaa, jolla testataan leikinomaisesti esimerkiksi henkilöiden yleissivistystä.

Timbuktu-blogista löytyi tämä miellyttävä testi puista. Mikä puu Sinä olisit?


WILLOW
You are compassionate and independent. You're the
kind of tree who wants to help other trees find
themselves in a crazy world you know all too
well. You love the gentler side of nature and
like things simple and elegant. A night owl,
you like things peaceful all the time and are
often vexed when others invade your solitude.
You love the water as much as the land, feeling
at home in both. Often shy, you always want to
do things right, and crave attention every now
and then. You fear that what you love most may
one day turn on you, but it doesn't stop you
from getting close to others. You are a good
listener and other trees often come to you for
advice or someone to talk to. You admire others
who freely share themselves. When you leave the
world, you want others to remember your example
and follow it.


What's Your Inner Tree?
brought to you by Quizilla

kiertokysely, quiz, meemi

Teetä ja tasa-arvoa

Olimme kahvilassa ja mieheni tilasi tiskiltä teetä. Kaikki sujui niin kuin ennenkin siihen asti, kunnes myyjä ojensi miehelleni kaksi teepussia.

- Yksi riittää. Vaimo käyttää minun teepussiani, mieheni sanoi.

Nuori nainen tuijotti miestäni järkyttyneen näköisenä. Hänen kasvoillaan vilahti ilmiselvästi noina sekunteina feminismin satavuotinen sanoma: naisia sorretaan. Tuo sovinisti ei suo edes omaa teepussia vaimolleen.

Nautin hetken tilanteesta, sitten katsoin parhaaksi selittää, mistä oli kyse. Kerroin, että pidän kovasti teestä, mutta siinä oleva kofeiini aiheuttaa minulle unettomuutta. Siksi juon vain kakksosteetä.

Poikani oli kuullut kiinan opettajaltaan, että kiinalaiset ovat teenystävinä keksineet, että unettomuudesta kärsivien ei pidä juoda ykkösteetä, vaan kaataa se pois ja hauduttaa tee uudelleen samoista lehdistä.

- Minä jo ajattelin, sanoi kahvilan myyjä, ja nauroimme yhdessä tilanteelle.

Kun olen yksin ja laitan teetä teepusseista, kaadan ensimmäisen kupillisen pois ja juon vasta seuraavan. Seurassa asia käy parhaiten niin, että saan toisten teepussit tai minulle tehdään toiseen teekannuun kakkosteetä. Jostakin syystä monesta teepussista haudutettu kakksostee on parasta. Onko yhteinen teepussi symboli intimiteetistä, ystävyydestä ja lisää siksi ylimääräistä makua teehen?

Tämä tapaus tuli mieleeni, kun luin Veloenan blogia, jossa hän kertoi mustan teen tuntuvan nykyään hänestä liian vahvalta.

(Kuva on torontolaisen Eatonin tavaratalon vuoden 1927 postimyyntiluettelosta tai oikeammin sen näköispainoksesta vuodelta 1971.)

Sama teksti on myös kirjoituksessa 'Kakkosteetä', johon alla olevat kommentit alkujaankin kuuluivat.

Kakkosteetä

Olimme kahvilassa ja mieheni tilasi tiskiltä teetä. Kaikki sujui niin kuin ennenkin siihen asti, kunnes myyjä ojensi miehelleni kaksi teepussia.
- Yksi riittää. Vaimo käyttää minun teepussiani, mieheni sanoi.

Nuori nainen tuijotti miestäni järkyttyneen näköisenä. Hänen kasvoillaan vilahti ilmiselvästi noina sekunteina feminismin satavuotinen sanoma: naisia sorretaan. Tuo sovinisti ei suo edes omaa teepussia vaimolleen.

Nautin hetken tilanteesta, sitten katsoin parhaaksi selittää, mistä oli kyse. Kerroin, että pidän kovasti teestä, mutta siinä oleva kofeiini aiheuttaa minulle unettomuutta. Siksi juon vain kakksosteetä.

Poikani oli kuullut kiinan opettajaltaan, että kiinalaiset ovat teenystävinä keksineet, että unettomuudesta kärsivien ei pidä juoda ykkösteetä, vaan kaataa se pois ja hauduttaa tee uudelleen samoista lehdistä.

- Minä jo ajattelin, sanoi kahvilan myyjä, ja nauroimme yhdessä tilanteelle.

Kun olen yksin ja laitan teetä teepusseista, kaadan ensimmäisen kupillisen pois ja juon vasta seuraavan. Seurassa asia käy parhaiten niin, että saan toisten teepussit tai minulle tehdään toiseen teekannuun kakkosteetä. Jostakin syystä monesta teepussista haudutettu kakksostee on parasta. Onko yhteinen teepussi symboli intimiteetistä, ystävyydestä ja lisää siksi ylimääräistä makua teehen?

Tämä tapaus tuli mieleeni, kun luin Veloenan blogia, jossa hän kertoi mustan teen tuntuvan nykyään hänestä liian vahvalta.
(Kuva on torontolaisen Eatonin tavaratalon vuoden 1927 postimyyntiluettelosta tai oikeammin sen näköispainoksesta vuodelta 1971.)

Ole hyvä ja laita kommenttisi kuvan alle. Kommentit ovat täällä Teetä ja tasa-arvoa
Käytin tuohon aikaan netissä myös kutsumanimeäni 'Pirkko'.