Olimme kahvilassa ja mieheni tilasi tiskiltä teetä. Kaikki sujui niin kuin ennenkin siihen asti, kunnes myyjä ojensi miehelleni kaksi teepussia.
- Yksi riittää. Vaimo käyttää minun teepussiani, mieheni sanoi.
Nuori nainen tuijotti miestäni järkyttyneen näköisenä. Hänen kasvoillaan vilahti ilmiselvästi noina sekunteina feminismin satavuotinen sanoma: naisia sorretaan. Tuo sovinisti ei suo edes omaa teepussia vaimolleen.
Nautin hetken tilanteesta, sitten katsoin parhaaksi selittää, mistä oli kyse. Kerroin, että pidän kovasti teestä, mutta siinä oleva kofeiini aiheuttaa minulle unettomuutta. Siksi juon vain kakksosteetä.
Poikani oli kuullut kiinan opettajaltaan, että kiinalaiset ovat teenystävinä keksineet, että unettomuudesta kärsivien ei pidä juoda ykkösteetä, vaan kaataa se pois ja hauduttaa tee uudelleen samoista lehdistä.
- Minä jo ajattelin, sanoi kahvilan myyjä, ja nauroimme yhdessä tilanteelle.
Kun olen yksin ja laitan teetä teepusseista, kaadan ensimmäisen kupillisen pois ja juon vasta seuraavan. Seurassa asia käy parhaiten niin, että saan toisten teepussit tai minulle tehdään toiseen teekannuun kakkosteetä. Jostakin syystä monesta teepussista haudutettu kakksostee on parasta. Onko yhteinen teepussi symboli intimiteetistä, ystävyydestä ja lisää siksi ylimääräistä makua teehen?
Tämä tapaus tuli mieleeni, kun luin Veloenan blogia, jossa hän kertoi mustan teen tuntuvan nykyään hänestä liian vahvalta.
(Kuva on torontolaisen Eatonin tavaratalon vuoden 1927 postimyyntiluettelosta tai oikeammin sen näköispainoksesta vuodelta 1971.)
Sama teksti on myös kirjoituksessa 'Kakkosteetä', johon alla olevat kommentit alkujaankin kuuluivat.
Voin kuvitella tilanteen ja miten siihen olisi saanut vielä lisädramatiikkaa, kun kuuloetäisyydellä olisi ollut pöydittäin feministejä luomassa pöyristyneitä silmäyksiä puolisoasi kohtaan.
VastaaPoistaJa nyt tuli tietooni myös käsite kakkostee :)
Minäkin kiitän uudesta käsitteestä. Olen siis tietämättäni juonut kakkosteetä vuosikausia ;-)
VastaaPoistaYkköstee ON liian vahvaa, meikäläiselle.
Kakkostee on uusi termi minullekin vaikka myös juon usein.
VastaaPoistaEatonin mainostus herättää paljon muistia. Eaton oli Canadan läpi iso tavaratalo, aivan symbooli meille. Niillä oli myös posti katalooga joka lopetettiin muistaen noin v. 1969. Eaton hävisi 1990 luvulla ja nyt on jäljellä vain yksi aito canadalainen tavaratalo "The Bay" (Hudson's Bay Company). British Columbiassa ja Albertassa oli kauan Woodward's ja sekin menehtyi. Nyt on vain paljon amerikkalaisia Walmart ja "big box" kauppoja.
Olen juonut tietämättäni kakkosteetä lähes koko aikuisikäni, kaikkea sitä oppii!
VastaaPoistaJännä muuten, kuinka pelkkä jonkun teelaadun tuoksu tuo elävästi mieleen tietyn aikakauden elämässä: se punainen Nuoruuden lähde -marjatee kuului lukion tokaluokkalaisen runotyttöhaikailuihin, mustinta ja kummallisinta intialaisviritystä taas litkittiin aamuyöllä tenttiin lukiessa...
Olen tainnut keksiä uuden sanan. Se on savolainen piirre. Siitä hyvästä äidinkielen opettaja laskea romautti minulta monta kertaa aineen numeroa.
