Kommentti
Kemppisen blogiin.
Olin 1980-luvulla yhdeksän vuotta siirtolaisena Kanadassa, niistä seitsemän vuotta Torontossa. Siirtolaiseksi pääseminen oli pitkä prosessi. Hakija ja hänen perheenjäsenensä saivat pisteitä mm kielitaidosta, koulutuksesta ja varsinkin siitä, oliko vanhemmilla ammatti, jota tarvittiin Kanadassa. Jos oli järjestänyt etukäteen työpaikan, sai etuaseman muihin nähden.
Korostettiin sitä tosiasiaa, että jokainen siirtolaispehe työllistäisi aikamoisen joukon ihmisiä! Pidettiin tärkeänä myös sitä, että maassa jo asuvat eivät kokisi uusia tulokkaita kohtuuttomaksi rasitukseksi ja uhaksi.
Erikseen olivat pakolaiset. He saivat valtiolta starttirahan kodinperustamiseen, ja heille pyrittiin järjestämään työpaikka (muistaakseni) vuodeksi, jona aikana he voisivat etsiä muutakin työtä.
Ajateltiin, että siirtolaisen oma kieli, uskonto ja oman kulttuurin juhlat olivat tärkeitä siirtolaiselle. Perustuslakiin on kirjoitettu monikulttuurisuus.
Lasten katsottiin oppivan englannin tai ranskan koulussa ja ystävien parissa. Pidettiin luonnollisena, että vanhemmat puhuvat lapsilleen omaa kieltään.
Rasismia ja toisen henkilön uskonnon tai kulttuurin pilkkaamista ei suvaittu. Kun joku oppilas kirjoitti rasistisen lauseen erään koulun seinälle, koko koulu kutsuttiin juhlasaliin, jossa rehtori ilmoitti, että sellaista käytöstä ei sallita.
Muistelemme koko perhe Kanadaa erityisen sopuisana yhteiskuntana.
Suomeen palattuamme kauhistuimme avoimen rasistisia ilmaisuja ja eri uskontokuntien jatkuvaa julkista pilkkaamista mm sanomalehdissä. Ihmettelimme myös aika avutonta ja epärealistista suhtautumista maahanmuutto- ja pakolaisongelmiin.
Naapurimme olivat pakolaisia Pohjois-Koreasta, Unkarista, Neuvostoliitosta jne ja siirtolaisia manner-Kiinasta, Karibian meren saarilta jne. Edustimme eri uskontoja: naapurimme olivat juutalaisia, muslimeja, Jehovan todistajia, buddhalaisia jne. Meillä ei ollut mitään erimielisyyksiä.
Pidetttiin luonnollisena, että suurkaupunkiin oli syntynyt myös kiinalainen, italialainen ym yhteisö ja kaupunginosa.
En tunne Kanadan nykytilannetta, mutta suosittelen, että Suomen maahanmuuttoviranomaiset tutustuisivat myös Pohjois-Amerikkaan, jossa on pitkä kokemus siirtolaisten ja pakolaisten vastaanottamisesta.
Canada Immigration Plan 2011
