Yhtä hymyä: Summer Smile

Hauska yllätys odotti tänä aamuna Ritan monikulttuurisessa ja lämminhenkisessä blogissa Blogging Friends -kirjoituksessa: palkintoja blogiystäville.



Ne ovat kaikki hyvin kauniita ja mikä parasta: ne kertovat hyvästä tahdosta bloggaajien keskuudessa.



Seuraavien bloggaajien kirjoitukset ja kommentit ovat ilahduttaneet viime aikoina:

Anita, jonka blogia luin jo ennen kuin aloitin itse bloggaamisen.

Hannele

Ikkunaiines

Kaisa

Kyllimarjaana

Una (Hallatar)

Unelma

Valitkaa mieleisenne tai kaikki!

Miellyttävää kesäpäivää kaikille lukijoille ja bloggaajille!

katso myös Tunnustuksia ja virtuaalipokaaleja

P.S. Kommenteissa Anita muistuttaa, että tänään on oikea juhannus. Vain Suomi ja Ruotsi ovat siirtäneet juhannuksen vieton pois Johannes Kastajan päivästä. Ei ole ihme, että muistellaan, että ennen oli juhannuksena aina kaunis sää. Juhannusta viettiin viikkoa myöhemmin kuin nykyään.

Kommentti: kesämuistoja

Leirintäalue metsässä. Ocmulgee, Georgia, USA.

Iineksen kesäpäiväkirjan innostama kommentti:

Minustakin on mukavaa herätä linnunlauluun, mutta sitä ei nykyään tapahdu, kun asun kaupungissa.

Jos ikkuna olisi auki yöllä, kuulisin linnut, jotka laulavat puistossa, mutta silloin tulisivat sisään kaupungin saasteetkin.

Kaunis luontokuva toi mieleen varhaislapsuuden, jonka vietin maalla. Olin niin pieni, että kukkaniityt ovat jääneet muistiini kuin metsänä, jossa vaelsin.

Sitten tulevat mieleen ne lukuisat telttailumatkat, joita teimme Kanadassa asuessamme koko perhe joka kesä, yleensä Yhdysvaltoihin. Siellä oli loistavat valtion ja osavaltioiden leirintäalueet. Ne sijaitsivat parhailla paikoilla. Oli valtavia puita, merenrantaa, vuoristoa. Monesti on ikävä Amerikan maaseutua. Se merkitsee minulle Amerikkaa.



Meillä ei ole ollut koskaan Suomessa autoa, joten en tunne samalla tavalla Suomea kuin tunnen Amerikan, jossa meillä oli tilava farmariauto, johon mahtuivat teltta ja pitkäsääriset teini-ikäisetkin.

Euroopassa olemme matkustaneet koko perhe ja me kahdestaan mieheni kanssa junalla, ja sehän on enimmäkseen kaupunkimatkailua.

100-vuotiaan voimisteluvideo

Yli 40 tutkimuksessa on todettu, että uskovaiset elävät vanhemmiksi kuin ei-uskovat. Hesarin artikkeli 100-vuotiaista todistaa samaa. Marimekko-paitaan pukeutunut elämäniloinen Toivo Vierimaa kertoo videolla, että pitää syödä terveellisesti ja voimistella joka aamu. 100-vuotiaan voimisteluvideo

Hs.fi kertoo lisäksi: "Vierimaan syntymäpäiväseurat ovat Nivalan rauhanyhdistyksellä 23. kesäkuuta kello 18."

Kaikki tämä ja taivas myös.

Lyhyt yhteenveto netissä olevan terveyspalstan artikkelista:

Ei tiedetä tarkoin, mikä vaikuttaa siihen, että uskonnossaan aktiiviset ihmiset elävät yleensä pitempään kuin muut.
Mahdollisia syitä artikkelin mukaan:
-terveelliset elämäntavat
-tuki stressitilanteessa
-yhtenäinen ja selkeä maailmankuva, joka auttaa näkemään tarkoitusta stressissä ja kärsimyksessä[kin].

Esplanadin lokit

Ne ovat villiintyneet. Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa kansiota, jossa niitä on lisää.