VastaaPoistaOpiskeluaikanahan samaa teepussia käytettiin niin kauan kuin siitä jotain väriä irtosi.
Poikani on kertonut, että kiinalaiset tekevät suurin piirtein samalla tavalla. En tiedä, onko heillä nimeä tälle ilmiölle, tälle "kakkosteelle".
Sana "hopeatee" oli taas uusi meille savolaisille opiskelijoille, jotka olimme menneet oopperaan ensi kerran.
Väliajalla piti tieysti ostaa virvokkeita. 'Hopeatee' oli edullinen. Odotimme jännittyneinä, miltä se maistuisi. Olimme kovasti pettyneitä, kun se oli pelkkää kuumaa vettä, johon laitettiin sokeria ja maitoa.
Onko tämä 'hopeatee' muillekin tuttu?
Marja-Leena,
VastaaPoistaihanko totta Eaton on mennyttä? Torontossa oli erittäin kaunis Eaton Center. Täytyy tarkistaa torontolaisilta, vieläkö heillä on se tallella.
Minä muuten löysin tämän Eatonin kataloogin roskista, jotka oli torontolaiseen tyyliin laitettu kadulle odottamaan puhtaanapitolaitoksen autoa.
Hopeatee on minulle tuttua lapsuuden ajalta. Me lapset emme saaneet juoda kahvia ja teestäkään emme pitäneet. Tosin emme kutsuneet sitä ihan ensin kylläkään hopeateen nimellä. Hopeatee-nimen löysin äidin ikivanhasta keittokirjasta joskus teini-iässä.
VastaaPoistaMinäkin join opiskeluaikana teetä niin kauan kun siitä väri irtosi. Nykyään arvostan hyvin haudutettua teetä enkä käytä teenmuruja kovinkaan usein uudelleen. Teetä juon niin paljon, ettei sen pitäisi vaikuttaa yöuniini, mutta kahvi vaikuttaa, koska en yleensä juo sitä.
Jotkut paremmat Eaton kaupat ovat nyt Sears, niinkuin Vancouverissa. Muistan miten minun äiti tykkäsi käydä Winnipegin (seillä minä kasvoin) Eatonin kaupassa ottamassa teetä ja "apple pie" kahvilassa ostoksien tehtyän,. Se on siitä ihmeellistä kun paras leipuri ja ei hyväsynyt ravintolassa käyntiä, tuota vanhaa tapaa suomesta tuotu. (Oikeastaan kahvi oli suomalaisilla iso tapa.)
VastaaPoistaHopeatee oli tuttu juoma minunkin lapsuudessani.
VastaaPoistaRooibos-teessä ei tiettävästi ole lainkaan kofeiinia, eikä makukaan ole huono.
Siis hopeatee oli muualla ihan tuttu asia. Aika kiinnostavaa, että me savolaiset opiskelijat emme olleet koskaan hopeateestä kuulleetkaan.
VastaaPoistaOlen kiintynyt Earl Grey-teehen. Mikään muu ei oikein maistu. Tai sitten tämä on Earl Grey-tee -kausi.
Ihminen taitaa suhtautua ruokaan ja juomaan samalla tavalla kuin kirjoihin ja musiikkiin. Asuinympäristö, muoti ja elämäntilanne vaikuttavat.
On Tsehov-kaudet ja yrttiteekaudet.
Kiitos, kun muistutit teepussin uusiokäytöstä; monet vuodet olen nakannut pussin roskiin sitä kerran liotettuani. Mutta - ja tänään testasin, kakkostee on juuri kupissani - se on turhaa haaskausta.
VastaaPoistaMummoni, karjalainen, tarjosi meille lapsille hopeateetä. Juotiin sitä kotonakin, vaikkei pohjalainen äitini sitä alun alkaen tuntenutkaan.
Ilmeinen juomaperäinen laaja-alaisuuteni saa minut perin hämmennyksiin: huomaan juoneeni puolet elämästäni ykkös-vitosteetä. ;-)
VastaaPoistaSinähän olet niin kuin kiinalaiset, käytät teetä asiantuntevasti nauttien kustakin vaiheesta, kustakin vivahteesta.
VastaaPoistaPirkko