Akropolis ei ollut valkoinen

Akropolis eli "linnavuori" olikin värikkäästi koristeltu

Olen lukenut jo aikaisemmin siitä, että antiikin patsaat olivat alkujaan värikkäiksi maalattuja vähän samaan tyyliin kuin huvipuistojen tai ainoan näkemäni hindutemppelin patsaat (uusi temppeli Torontossa). Tämän aamun HBL kertoo, että näin oli myös Akropolis eli ainakin Parthenonia koristavat veistokset:

"Templet från 400-talet före Kristus är kantat av utsökta skulpterade statyer och friser som visar scener från den grekiska mytologin. Giovanni Verri vid British Museum i London har med hjälp av en ny ljusteknik funnit spår av ett färgpigment kallat egyptisk blått på flera av statyer". (Akropolis kan ha haft granna färger. HBL/Noterat/Kultur & nöje. 22.6.2009)

Juhannusmuisto

Tänä vuonna emme menneet edes hakemaan juhannuskukkia, sillä ei huvittanut mennä kahlaamaan sateen kastelemassa ruohikossa. Valkoinen orkidea sai olla juhannuskukkana.

Juhannuksen tunnelma ei näy riippuvan säästä. Emme ole olleet kahteen päivään edes ulkona kävelemässä. Juhannusta edeltävinä päivinä oli harvinaisen kaunis sää, joten tuli ulkoiltua tavallista enemmän. Kaupunki pursui valoa, väriä, katusoittajien musiikkia ja elämää. Turistit ovat varmaankin ihmetelleet tänäkin juhannuksena sitä, minne kaikki ihmiset ovat äkkiä kadonneet Helsingistä. Suuri osa varmaankin kesämökeilleen. Lieneekö koskaan tutkittu sitä, kuinka monet helsinkiläiset viettävät juhannusta kotonaan?

En tiedä, poltettiinko jossain päin Helsinkiä tänä kesänä juhannuskokkoa. Menemme yleensä Kaivopuiston rantaan kokkoa katsomaan. Sinne kertyy tavallisesti runsaasti ihmisiä, enimmäkseen kävelymatkan päästä kuin jossain pikkukaupungissa. Ikkunasta katsottuna kaupunki on tyhjä - ja hiljainen.

On kuunneltu sateen ropinaa katossa, ihmetelty sitä miten, kovaa lehmukset heiluvat puistossa tuulen kourissa. Olemme katsoneet televisiota ja elokuvia omasta DVD-varastosta. Olemme kuunnelleet Chopinia ja muuta mielimusiikkia, nyt paraillaan Martti Talvelaa.




Iisalmen kirkonkylän kansakoulu sijaitsi järven rannalla. Vietimme siellä usein kesälomia.

Juhannukseen sopii hyvin muisto siitä, kun mieheni ja minä olimme kesällä 1963 soutelemassa Martti Talvelan kanssa sen jälkeen, kun hän oli ollut harjoittelemassa mieheni vanhempien pianolla. Toukokuussa syntynyt esikoisemme nukkui vaunuissa pihalla ja heräsi Talvelan lauluun. Talvela oli myös ollut opettaja kuten hänen vaimonsa Annukka, joka oli ollut appeni oppilas, sillä hänen kotinsa oli samassa kylässä. Talvelat olivat tulleet tutuiksi appivanhemmilleni, jotka olivat innokkaita musiikin harrastajia.

Shortsit jalassa meitä muutamaa vuotta vanhempi Martti Talvela muistutti mielestäni ulkomuodoltaan lastenkirjojen Babaria. Hän oli tasainen ja rauhallinen, vähän ujo. Ihailimme kaikki jo silloin hänen laulamistaan ja jännitimme hänen tulevaisuuttaan. Olimme olleet hänen ensikonsertissaan Sibelius Akatemian juhlasalissa syksyllä 1960. Häntä ei hyväksytty Suomen Kansallisopperaan, ja hän oli lähtenyt Tukholmaan opiskelemaan. Hän oli laulanut edellisenä vuonna Bayrethin Wagner-juhlissa, hänen kansainvälinen uransa oli juuri alkamassa Euroopassa. Minusta tuntuu aina haikealta kuunnella hänen lauluaan, kun ajattelen, miten nuorena hän kuoli, vain 54-vuotiaana. (4. helmikuuta 1935 Hiitola – 22. heinäkuuta 1989 Juva)

Martti Talvela kansallisbiografiassa

Annukka Talvelan muistelmat ja muistoja opettajaseminaarista, jossa hän tutustui tulevaan mieheens.